Ei ole kovin kauan siitä, kun Suomessa ei käytännöllisesti katsoen ollut hirviä eikä susiakaan. Silloinkin hoideltiin metsiä. Mitä tapahtuisi nyt, jos hirvet jostain syystä häviäisivät kokonaan Suomesta?
Suorittava porras kertoo hirvien mielestään tarpeellisuudesta laiskojen metsänomistajien kuusentaimikoiden hoitajina talvehtimisalueella. Harvoin siellä on hirville ns. talviravintoa. Jos on, alkaa vahinkoa tulla enemmänkin.
Hyötyä ei tule kuusentaimikoille yhtään, sillä kuusi kestäisi hyvin reikäperattuna siihen asti, kunnes energiapuusavotta-ajankohta on ajankohtaista. Hirvien rassaaminen kuusen taimikoissa pilaa toisinaan energiapuukertymän liian pieneksi, että korjaajilta loppuu mielenkiinto, jolloin jätepuuston joutuu kaatamaan maahan kokonaan metsänomistajien omana työnä.
Hirvi hakeentuukin talven aikaan laajoihin männyntaimikoihin, joissa vähällä vaivalla saa pötsin täyteen männyn havua. Pienempialaiset männyntaimikot kuusikoiden keskellä ovat myös kovilla talven aikaan. Antaahan kuusikko sopivasti suojaa ja lumipeite jää kevättalvellakin kuusikossa vähäisemmäksi. Siellä syntyy monesti hirvien toimesta kuusikoiden kuorenjättämistuhoa. Sen tuloksena on lahoava kuusikko.
Eiköhän olisi viisainta lopettaa metsänomistajien ja autoilijoiden syyttely hirvivahinkojen syistä. Puhuttaisiin vain VMI:n ja liikennelaitoksen tilastoista, jotka noudattelevat pienellä viiveellä hirvikannan koon mukaan. Ratkaisut olisi tehtävä tosiasioihin ja euroihin perustuen. Tunteet tulee poltella erätulien kuumuudessa.
Olen mehänpojan kanssa samaa mieltä siinä , että ratkaisut on tehtävä nimenomaan tosiasioihin perustuen. 5-10 vuoden viive tilastoissa tulee kuitenkin ottaa huomioon kaatomääriä päätettäessä . Hirvikanta karkasi kässistä nimenomaan tämän viiveen vuoksi. Nyt on sama tapahtumassa/ tapahtunut käänteisesti .
Kaatolupia tulee myöntää mahdollisille ongelma-alueille riittävästi , mutta vähäisen kannan alueilla metsästystä on rajoitettava. On aivan järjetöntä yrittää metsästää olemattomia hirviä samaan aikaan , kun jossain on luvat käytetty ja hirviä on edelleen ”yli kylkien”. Yleiseen hirvivainoon ei ole aihetta.
En erityisemmin halua syytellä yhteistyökumppaneitani, metsänomistajia (omakohtaista kokemustakin on), mutta vuosien mittaan tekemäni havainnot osoittavat selvästi metsänhoidon aktiivisuuden vaikuttavan hirvivahinkojen määrään .
Reikäperkaus ja energiapuunkasvatus ovat saaneet sanastossani kirosanan luonteen niiden haitallisten vaikutusten takia. Olen joutunut sullomaan valtavan määrän lehtipuiden vikuuttamia nuoria havupuitapuita laho-tavaralajiksi hakkuun yhteydessä (hirvet eivät ole pystyneet tekemään niin mittavia vahinkoja). Energiapuun kasvatusyritykset ovat puolestaan päätyneet kokemuksieni mukaan paljon odotettua huonompaan lopputulokseen (tilastot tukevat tätä havaintoa) . Ammattinsa osaava metsänomistaja ei tästä syystä edes ajattele energiavaihtoehtoa.
Viittaus laiskoihin on hieman pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Näitä ”laiskoja ” on 90% metsänomistajista. Vain 10% huolehtii metsänsä kasvukunnosta oikeaan aikaan.
Reikäperkaus on kaiken a ja o ja sillä saamme aikaan juuri sen haluamamme maksimituoton jokaisesta metsän kasvuvaiheesta.
Lisäextrana huomattavasti laadukkaampi havupuusto kun ne oksatapitkin joskus jopa karsiutuvat.
Mielestäni reikäperkauksella vain sirretään varsinaista taimikonhoitoa kaksi-neljä vuotta tuonnemmaksi. Kun on sopiva ajankohta, suoritetaan taimikonhoito raivaussahalla. Siinä poistetaan epäkelpoja havupuita ja ylikasvuiset lehtipuut.
