Keskustelut Metsänomistus Ensimmäinen metsäpalsta

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 43)
  • Ensimmäinen metsäpalsta

    Jokainen on varmaankin aikoinaan hankkinut / saanut oman metsätilan. Näihin tilakauppoihin liittyy varmaankin monenlaisia tarinoita. Kiinteistökaupathan ovat julkisia, joten ei tarvitse paljastaa mitään salaisuuksia.

    Miten palstalaisista on tullut metsänomistajia?

  • Pete

    Ensimmäinen ostopalsta tuli hankittua kevättalvella 2006. 18ha josta reilu 7ha rämeitä. Palsta oli rämeitä lukuunottamatta ensiharvennettu 2004. Sijainti Mikkelin etelä-puolella. Puuta oli ostohetkellä 2100 mottia ja hinta oli muistaakseni 45000euroa. Palstalla oli kaavatontti lammenrannassa. Myin sen muutama vuosi sitten 15000 eurolla, siinä meni puolihehtaaria aika järeää kuusikkoa jonka tosin ehdin ensin harventaa.

    Kaikki temput on tehty. Typpilannoitus kivennäismaille ja rauta-pk rämeille 2007. Rämeiden harvennus ja kunnostusojitus talvella 2008. Puuta lähti 60mottia/ha. Kivennäismaiden toinen harvennus 2014 syksyllä, poistuma 80mottia/ha ja tukkia lähes puolet. Typpilannoitus uudestaan 2016. Nyt on puustoa 2600mottia, 3kl:aa, tosin kivennäismaat (pääosin laihaa Mt-pohjaa) ylittää vanhan lakirajan. Parimetristämännyn kylvötaimikkoa oli 1,5ha vuonna 2006, nyt se alkaa lähestyä 2kl. Hirvituhoja ei ole ollut paitsi rehevästä kuusikossa noin 50 runkoa kuorittu, onneksi oli se rämeiden harvennus heti perään niin sai terveenä korjattua.

    Opittua: lannoitusreaktio varsinkin kuusella todella voimakas. Traktori+Järeä vetävä metsäkärry (telat) ei sovellu rämeiden korjaamiseen edes huonosti. Omatoimisuuden varaan ei tässä elämänvaiheessa voi laskea juuri mitään edes näin pienen etäpalstan osalta. No eipä tuo ole isoja raivaussahatöitä vielä vaatinutkaan. Rämeiden pohjiin on syntynyt aivan tolkuton hieskoivuviidakko harvennuksen ja lannoitukseen jälkeen. Se täytynee raivauttaa mäntyjen alle ”alikasvokseksi” noin 1500kpl/ha tiheyteen. Rämeellä männyt nyt noin 800-900 tiheydessä, toinen harvennus ei taida kannattaa.

    Palsta menee myyntiin joko puineen tai hakkuun jälkeen seuraavan 10-15v aikana. Uutta puuta syntyy tälle palstalle joka vuosi 150-200 mottia, pääosin tukkia.

    Varsi

    Se on kuin ensimmäinen koira, ehdottomasti paras. Ensimmäinen metsätila kymmnen vuotta sitten tuli ostettua ja sitä kelpaa esitellä.

    Nimetön

    Pappa, setä ja minä  olemme ostaneet vieraalta palstat ja Isä Pappalta ja minä setältä ja isältä ja sisarosuudet lunastettu.  Poikaa minulla ei ole ja kuka mun metsiä tulevaisuudessa hoitaa niin se on täysin hämärän peitossa.

    Visakallo Visakallo

    Metsien aktiivinen hoito alkoi olosuhteista johtuen jo 70-luvun alkupuolella, ja omiin nimiin ostolla siirtyi ensimmäinen 120 ha palsta 80-luvun alussa. Tämä kokonaan velalla rahoitettu ostos haihdutti nuoresta päästä hyvin nopeasti jatkuvat kasvatukset ym. mielikuva-metsänhoito-opit. Ainoa toimiva ratkaisu siinä tilanteessa oli tehometsätalous. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut.

    hatelo

    Se on faktaa, että velkarahalla hankittu metsä, lainan hoito suht järkevässä näköpiirissä olevassa pankin hväksymässä laina-ajassa ja jatkuva kasvatus ilman jäätävän kovaa omarahoitusosuutta on mahdoton yhtälö. Lainan hoito ja tilan hinnan kuittaaminen täysin metsätuloilla onnistuu vain jämäkällä perinteisen linjan tehometsätaloudella ja avohakkuulinjalla.

    pikkutukki

    Moni siirtyy yläharvennuksiin siinä vaiheessa kun velat hoidettu ja autot ostettu. Valitaan pienet tulot ja pienet menot ja että jäisi metsäisen näköiset maat perinnöksi .

    harrastelija harrastelija

    Ihan hyviä kokemuksia on palstalaisilla!

