Ensiharvennus

Nuakan kommenttiin edellisellä sivulla on todettava, että koneyrityksellä ei ole mitään velvollisuuksia hakata kohteita , jotka eivät ole yrittäjän ja urakanantajan keskenään tekemän urakointisopimuksen mukaisia. Jos esim kohde on puustoltaan liian pientä, sitä ei ole pakko käsitellä. Aivan sama tilanne, kun siinä tapauksessa,jossa leimikon maaperä on korjuun kannalta liian pehmeää. Ostotoimari kehottikin monesti jonkun jo silmämääräisesti pienirunkoisen kohteen kohdalla hakkaamaan johonkin kohtaan vain ajouran ja jättämään toivottomat paikat koskematta. Parasta tietysti olisi ollut rajata jo ostovaiheessa kyseiset tapaukset pois leimikosta.

Urakointisopimuksiin on kirjattu poistettavien puiden keskimääräinen minimitilavuus esim. 50l/ runko. Minimikertymä/ha lienee myös kirjattu sopimuksiin. Jos ei olisi , koneella olisi tehtävä raivauksetkin. Tuo minimiehto on takalauta ja toiminta jo siinä vaiheessa kannattamatonta.

Mutta kuten totesin jo edellä,asianmukaisesti hoidetuilla kohteilla ei ole ollut ongelmia korjuujäljen eikä kertymien suhteen.

Varmaan tiesittekin jo, että hoitamattomien metsien hakkuuvoimaksuuksien suhteen värkkäillään muutoksia suosituksiin. Ladasta ei saa mersua. Ei vaikka kuinka olisi yritystä ja osaamista.

Minä käytän verrokkina Finsilvan ja UPM:n kohteita. Finsilva oli saanut viime tarkastuksessa hyvät arvosanat hakkuiden onnistumisen suhteen. Hyvä pohjatyö tuottaa tulosta.

Ja mistä tuo lukema ,että vain 18% enskoista olisi yleisellä tasolla käsitelty onnistuneesti? Kannattaa ottaa huomioon ,että kohteita ei ole  viime vuonna valittu sattumanvaraisesti. Kohteet valittu, kun on ollut jo valmiiksi epäilys, että hakkuun tulos ei ole tyydyttävä. Osa näistä on todettu suositusten mukaisiksi ja osa ei ole täyttänyt tavoitteita. Jos olisi käytetty satunnaisotantaa , onnistuneita suorituksia olisi selkeä enemmistö.

Iso pää edellä? Oletko nähnyt, onko se isompi kanto peräisin monihaaraisesta tai susipuusta, jonka vieressä oleva pienempi ja parempilaatuinen puu on säästetty? Kyseessä on ollut ihan oikeaoppinen laatuharvennus. Tätä valitettavasti monikaan ei ota huomioon mielestään isoja kantoja ällistellessään. Huonolaatuinen puuaines olisi poistettava mahdollisuuksien mukaan jo raivaksen yhteydessä, mikäli se haittaa parempien runkojen kasvua.

Ja mitä konekantaan tulee, on kalusto valittava kullakin leimikkokokonaisuudella kookkaimpien puiden käsittelyä silmälläpitäen. Tilat ovat pieniä ja niin ovat eri hakkuutapoja vaativat kuviotkin.

Hehtaarin tai parin enskaa varten ei konetta kannata siirrellä. On tehtävä tilan väljennykset ja aukot samaan syssyyn. Talvi- ja kesäkorjuukohteita yhdistellään käyttämällä pehmeisiin olosuhteisiin sopivaa kalustoa. Se tarkoittaa metriä leveitä teloja ja koneen neljää metriä lähestyvää kokonaisleveyttä. Viimeinen ajokkini oli leveydeltään 3,70 metriä ja leveämpiäkin löytyy.

….ja eipä tuolla peltopuolellakaan kalusto pienene. Olosuhteita muokataan vastaamaan kalustoa . Metsässä vallitsee vastaava kehitys. Ihmettelyn sijaan ,kannattaa pysyä mukana kehityksessä.

Olen tehnyt oman työnantajani koneille useita korjuujäljen omavalvontoja. Yleisin huomautuksen aihe on juuri nuo suositusta leveämmät ajourat. Sitten kun yrittää löytää uran vierestä kantoja, joiden olisi voinut olettaa olevan kasvatettavia puita, niitä löytyykin hyvin vähän. Kuljettajahan ei voi siirrellä runkoja, vaan niiden välistä joko mahtuu, tai sitten ei. Jos ei mahdu, se otetaan pois ja seuraava on keskimäärin vajaan 2,5 metrin päässä. Kun taimet istutetaan satunnaiseen järjestykseen 2,2- 2,5 m etäisyydelle toisistaan, saa olla melkoinen velho, joka löytää sieltä reitin, jossa reunapuut ovat 4 m etäisyydellä toisistaan. Tästä ei päästä eroon, ennenkuin urat aletaan suunnitella ennen maanmuokkausta. Silloin voisi tasata sivukaltevuudet, siirtää kiviä syrjään tai lisätä niitä uralle kantavuutta parantamaan. Risteyksistäkään ei tulisi niin laajoja. Uran keskelle voisi tehdä mättäät, mutta niihin voisi antaa tulla luonnontaimet, koska ne poistetaan jo ensiharvennuksessa. Tässä täytyisi vaan osata ennustaa, minkä kokoinen kalusto on eh-vaiheessa yleisesti käytössä. Lisäksi tuo onnistuisi käytännössä vain kaivurin työskennellessä tulevalla ajouralla, mutta se ei yltäisi muokata koko aluetta urilta käsin, vaan joutuisi ajamaan myös ne haamu-urat. Olisi siis yleensä tuntityötä. Jos itselläni olisi kaivuri, olisin kokeillut tuota omassa metsässäni, mutta toistaiseksi en ole sitä ryhtynyt toisilla teettämään. Urien mitoitukseen liittyy yksi itseänikin häiritsevä seikka. Isommissa korjuuyrityksissä ajokoneet eivät ole mitenkään korvamerkittyjä tiettyjen motojen perään, vaan niitä heitellään tilanteen mukaan. Niinpä yleinen ohje onkin, että ajoura mitoitetaan aina firman suurimman koneen mukaan, että työmaa on mahdollista ajaa millä ajokoneella tahansa.