Halutessaan voi jättää lehtipuuta, joka on 1-1½ metriä lyhyempää kuin varsinainen kasvatettava havupuusto. Näin ensiharvennuksessa on odotettavissa pientä tulonlisää energiapuustakin. Varsinaisen havukuitupuun lisäksi.
Jos raivauksen ajoitus osuu kohdalleen, ei tarvita ”ennakkoraivausta”.
Tuo suorittavan oikea-aikainen taimikonhoito on hiukan vanhakantainen käsite. Se on ajattelua yhden asennon metsän kasvatukseen joka tietysti pohjaa jo pitkään olleisiin käsityksiin.
Nyt metsänomistuksen tarpeet ja ajatukset ovat monipuolistumassa ja oikeaa hoitotarveaikaa on punnittava tarpeiden pohjalta. Energiapuun kasvatuskin vaatii hiukan perkaamista mutta huomattavasti kevyempänä. Niin olen tehnyt itse jo kymmenkunta vuotta. Viimeksi juuri alkusyksystä Biowatin ostomies kehui hyvää pohjatyötä.
Suorittavalle portaalle hirvivahinkojen tilastojen viiveistä ja laiskoista metsänomistajista:
Esimerkiksi tälle syksylle tehdyt leikkaukset hirvenpyyntilupien leikkaamisesta näkyvät varmuudella selvänä lisäyksenä jo vuoden 2013 hirvikolaritilastoissa. Nyt käytössä olevat vuoden 2011 hirvieläinkolaritilastot eivät olisi oikeuttaneet hirvikantojen lisäämiseen. Pitäisikin hirviporukat virheellisine laskentoineen saada vastuuseen, jos vuoden 2012 ja 2013 hirvikolaritilastot eivät osoita laskevaa suuntaa, niinkuin pitäisi edelleen osoittaa.
Metsätaimikoiden osalta viivettä tulee VMI:n määräaikaisuuden vuoksi. Inventointeja ei tehdä läheskään joka vuosi. Niitä ei myöskään uutisoida kovin näyttävästi. Ilmeisesti syynä siihen on metlan alisteisuus MMM:lle. Metsäkeskuksille arvioitavaksi ilmoitetut hirvivahingot antavat ehkä noin 5 %:n otannan edellisen vuoden taimikkovahingoista. Niissäkään ei viivettä ole 5-10 vuotta vaan pari vuotta.
Väität vielä edelleen taimikonhoidon hoitamattomuuden vaikuttavan hirvivahinkojen määrään. Voit olla oikeassa nimenomaan sen nimenomaisen hoidetun taimikon osalta, mutta Suomen metsien metsätaimikoiden hirvivahinkojen määrään sillä ei ole merkitystä. Näin se vaan menee.
Kyllä metsänomistajat hoitaisivat taimikkonsa hyvinkin aktiivisesti, mutta hirvivahingot ovat jo pitkään vieneet motivaatiota alaspäin. Tämä pitäisi suorittavan rehellisesti tunnustaa.
Vesottumisen vuoksi liian tiheään tehty varjostuksen poisto männyntaimikoissa on omiaan lisäämään taimikonhoidon kokonaiskustannuksia, joita hirviporukat eivät edes tule kompensoimaan. Taimikonhoidon tarkoituksenmukaisen ajankohdan määrääminen hirvitalouden ehdoilla ei kuitenkaan vähentäisi hirvien tekemiä vahinkoja kokonaisuutena ajatellen.
Suorittava vetelee yleistyksiä omista mielipiteistään todella hulvakkaasti. Hirvilupia vähennettiin rajusti ja se onko ne suhteessa kannan tuottoon nähdään taas tulevana vuonna ja seuraavinakin.
Oma kantani on että pieni alasajo lähtee jälleen nousuun kun ei uskallus eikä halu pidempään kannanlaskuun ole olemassa.
Miten saadaan vastuuseen päättäjät tästä poukkoilusta on oma juttunsa ja sitä olisi syytä alkaa pohtia. Jokainen uhri liikenteessä ja taimikon tuho metsässä on vastuun pakoilun äärimmäisen surullinen ilmentymä. Luulisi vastuunkantoa olevan noin raskaan ongelman takana.
Riistahallinnossa on kannettu vastuuta hirvikannan kehityksestä , mutta kentällä kaikki ei ole aina toiminut suunnitelmien mukaan. On jo kauan kehotettu lisäämään yhteistoimintaa seurojen ja sidosryhmien välillä. Metsästystä joustavoittamaan tarkoitettua yhteislupamenettelyä on markkinoitu aktiivisesti . Siellä , missä yllä mainitussa on onnistuttu , ovat ongelmatkin vähentyneet merkittävästi.
