Heh, ja minulle kun on aina sanottu, että suojelu nostaa metsien arvoa. Valehtelivat minulle, piruparat!

Kyllä Metsähallitus on avohakkaajana harjuripoika kun vertaa sitä esimerkiksi porotalouden yhteismetsien ja porotilojen valtiolta saamien lisämetsien hakkuisiin.

Etelä-Amerikan eucalyptus-plantaaseilla tuotettu puu on FSC-sertifioitua. Siellä ei taida nuo sikäläisten asukkaiden oikeudet ja pohjavedet ollakaan niin tarpeen ottaa huomioon.

FSC-systeemissä kai ajatellaan että vaadittu suojeltujen metsien osuus (5 % maanomistajan omistamasta pinta-alasta?) riittää pyhittämään lopun pinta-alan käsittelyn vaikka sitten puupeltona. Jos näin on, ei ainakaan Metsähallitus jää tästä kriteeristä luokalle. Tuossa kiistassa onkin näköjään kyse yksityismaista. Ja lisäksi jostain muusta; esimerkiksi FSC haluaa nostaa profiiliaan ja erottautua PEFC:stä? Yksityismaiden osuus alueen metsistä on niin pieni ettei porotalous ehkä kaadu tai nouse niiden mukana?

Tällaisille kuppikunnille kuin fsc ei pitäisi antaa mitään oikeuksia saati valtuuksia. 

Mehtäukko, mihin tässä tarkkaan ottaen viittaat? Eihän metsiään ole pakko sertifioida. Yhtä lailla kuluttajalla ei ole pakkoa ostaa sellaista tuotetta, jota hän ei halua.

Minä en osaa yhtään arvioida miten järkevää tuo sertifiointi on, mutta tunnistan tämän idean vaikuttavuuden kyllä. Kuluttajana kun käyn kaupassa niin käsi hamuaa usein sellaisia tuotteita, jotka on jotenkin osattu markkinoida kotimaisina/luomuna/ekologisina/kestävinä tai muuten vaan suloisen pörröisinä.

Näin toimii markkinatalous. Nyt pitäisi löytää jokin uusi jippo näiden pohjoisten puiden markkinointiin, ja kahden sekunnin miettimisellä kehitin tässä nyt uuden loistavan idean.

Jokainen lapissa ahkerasti kulkeva on törmännyt sami duodji -tuotemerkkiin. Kun menee Inarissa (minun ja sinun verorahoilla rakennettuun) saamelaiskeskus Sajoksen vessaan (siellä on koko lapin hulppeimmat julkiset vessat), on heti ovensuussa sami duodji myymälä. Hinnat tuotteilla on niin hirvittäviä, että ei voi kuin nauraa. Poronsarvesta veistellystä korusta voi pyytää mitä vain, koska sen on tehnyt joku, joka on onnistunut pääsemään saamelaiskäräjien luetteloon.

Hintatietoinen matkailija käykin Sajoksessa vain vessassa ja jatkaa matkaa karhunpesäkivelle. Siellä saa kahvia kertakäyttömukista ja hyllyt notkuu kiinasta tuotua lapinkrääsää. Halpaa ja herkkää, saa kotiväelle pakolliset tuliaiset halvalla.

Miten tämä kaikki liittyy metsiin? No kuvitelkaapa mielessänne roimaa sellupuupinoa tunturin kupeessa. Jospa puiden päässä olisikin UPM:n merkin sijaan Sami Duodji -logo???! Logon maksusta menisi provisio saamelaiskäräjille tai vastaavalle taholle. Lopputuotteiden hinnat voisi nostaa pilviin, koska kyseessä on alkuperäiskansojen oikeuksia kunnioittava tuote. Tätä vessapaperia ostava asiakas voisi ilman omantunnontuskia pyyhkiä pyllynsä.