Ensiharvennus

Eipä tarvitse mennä kauemmas ,kun metsäalan termistön tuntemiseen. Puulajit ihmisen mielessä iloisesti sekaasin . Puhumattakaan tavaralajien eroista. Mitta-ja laatuvaatimuksista ei monella metsää omistavalla ole hajuakaan. Uutisisakin kerrotaan tukin pudonneen pölliauton kuormasta ajotielle. Kyseessä on kuitenkin lähemmän tarkastelun perusteella vain minimimittainen kuitupölli. Vastaavaa haritusta ajattelussa on ihan yleisesti , joten ei ole ihme ,että erimielisyyksiä syntyy.

Palataan niihin harvennusolosuhteisiin.

On ostettu iso leimikko vuosikymmeniä hoitamattomana olleelta tilalta. Hakkuutietoihin on merkitty koko tilan metsät yhdeksi harvennuskokonaisuudeksi taimikkokuvioista alkaen varmuuden vuoksi. Löytyy väljennystä, väärällä maapohjalla kasvavaa ravinnehäiriöistä kärsivää puustoa, joukossa mitään kasvamattomia alueita ja viimein se harvennettavaksi merkitty nuoren metsän kunnostusta odottava koivuviidakko, josta on mahdollista valmistaa vain onkivapoja.

No…jälkimmäiseen tehdään vain ajoura, järeämmälle kuviolle ,jossa kasvaa kituliaita kuusentaimia kampiakselikoivujan katveessa, valikoiva harvennus, jossa koivut poistetaan ja valmisetaan myyntipuuksi siltä osin ,kun ne on koneellisesti tehtävissä. Jäljelle jää kituva harva kuusentaimikko ja kymmenittäin ”monimuotoisia” tekopökkkelöitä, jotka on jouduttu jättämään, kun sitä rungonosaa ei moton kouralla pysty tekemään.

Löytyy palstalta järeämpääkin tavaraa,kuusta, mutta häiriö ravinnetilassa on saanut puun tuottamaan vain mutkaista ja monihaaraista puumassaa. Osoitteena mäntykuitukasa. Vaikka kauppakirjassa on ostettuna kuusikuitua , laatu riittää vain mäntykuiduksi.

Mitä harvennustiheyksiin tulee, suosituksia on täysin mahdotonta noudattaa. Ei riitä materiaali. Laadusta on jouduttu tinkimään , jotta saadaan jäämään edes muutama puu kasvamaan.

Voin sanoa ,että on varsin haastava kohde. Ei saa mieleistä työjälkeä itselleen eikä isännälle. Työnantajakaan ei hypi riemusta, kun tuotos jää heikoksi. Kyliltä saa monesti vielä kuulla ”kiitosta” huonosta korjuujäljestä, joka yleistetään koko korjuuorganisaatioon.

Kaikki voi saada alkunsa mielensä pahoittaneesta isännästä ,jolla on vääristynyt tilannekuva metsäomaisuudestaan. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että pyritään tekemään arviot homman onnistumisesta oikean tilannekuvan eikä turhan korkeiden odotusten perusteella. Uutiset epäonnistumisista saavat alkunsa valitettavasti liian korkeista odotuksista olosuhteisiin nähden ja pettymyksestä ,kun haaveet kaatuvat.

Kuvat ko kohteesta löytyvät, kun selaat lukijoiden kuvia viisi vuotta taaksepäin. Esim. Hakusanalla ”Nipsuttelemassa”. Vielä siihen aikaan oli yleistä kiilata kauppaan sopimattomiakin alueita ja kokeilla kepillä jäätä. Muutaman hehtaarin ihan kelvollisen leimikon sisältä saattoi löytyä hehtaarin keppikoivikko tilavuudeltaan 20 litraa/runko. Erillisenä kuviona se olisi jätetty vuosiksi kasvamaan. Jos erehtyi jättämään alueen koskematta ,sai osakseen ihmettelyä kesken jätetystä leimikosta.

Ei varmasti ole. Keski-Suomessa on paljon valtion ja metsäyhtiöiden metsiä, jotka on hoidettu asiallisesti. Niiltäkään ei tahdo löytyä asiallista ensiharvennuksen korjuujälkeä. Harvaksi menee ja pienemmillä kuvioilla on enemmän ajuria kuin kasvatettavaa metsää. En tiedä näiden nykyisiä ohjeita, mutta tuskin ne kannustavat vajaapuustoisuuteen ja yhteen harvennuskertaan.

Mehtäukko ei ole vieläkään kertonut mitä arvelee sieltä peilistäni näkyvän, kun käski siihen katsomaan.

Kirjoitin: ”On myös tehty niin, että kaupassa on sovittu vähemmistön sellulaatuisen kuusen hakkuu mäntykuidun joukkoon. Romujen kuusten kannot ovat jälestäpäin haukotellen ”tukkipaksuisia”, mutta minkäs teet…  Kun tällä voorumilla ei tiedetä metsänOMISTAJAN korkovaateita ja kauppojen kahdenkeskisiä sopimuspykäliä, tietyistä asioista on turhaa taivastella.”

N-koukun taivastelu: ”Eli taas onnettoman huono korjuujälki saatiin nuljahtamaan metsänomistajan syyksi.

Ei ole mehtäukon syy, jos n-koukun oikea käsi ei tiedä mitä vasen käsi tekee.

Samanlaista sekoilua on nähty ennenkin.

Ymmärrän että nuo nostokoukun mainitsemat harvaksihakkuut ovat vain oma näkemys asiasta.  Ihan samanlailla niilläkin valtion kohteilla joudutaan tiheydet merkaamaan ja laskemaan. Nykyään ei riitä puomilla mittaus vaan relaskoppilla mitataan niin kuin kuuluu. Typerää väittää sellaista josta ei ole osoittaa selvää faktaa. Uskon että metsähallituksen toimarit valvovat työnjälkeä niin kuin muutkin.