Ensiharvennus

Ensiharvennuksen ongelmat ovat ajankohtainen aihe juuri nyt, vaikka ongelmia on ollut kiihtyvään tahtiin ainakin kymmenisen vuotta. Yhä useammin ensiharvennukset tehdään aivan liian voimakkaina. Samaa olen havainnut jo jopa joissakin toisissakin  harvennuksissa. Näin metsänomistajille koituu tappioita ja hiilinielukin ilmeisesti kärsii. Suurimmat syyt menettelyihin tunnetaan, mutta miksi asiaa ei saada oikaistuksi?

Syinä harvemmin mainitaan metsäyhtiöiden puunhankintaorganisaatioiden miehityksen ohkaisuus ja sitä kautta hakkuiden valvonnan vähäisyys, joudutaan luottamaan usein alihankkijan osaamiseen ja vastuullisuuteen. Huonoa on ollut myös julkinen, lähinnä Metsäkeskuksen, valvonta. Resurssipula on kai sielläkin ja Metsälakikin on aika hampaaton tässä asiassa. Eipä sertifioinnitkaan näytä auttavan, Metsälain vastaisesti vaan hakataan.

Yksittäisen metsänomistajan valvonta yhä useammin on vain jälkikäteen tapahtuvaa, koska asutaan kaukana, ellei käytetä esim. metsänhoitoyhdistystä apuna. Monesti hakkuuntekijä voi toimia aika itsenäisesti ja sellainen ei näköjään kertakaikkiaan nyt toimi. Kauppatapakin on kummallinen, ostaja valitsee tavarat eli puut ja mittaakin ne. Omalla kohdallani usko mittaustodistustenkin luotettavuuteen on sattuneista syistä kärsinyt.