Ensiharvennus

Sekin kannattaa ottaa huomioon, että nuoria metsiä on pilattu huonoon kuntoon (= jätetty hoitamatta) runsaat 20 vuotta , kun on on pyritty kasvattamaan energiapuuta. Ko kohteiden korjuujälki ei voi ollakaan priimaa .

Muistutan siitäkin , että hakkuun jälkeiset metsänhoitosuositusten mukaiset tavoitetiheydet koskevat vain hoidettuja kohteita. Ylitiheänä kasvaneissa ja latvusten supistumisen osalta osin pilalle menneissä kohteissa ei yksinkertaiseti ole tarpeeksi kasvatuskelpoisia puita.

Ja mitä korjuuvehkeiden sopivaan kokoon tulee, tilanne paranee kummasti, kun puusto maltetaan kasvattaa riitävän isoksi. Ongelmat syntyvät usein vain siitä, että hoitotoimien laiminlyöntien virheitä pyritään paikkaamaan liian varhaisilla hakkuilla. Tästä oli jopa maininta raportissa ,joka ilmestyi muutama vuosi sitten esillä olleen hakkuukohun jälkeen. Korjuun kohteena oll liian pienirunkoista metsää.

Vielä tuosta pienestä kertymästä..

Kuinkahan monta hoitamatonta pienirunkoista kohdetta on hakattu/hakkuutettu liian harvaksi vain sen vuoksi, että palstalta saadaan riittävästi puuta tukiehtojen mukaisen minimimäärän ylittämiseksi? Oma veikkaus on  kokemuksieni perusteella, että aika monta. On tullut vastaan kohteita, joille pelkkä ajouran tekeminen johonkin paikkaan on johtanut alitiheyteen. ”Jostakin syystä” ajallaan hoidettujen ja selkeästi ainespuun kasvattamiseen tähtäävillä tiloilla vastaavaa ei ole sattunut kertaakaan.

600 000:sta metsänomistajasta löytyy varmasti enemmän porukkaa hoitotöihin verrattuna kouralliseen motokuskeja. Motot kannattaa pitää oikeissa töissä. Ne eivät ole raivausta varten.

Jos metsien hoitaminen ei kiinnosta tai on muita kiireitä, kannattaa metsät siirtää viivyttelemättä niille, jotka kykenevät pitämään metsäomaisuudesta parempaa huolta.

Visakin on toiminut fiksusti, kun on näyttänyt hyvää esimerkkiä nuoremmille ja siirtänyt vastuun ajoissa perillisilleen.

Olen katsellut ja mittaillutkin vain hyvin hoidettuja ensiharvennuskohteista. Eniten valtion metsissä. Jos omat ensiharvennuskohteet hakattaisiin niin harvaksi, haastaisin tekijän käräjille. Kuten olen kertonut, ajouran keskeltä mitattuna ppa 11, urien välistä keskimäärin 14. Mutta ei se ihme ole. Kun ensiharvennus tehdään vasta 14-15 metrin valtapituudessa, hyvän harvennusjäljen vaatiminen on myöhäistä. Tuossa vaiheessa valtapuut, usein susipuut, ovat jo vallanneet kasvutilansa. Täydentävät rungot ovat jo usein hävinneet kisan. Vinoasentoisina, latvukseltaan toispuoleisina ja riittävän elävän latauksen menettäneinä niitä on turha jättää kitumaan, ainakaan männiköissä. Joten haervaksi menee. Toinen harvennus menee pinoon jo ensimmäisessä. Mutta konekorjuun ehdoilla pelataan, kun metsureiden valmistus on lopetettu.

Ppa ja runkoluku ovat aika rinnastettavia asioita, ainakin ensiharvennuksen jälkeen. Jos jäävä runkoluku on ensiharvennuksessa suositusten mukaan 900-1000 / ha, ja jos se putoaakin n.  600, niin väitän, että puusto pysyy vajaatuottoisena vähintään seuraavaan harvennukseen asti, jos sitä yleensä on tarpeen edes tehdä, ja jopa päätehakkuuseen asti.