Voit sopia sen toisinkin.

Ainakin Ppohjois-Karjalassa oli aikoinaan kirjoittamaton sääntö, että puita ei ajeta pois ennenkuin myyjällä on tieto hakkuun päättymisestä ja vaikka viikko aikaa käydä pinoja ihmettelemässä. Nyksyisin tuosta täytyy erikseen sopia, suullinen sopimus on ainakin toistaiseksi riittänyt. Noista MHY-kaupoista en osa sanoa kun en ole kokaan niitä käyttänyt, enkä tule koskaan käyttämäänkään.

Eipä silti, ei noista omista tarkastuksista ole mitään hälyyttävää ainakaan ilmennyt. Kunhan on puut oikeissa pinoissa. On varmaan sattunut joskus yksittäisiä virheitä jne., mutta ei se kusetusyritys mikään vallitseva tapa ole. Urakoitsijat ja ostofirmat on aika tarkkoja maineestaan.

Sinänsä hyvä, että niistä kalikoista on kiinnostunut, kertoohan se ostajalle että aktiivinen henkilö on myymässä eikä tule niin helposti mieleen rueta mellastamaan oman mielen mukaan.

Ja pikkuasioista ei kannata valittaa. Niillä yksittäisillä pilkoilla puun kyljissä ei ole sitten mitään merkitystä. Taimiakin tallautuu kun isolla koneilla möyritään, niitä ei kaikkia pysty kiertämään. Kokonaisuuden kannalta niillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.

Taisipa olla ennenvanhaan oikein mittauslaissa pykälä joka kielsi kaukokuljetuksen ennen miitaustodistuksen allekirjoitusta. Piti tehdä välimitta, että sai kuljettaa.
Ostajat sitten puunkiertoa nopeuttaakseen saivat aikaan sen että asia on sovittavissa. Kyllähän se muuten, mutta milläs sitten tarkistusmittaat kun puut on jo viety? Meilläpäin kyllä aina kysytään, että passaako tämä, en ole kokeillut mitä tapahtuu, jos sanoo että ei käy.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Puumäärien oikeellisuutta voi itse aika hyvin valvoa vertaamalla metsäsuunnitelman tai metsään.fi palvelun tietoja sekä lisäksi hakkuusopimuksessa ennustettuja tietoja toteutuneisiin hakkuumääriin, sekä mittaustodistuksesta että hakkuukoneiden mittalistoilta katsottuna. Ostajilla on myös omavalvontaa; joskus olen saanut lisätilityksen valvonnan tietokoneajon pohjalta, kun joku osa puusta eli joku hakattu lohko on jäänyt tilittämättä.

Valitettavasti tuhon metsäsuuntelmaan ei ole kovinkaan paljon luottamista . Kohdalleen osuminen hakkuun toteutuman kanssa on enemmän poikkeus , kun sääntö . Suurimmista heitoista on käyty käräjiäkin . Turhaan , koska arvio on arvio ja varsinkin toimistosta käsin tehtynä monestikin pielessä. Yleisin poikkeaman syy löytyy hakkuualueen virheellisestä pinta-alasta ja toinen heikolle hoidolle jääneestä metsästä . Harmi vain , että metsänhoidon merkitys todetaan vasta , kun puut on nurin ja kasalla . Voihan se olla pieni järkytyksen paikka , kun tukkisaanto kuihtuu puoleen ja kokonaisarviokin heittää kymmeniä prosentteja . Tässä tilanteessa ostajapuoli on saanut monesti aiheetta epärehellisen maineen.

Vielä tuosta nopeasta puun liikkumisesta sen verran , että isojen leimikoiden varastoalueet olisivat järkyttävän suuria , jos koko kaupan puut kuljetettaisiin pois vasta viimeistenkin kalikoiden tultua laaniin . Pienemmilläkin leimikoilla ajokoneenkuljettaja on joutunut kiirehtimään kaukokuljetusta liian pienen varastoalueen takia . Joskus riittämätön varastoalue johtuu isännän halusta tinkiä varastopaikan koosta .

Selvä se, että puut saa ajaa pois, kun ne ovat tienvarressa. Logistinen systeemi ei nykymaailmassa toimisi kunnolla ja epäilemättä maksumiehiksim jäisivät metsänomistajat.

Itse valvon hakkuita kuitupinoja katselemalla. Nehän ovat paikalla yleensä kauan. Tukkipinojen katselussa ei ole mitään taloudellista mieltä, koska tukit ovat arvokkaimmat. Kerran on käyty keskustelua siitä, että oliko kuitupinossa tukiksi kelpaavia puita. Ehkä oli pari kolme mottia, mistä sainkin hyvityksen.

Kyllä siinä joutuu luottamaan motokuskin valintaan. Eipä sitä kuitupinoakaan juuri halua ryhtyä purkamaan.

Fakta on sekin, että sahayhtiö saattaa ottaa lengon tyven tukiksi, vaikkei se ntäyttäisi laatuvaatimusta tarkkaan tulkittuna. Näinkin päin saattaa käydä.