    Oma historia oli mielessä ja siitä saisi joku ”Päätalo” novellin ainekset, mutta lyhyesti:

    Isäni oli käytännön pientilallinen ja tienasi käyttörahan yleensä kodin ulkopuolelta. Muun työn puutteessa hän pisti pokasaha-hankinnan ja keräsi jo aika valmiiksi hakatusta metsästä n. 100 m3:n pölli- ja sullihankinnan. Yhtenä syynä oli silloinen metsävero, joka juoksi pinta-alan mukaan oliko puun myyntiä tai ei.

    Sylloin 1950-luvulla metsän hakkuu oli tarkoin säännelty, joten kunnan Metsäteknikon isä sai pian vieraaksi. Metsäteknikko oli kovana ja haastoi isän oikeuteen metsän raiskaamisesta! Siitä mekastuksesta ja äidin itkusta jäi ikuinen muistikuva. Isä oli sitä mieltä, että asia olisi kuittautunut viinapullolla, Metsäteknikko oli tunnetusti ”perso” viinalle. Isä oli kumminkin lestaatiolaisena raitis, joten ei sitä viinapulloa käynyt hakemassa! Metsä tuli hakkuukieltoon ja aukkoihin määrättiin 10 000 mäntytaimen istutus. Lisäksi hoitotoimenpiteenä piti kahlata koko 66 ha ja ottaa kaikki puut joista tuki pölli tai sulli, jotta uusi kasvu saatiin käyntiin. Sakkoa tuli jotain parisataa mk, joten ei se asiana sinänsä niin suuri ollut – silloin se tuntui maailman lopulta!

    Olin päässyt juuri 7-vuotisesta kansakoulusta, joten minulle tuli siitä noin vuoden urakka. Tosin istutuksia tein neljänä vuotena 2 500 /v paljasjuuritaimia alkukesästä kuokan kanssa. Ennen urakkaa hiihdeltiin Metsäteknikon kanssa alueella ja tehtiin katselmus. Hän oli siinä hangella hiihdellessä varsin leppoisella tuulella, sanoi ettei syytä minua ja järjesti seuraavalle syksylle parin kuukaauden mersätyökurssin silloiselle Kajaani Oy: kurssikeskukselle! Siellä kävin ensi kerran sisävessassa ja nukuin lakanoiden välissä – mutta se on eri tarinaa.

    No hyvä, vuosia meni Metsähallituksen savotoissa rymysin ja huomasin, ettei siitä hommasta selviä elävänä eläkkeelle. Säästin tuloista ja kun laskujeni mukaan pärjäsin koko talven kaupungissa, niin hakeuduin Ouluun kouluun ja lomilla tienasin aina seuraavan vuoden.

    Ennen armeijaan menoa näytti siltä, että kukaan muu sisaruksista ei halunnut tuottamatonta metsäpalstaa, koska pinta-alavero juoksi vaikka metsästä ei saanut mitään. Vanhemmat alkoivat olla hoidon tarpeessa ja kunta olisi siirtänyt tilan hoidon vastikkeeksi. Teimme vanhempien kanssa kaupat paikallisen lakimiehen myötävaikutuksella, heille jäi asumisoikeus loppuiäksi ja polttopuuta kumminkin sai. Lisäksi laitettu rahasumma oli varsin kohtuullinen.

    No hyvä, sitten alkoi oman työuran kehittäminen ja metsä jäi kasvamaan, ainoastaan loma-ailoina tein raivaushommia. Vasta 1980-luvulla sain hankintana myytävää puuta. Puutulo ei juuri vaikuttanut omaan talouteen, koska leipä ja vähän leivän päällekin tuli ansiotyöstä.

    !990-luvulla tuli sitten tilaisuutta alkaa lisäämään metsämaata, mutta harrastuksena sitä voi edelleen pitää. Nythän on todettu, että metsässä käyskentely vähentää stressiä ja jos tuotolla voi tehdä vaikka lomareissuja, niin hyvä on!

    pikkutukki

    Harrastelijalta lähes paras kirjoitus tähän mennessä ! Näitä lisää , pikku Novelleja , vaikkapa oman otsikon alle . Hyvä !

    topintam topintam

    Omat tilukset irroteltu sukuun 1800-luvun lopun isojaossa ja kuudennessa polvessa tässä saa hämmentää. Eli pikkupojasta lähtien kasvanut kiinni metsäisiin maisemiin työhön ja toimeentuloon. Onnea on suomi 100, oma maa ja sen mukana kulkevat muistot.

     

    Kintas

    Minä elin jännittäviä aikoja toistakymmentä vuotta taaksepäin.

    Olin kiinnostunut kovasti metsänhoidosta, koulujakin vähin käynyt. Auttelin tuttavaani silloin tällöin metsätöissä taimia istuttaen tai apulantaa levitettäessä. Sain kuulla, että huutokauppaan on tulossa 70-luvulta jakamatta jäänyt kuolinpesä, jonka omistus oli hajautunut niin laajalle ja moneen haaraan, että oikeudenpäätöksellä kp. oli määrätty asianajan toimesta purettavaksi. Kp:n kuului reilun 50 ha:n metsätila joka oli ollut oman onnensa varassa yli 30 vuotta.

