Se on kuin ensimmäinen koira, ehdottomasti paras. Ensimmäinen metsätila kymmnen vuotta sitten tuli ostettua ja sitä kelpaa esitellä.

Metsien aktiivinen hoito alkoi olosuhteista johtuen jo 70-luvun alkupuolella, ja omiin nimiin ostolla siirtyi ensimmäinen 120 ha palsta 80-luvun alussa. Tämä kokonaan velalla rahoitettu ostos haihdutti nuoresta päästä hyvin nopeasti jatkuvat kasvatukset ym. mielikuva-metsänhoito-opit. Ainoa toimiva ratkaisu siinä tilanteessa oli tehometsätalous. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut.

Moni siirtyy yläharvennuksiin siinä vaiheessa kun velat hoidettu ja autot ostettu. Valitaan pienet tulot ja pienet menot ja että jäisi metsäisen näköiset maat perinnöksi .

Harrastelijalta lähes paras kirjoitus tähän mennessä ! Näitä lisää , pikku Novelleja , vaikkapa oman otsikon alle . Hyvä !

Minä elin jännittäviä aikoja toistakymmentä vuotta taaksepäin.

Olin kiinnostunut kovasti metsänhoidosta, koulujakin vähin käynyt. Auttelin tuttavaani silloin tällöin metsätöissä taimia istuttaen tai apulantaa levitettäessä. Sain kuulla, että huutokauppaan on tulossa 70-luvulta jakamatta jäänyt kuolinpesä, jonka omistus oli hajautunut niin laajalle ja moneen haaraan, että oikeudenpäätöksellä kp. oli määrätty asianajan toimesta purettavaksi. Kp:n kuului reilun 50 ha:n metsätila joka oli ollut oman onnensa varassa yli 30 vuotta.

Nuorena miehenä ja asuntolainan taakka harteilla, minulla ei oikein olisi ollut taloudellisesti mahdollista otta lisää velkaa. Em. tuttavani innosti minua kovasti tarjoamaan tilasta ja hän jopa lupasi taata lainani. Tarjouksen arvoksi laskimme muistini mukaan 50€ yli tila-arvion. Summa tuntui valtavalta lisätaakalta. Monta yötä tuli valvoskeltua ja laskettua. Laskelmien mukaan hakkuut tulisivat kattamaan puolet tarjotusta hinnasta. Loppujen kanssa laskimme selviävämme kun pitäisimme tarkkaa taloutta. Pankinjohtaja oli myös sitä mieltä, että jos nuoret ihmiset haluavat metsää ostaa niin sellaista hanketta olisi tuettava. Laina irtosi.

Muistan vielä ne kengänsijat missä seisoin kun asianajaja soitti ja kertoi, että tarjouksemme oli korkein ja se oli hyväksytty. Olin innoissani. Myöhemmin intoa hieman meinasi laskea kun papereista näin, että olin voittanut huutokaupan suorastaan ylivoimaisesti. Tarjouskilpailussa pistevoitto olisi riittänyt hyvin, selkävoitosta en osannut riemuita. En kuitenkaan päästänyt negatiivisia asioita voitolle vaan  olin hyvilläni onnistumisesta.

Olin tiedustellut jo edeltä tuttavani suosittelemalta puunostajalta hintoja mitä puusta voisi saada. Tilakaupan tehtyäni olinkin heti häneen yhteydessä ja puukauppaa alettiin hieroa. Jäin vielä odottelemaan kunnanetuosto oikeutta ja lainhuutoa ennen puukaupantekoa.

Jälkimmäistä ei alkanut kuulua ja kun tiedustelin asiaa kävi ilmi, että pesänselvittelyssä oli tapahtunut virhe jossa yksi osakas puuttui listalta. Kauppa olisi mitätön jos tämä osakas joka ei osakkuuttaan itsekkään tiennyt, ei olisi hyväksynyt kauppaa. Onneksemme hyväksyi ja kauppa tehtiin uudestaan ja lainhuutokin saatiin.

Välissä oli kulunut aikaa reilusti toista vuotta ja puunhinta oli korkeasuhdanteen, Venäjän tullien, Amerikan metsätuhojen ja muiden yhteensattumien vuoksi lähtenyt hurjaan nousuun. Metsäteollisuus valitti puun riittämättömyydestä ja valtio riensi ”apuun”  vielämääräaikaisilla verohelpotuksilla.

Palasimme puunostajan puheille ja kas, puunhinta oli noussut meidänkin tarjouksella vajaan kahden vuoden aikana lähes 50%. Kaupat tehtiin ja puut hakattiin. Myös tukinmitat olivat myyjän kannalta tukkipulan vuoksi muuttuneet edulliseen suuntaa. Kun puutakin kertyi hieman yli arvioidun oli edessä tilanne, että lainan määrä, jonka kanssa olimme laskeneet selviävämme olikin huomattavan paljon laskettua pienempi. Itse asiassa vain murto-osa lasketusta.

Muistan kuinka silloin kävi mielessä monenlaisia vaihtoehtoja elitason leventämisestä aina uuden auton hankintaan. Hylkäsimme kuitenkin sellaiset houkutukset ja sovimme, että kun metsästä satuimme ansaitsematta mahdollisuuksia saamaan niin käyttäisimme myös mahdollisuudet metsään. Aloimme katsella laajemminkin tarjolla olevia metsätiloja. Löysimmekin mielestämme sopivan reilun 30 ha:n palstan välittäjältä. Päädyimme kauppaan.

Loppu tulemana uuden tilan hakkuiden jälkeen, meillä oli nyt lainaa maksettavana aluksi ajattelemamme määrä, mutta sillä olikin saatu hankittua  kaksi tilaa yhden sijasta ja kasvatusmetsiä oli pystyssä yli kaksinkertainen määrä suunnitelmiin nähden. Näinä päivinä loppukin velasta alkaa olla maksettu. Metsässä kun vierailee niin mieli on hyvä ja hoidetun metsän kasvu ylittää korkeimmatkin toiveet.

Meillä kävi metsänostossa onnenpotku ilman omaa ansiota tai taitoa, ehkä liiankin kanssa. Parhaan taitoni mukaan yritän näitä nyt hoitaa. Eipä tämmöistä ansaitsemattomasta myötäkäymmisestä haluta isosti ääntä pitää, mutta näin nimimerkin suojissa uskallan sen tähän mielenkiintoiseen ketjuun lisätä yhtenä tarinana muiden joukossa.