Hirvilupien myöntäminen eri alueille sopivassa suhteessa saalistettavaan kantaan on ollut pitkään ongelmallista. Vanha metsästysalueen pinta-alaan perustuva lupapolitiika on ollut erittäin työläs muuttaa huomiooimaan hirvikannan tiheys pinta-alan sijasta.
Ennenhän luvat myönnettiin pinta-alan mukaan , vaikka alueella ei olisi ollut hirveäkään. Toisaalla jahti kesti vain hetken ja hirvikanta jatkoi kasvuaan . Samanaikaisesti tyhjien alueiden luvat jäivät käyttämättä eikä niitä voitu siirtää jahdin aikana sinne , missä metsästettävää olisi vielä ollut. (Tämä voi olla edelleen syynä paikallisiin hirvivahinkoihin)
Tätä ongelmaa ryhdyttiin ratkaisemaan pitäjässämme jo yli 20 vuotta sitten. Muodostettiin koko pitäjän kattava yheislupa-alue. Kaatolupia voitiin tämän jälkeen siirtää joustavasti sinne , missä oli tarvetta . Yhteisjahteja järjestettiin niiden seurojen kanssa , joilla oli vaikeuksia kaatokiintiön täyttämisessä. Samalla lisääntyi muukin yhteistyö seurojen välillä. Hirvikannan kehitys saatiin hallintaan jo siinä vaiheessa , kun muualla alettiin vasta huomata, että otuksia on liikaa.
Suosittelisin yllä olevan perusteella maanomistajia vaatimaan vuokraajaa liittymään yhteilupanenttelyyn sen sijaan , että vuokrasopimuksella estetään kyseinen toimenpide. Vain toimintaa joustavoittamalla voidaan päästä haluttuun tavoitteeseen. Hirvet liikkuvat ja tämän vuoksi metsästyskäytäntöjenkin on mukauduttava tilanteeseen.
Kuluvalle metsästyskaudelle on myönnetty nykyisen hirvikannan tuottoa enemmän kaatolupia. Jostakin syystä seurueet , jotka valittivat viime syksynä hirvien vähyyttä ja jahtikauden havaintotiedot tukivat heidän kantaansa , hakivatkin keväällä enemmän tai vähintään viimesyksyisen määrän kaatolupia. Jos luvat käytetään , ei kannan kasvusta ole pelkoa.
Taimikoita ei hoideta hirvitalouden ehdoilla , vaan metsätalouden ehdoilla. Normaali oikea-aikainen taimikonhoito riittää pitämään hirvet loitolla uudistusalalta. Viivyttely puolestaan tuplaa kustannukset alle kymmenessä vuodessa ja edistää samalla mahdollisuuksia hirvivahinkojen syntymiselle.
..ja minäkin olen kärsinyt hirvivahingoista peltopuolella. Peltohirvien metsästyksen lisäksi raivasin pellonvarsipajukot ja läheiset taimikot kuntoon. Miltei päivittäiset hirvien vierailut loppuivat tyystin näillä konsteilla.
Metsäyhtiöiden suosima lehtipuiden totaaliraivaus ensimmäisen raivauksen yhteydessä on karkottanut hirvet varsin tehokkaasti taimikoista. Voimakkaat harvennushakkuut ovat myös vähentäneet hirvien kiinnostusta oleskella käsitellyyllä alueella ja sen lähistöllä.
Jos hirvestäjiä ei maillasi jostakin syystä näy , voit yllämainituin keinoin pitää ne pitkäjalkaiset kantturat poissa tiluksiltasi. Mikäli epäilet metsästäjien antamia havaintotietoja , kannattaa liittyä porukkaan ja osallistua , jos ei metsästykseen , niin ainakin havintoaineiston keruuseen . Vain olemalla mukana sinulla on mahdollisuus vaikuttaa .
Onpa niitä yhteisalueitakin jopa joissa naapuriseurat voisivat metsästää ristiin. Minulla on tuosta aivan omakohtaistakin kokemusta. Sillä alueella ei metsästä kumpikaan porukka.
Alueelle sattuu vielä hirvien talvehtimissuo jossa ei tosiaan viimesyksynkään tulos metsästyksessä päätä huimaa.
Jäi tosi komea ”karja” laiduntamaan. Mitä yhteisempää niin sen nahkeampaa, tuntuu ”sävel” olevan.
Yhteisluvista en ole saanut mitään havaintoa. Ainakin aina visusti omilla menevät.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.