    Nuorena miehenä ja asuntolainan taakka harteilla, minulla ei oikein olisi ollut taloudellisesti mahdollista otta lisää velkaa. Em. tuttavani innosti minua kovasti tarjoamaan tilasta ja hän jopa lupasi taata lainani. Tarjouksen arvoksi laskimme muistini mukaan 50€ yli tila-arvion. Summa tuntui valtavalta lisätaakalta. Monta yötä tuli valvoskeltua ja laskettua. Laskelmien mukaan hakkuut tulisivat kattamaan puolet tarjotusta hinnasta. Loppujen kanssa laskimme selviävämme kun pitäisimme tarkkaa taloutta. Pankinjohtaja oli myös sitä mieltä, että jos nuoret ihmiset haluavat metsää ostaa niin sellaista hanketta olisi tuettava. Laina irtosi.

    Muistan vielä ne kengänsijat missä seisoin kun asianajaja soitti ja kertoi, että tarjouksemme oli korkein ja se oli hyväksytty. Olin innoissani. Myöhemmin intoa hieman meinasi laskea kun papereista näin, että olin voittanut huutokaupan suorastaan ylivoimaisesti. Tarjouskilpailussa pistevoitto olisi riittänyt hyvin, selkävoitosta en osannut riemuita. En kuitenkaan päästänyt negatiivisia asioita voitolle vaan  olin hyvilläni onnistumisesta.

    Olin tiedustellut jo edeltä tuttavani suosittelemalta puunostajalta hintoja mitä puusta voisi saada. Tilakaupan tehtyäni olinkin heti häneen yhteydessä ja puukauppaa alettiin hieroa. Jäin vielä odottelemaan kunnanetuosto oikeutta ja lainhuutoa ennen puukaupantekoa.

    Jälkimmäistä ei alkanut kuulua ja kun tiedustelin asiaa kävi ilmi, että pesänselvittelyssä oli tapahtunut virhe jossa yksi osakas puuttui listalta. Kauppa olisi mitätön jos tämä osakas joka ei osakkuuttaan itsekkään tiennyt, ei olisi hyväksynyt kauppaa. Onneksemme hyväksyi ja kauppa tehtiin uudestaan ja lainhuutokin saatiin.

    Välissä oli kulunut aikaa reilusti toista vuotta ja puunhinta oli korkeasuhdanteen, Venäjän tullien, Amerikan metsätuhojen ja muiden yhteensattumien vuoksi lähtenyt hurjaan nousuun. Metsäteollisuus valitti puun riittämättömyydestä ja valtio riensi ”apuun”  vielämääräaikaisilla verohelpotuksilla.

    Palasimme puunostajan puheille ja kas, puunhinta oli noussut meidänkin tarjouksella vajaan kahden vuoden aikana lähes 50%. Kaupat tehtiin ja puut hakattiin. Myös tukinmitat olivat myyjän kannalta tukkipulan vuoksi muuttuneet edulliseen suuntaa. Kun puutakin kertyi hieman yli arvioidun oli edessä tilanne, että lainan määrä, jonka kanssa olimme laskeneet selviävämme olikin huomattavan paljon laskettua pienempi. Itse asiassa vain murto-osa lasketusta.

    Muistan kuinka silloin kävi mielessä monenlaisia vaihtoehtoja elitason leventämisestä aina uuden auton hankintaan. Hylkäsimme kuitenkin sellaiset houkutukset ja sovimme, että kun metsästä satuimme ansaitsematta mahdollisuuksia saamaan niin käyttäisimme myös mahdollisuudet metsään. Aloimme katsella laajemminkin tarjolla olevia metsätiloja. Löysimmekin mielestämme sopivan reilun 30 ha:n palstan välittäjältä. Päädyimme kauppaan.

    Loppu tulemana uuden tilan hakkuiden jälkeen, meillä oli nyt lainaa maksettavana aluksi ajattelemamme määrä, mutta sillä olikin saatu hankittua  kaksi tilaa yhden sijasta ja kasvatusmetsiä oli pystyssä yli kaksinkertainen määrä suunnitelmiin nähden. Näinä päivinä loppukin velasta alkaa olla maksettu. Metsässä kun vierailee niin mieli on hyvä ja hoidetun metsän kasvu ylittää korkeimmatkin toiveet.

    Meillä kävi metsänostossa onnenpotku ilman omaa ansiota tai taitoa, ehkä liiankin kanssa. Parhaan taitoni mukaan yritän näitä nyt hoitaa. Eipä tämmöistä ansaitsemattomasta myötäkäymmisestä haluta isosti ääntä pitää, mutta näin nimimerkin suojissa uskallan sen tähän mielenkiintoiseen ketjuun lisätä yhtenä tarinana muiden joukossa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 43)