FSC:n uusi riskinarvio

Perassik Park. Eivät metsänomistajat hajanaisia ole, mutta ovat niin vaarattomia eli köyhiä, että niille on myytävä, jotka suostuvat ostamaan. Myyjällä ei ole varaa valita kenelle myy. Sertit ovat liiketoimintaa. Niitä voi ostaa minkälaisen kirjainyhdistelmän tahansa, jos rahat riittävät. Kiinalaiset ostavat, Temut ja muut. Moniko katsoo mikä kirjaiyhdistelmä on ostettavassa tuotteessa? Ja kuinka moni muistaa mitä nuo kirjaimet pitävät takanaan. Luontoarvojen kanssa serteillä on hyvin vähän tekemistä, puhdasta pisnestä. Siksi ne eivät oikein paljon kiinnosta luontojärjestöjäkään.

Eräs metsäyhtiön edustaja kertoi, että Venäjältä tuodulle puulle sai  aina haluamansa sertin.  Tuskin ne auditoijat koskaan moskovalaista hotellia kauemmas läksivät.

Eikö se Pääkkönen rakentanut sen Löyly saunan Venäläisestä FSC puusta, joka oli sitten tieten loppunensa hakattu jostakin ikimetsästä.

Nostokoukku: ”Onkohan siellä metsäyhtiöiden johtoryhmässä niitä vihervassareita? Ja vielä kaiken lisäksi uskovaisturakaisia? DDR:stä oppinsa saaneita.”

Mielenkiintoinen kysymys Nostokoukulta! Jos parikymppisenä opiskeli 1980-luvulla DDR:ssä, niin on nyt kuusikymppinen, eli ikänsä puolesta se olisi täysin mahdollista. Mitä olen muutamien siellä aikoinaan opiskelleiden kanssa jutellut, ovat aika rehellisesti kertoneet, että aika pian ne sen aikaiset käsitykset kommunistisesta ihannevaltiosta tahtoivat karista, ja Suomi tuntui sen jälkeen ihan hyvältä maalta, eli ainakin näiden suomalaisopiskelijoiden osalta vaikutus oli juuri päinvastainen kuin DDR ja sitä kannattavat tahot Suomessa olisivat halunneet. Itä-Saksan valtion loppu sen sijaan jätti hyvin monia sikäläisiä hyvässä asemassa olleita ihmisiä tyhjän päälle, ja sama tietysti tapahtui niille suomalaisille, jotka olivat olleet heidän kanssaan yhteistyössä. Suomeltahan jäi aikoinaan tältä osin pesänselvitys tekemättä, ja tästä johtuen niitä Stasin vanhoja kaikuja saattaa vieläkin jossain elämänalueilla olla jäljellä.