Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Pari hehtaaria on kuivan kankaan nuoren metsän hoitoa. Miten olette jättäneet mäntyvaltaiseen (5-7 metrin) taimikkoon haapoja, niitä kun tahtoo olla kuviolla. Pihlajiakin on riittämiin.
Minusta pari sellaista kuution- kahden säätöhaapaa elävänä tuottaa enemmän ja laajemmalle alalle lehtiä, kuin puolenhehtaarin vesakko. Ainakin, kun puhutaan kahden-kolmen ensimmäisen avo-hakkuuta seuraavan vuoden ajanjaksosta.
Eli paras männyntaimikko saadaan, kun kaulataan ja taskutetaan (myrkytetään) isot haavat pystyyn? Ehkä jo muutama vuosi ennen päätehakkuuta, jos omistaja on suunnitelmallinen.
En minä ainakaan noin tee. Satunnaiset haavat eivät ole minulla mäntyjä kurittaneet, joita tuoreen tai jopa lehtomaisen kankaan kuvioillani on.
Kuivalla kankaalla ei yleensä kasva sellaisia haapoja, joilla olisi säästöpuina merkitystä. Mahtaako vesakkokaan kovin kova kilpailija olla. Tuskin uhraisin asialle enempää ajatusta, jos kuivan kankaan mäntytaimikkoa kasvattaisin. Yhden puulajin taimikko se muutenkin olisi.
Metsissäni on useita kymmeniä isoja haapoja ja muutama todellinen jättihaapa; ei tulisi mieleenikään ”tappaa” niitä pystyyn. En ole koskaan yhtään haapaa kaulannut enkä tule kaulaamaankaan; mitään ongelmaa ei ole ollut. Raivaussahahommissa olen yksittäisiä pieniä haapoja kaatanut, mutta olen pyrkinyt minimoimaan senkin.
Voi olla että on tutkittu ihan oikein. Isoista säästöhaavoista voi tulla kuitenkin avohakkuun jälkeen avoimeksi muuttuneelle alueelle paljon vesakkoa kantovesoista ja siemenistä? Ongelmallisin alue on varmaan kuivahko kangas. Ja kyllä: hirville haapavesakko on ylittämätön houkutus.
Voi Anneli, ei niitä haapoja kaadeta sen avohakkuun yhteydessä eikä niitä vesoja ainakaan minun metsissä ylenmäärin ole tullut. Ja kyllä; jos ei ole kokemusta hirvituhojen torjunnasta, kannattaa hirvivaaralla pelottelun suhteen olla vähän ”varovainen”. Haavat muuten ikääntyessään kaatuilevat omia aikojaan; tosin järjestys on usein vähän yllättävä.
Olen metsämiehen linjoilla. Minullakin on muutama elävä jättihapa, mutta ei haapavesakkoa. Elävä haapa on monimuotoisuuden kannalta arvokkain puu. Myrkytettynä luurankona kelpaa tuskin edes palokärjen pesäpuuksi. Haviskoon kaikessa rauhassa.
Lähes kaikki metsämaat ovat täällä kuivahkoa kangasta. Ikivanha känkkyräinen haapa on hyvin yleinen säästöpuu. Missään en ole nähnyt tai kuullut niistä tulevan mitään ongelmaa. Vesakkoa syntyy hyvin vähän. Jo metsäjänikset pitävät siitä huolta täällä karuilla mailla kun on ruokaa vähemmän kuin etelässä. Juuri syksyllä raivasin taimikkoa säästöpuuhaapojen alta. Mitään tuhoja ei näkynyt. Ilmeisesti haapavesakon pitää olla tiheää jotta ongelmia tulisi. Haapa on hyvä puu kolopesijöille. Elävässä haavassa on kolopuuta pohjoisessa hyvinkin sadaksi vuodeksi. Pystyyn kelotusta ei taida pitkäksi aikaa olla kun kaatuu maahan.
Hyvä jos on noin, että iso elävä säästöhaapa ei ole riski männyntaimikossa jos sitä ei kaadeta. Itselläni jättihaavat ovat suojelualueella saaressa, varttuneen sekametsän keskellä.
Tässä melko vanha artikkeli lehtipuusekoituksesta ja hirvituhoista. Haapsekoitus taimikossa (ei säästöpuut) oli tärkeä hirviriskiä lisäävä muuttuja mallissa. Jalkanen, A. 2001. The probability of moose damage at the stand level in southern Finland. Silva Fennica 35: 159–168.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään