Keskustelut Metsänhoito Hieskoivun jalostus

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 14)
  • Hieskoivun jalostus

    Kun olen tässä paljon hieskoivikkoja sahaillut, niin ihmetyttää miksi jalostuksessa on keskitytty lähinnä rauduskoivuun. Hieskoivuissa näyttäisi olevan hyvin suurta luontaista vaihtelua, mikä kertoo mielestäni suurista jalostusmahdollisuuksista. Jotkut hieskoivut kasvavat yllättävän hyvin. Mikäli jalostukseen olisi keskitytty kuin rauduksella, niin jäisivätköhän parhaat hieskoivut pahastikaan hopealle. Hieskoivu kun vesoo ja kaikin paikoin vesoissa ei näytä olevan edes laho-ongelmaa, niin mikä olisikaan parempi puu suomailla, kuin itsestään uudistuva ja nopeaa kasvava jalostettu hieskoivu.

  • Visakallo Visakallo

    Olen kasvattanut erilaisia kloonattuja hieskoivu-alkuperiä muutaman hehtaarin alalla turvemailla sekä vertailun vuoksi myös jonkin verran kivennäismailla.  Puusto lähestyy  nyt 30-vuoden ikää. Johtopäätös on, että eri alkuperien välillä todella on laatu- ja kasvueroja.  Toinen johtopäätös on, että hieskoivua kannattaa kasvattaa vain niillä maapohjilla, jotka eivät raudukselle sovellu, eli juuri turvemailla ja muuten veden vaivaamilla alueilla.  Samanikäiset kivennäismaiden rauduskokeet ovat nyt tukkimetsiä, mutta hieskokeet ovat vielä kuitukokoisia.

    Jätkä

    Virolaiset nimittävät Hieskoivua Suokoksi. Johtunee kasvupaikasta?

    Visakallo Visakallo

    Varmaankin näin. Myös Suomessa käytetään jonkin verran tuota Suokko-nimitystä.

    Puuki

    2000-luvun alkupuolelle asti oli vielä saatavissa  tukea pellonmetsitykseen. Istutin silloin myös hieskoivuja parille peltoheittokuviolle, jotka kasvoi pajua. Niiden kasvu on ollut suht. hyvää, kun ottaa huomioon kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn : Varsinkin toiselle täysmuokatulle turvemaa-kuviolle aiemmin istutetut. Kohtapuoliin ovat ensiharvennuskoossa.

    Jalostettujahan ne taimet ei ole olleet, mutta kuitenkin  keskimääräistä parempaa siemenalkuperää.

    wanhajätkä

    Olen nuita vanhoja suopeltoja metsittänyt hieskoivulle kotikonstein. Leveällä yksisiipisellä kyntöauralla kierros aikamoiseksi palteeksi. Nippu parhaita hieksiä parhaana siemenaikana pellonreunalta mönkijän perään ja ralli päälle pitkin palletta. Kyllä niistä ihan kauniita sutjakoita koivikoita on tullu tuollasella pikkuvalinnalla siemenen suhteen.

    Halpa ja nopea konsti ainakin on….varmaan kävis rauduksellekkin?

    Tuhkalannoitus päälle.

    Pohjoissuomessahan koivutukki ei mee kaupaksikaan .

    Kesällä ois vielä reilu 10 ha kylvettävää peltoa.

    Oisko jollaki muita työtä ja kustannuksia säästäviä ehdotuksia….kokeilisin

    Tolopainen

    Aika turhaa hommaa metsittää peltoja koivulla, eikö ojan reunojen raivaamisessa ole aivan riittävästi töitä. Mitään markkinoita ei noille hieskoivuille tulevaisuudessa ole.

    harrastelija harrastelija

    Ihan väliilä silmä sairastaa, kun havupuutaimikosta vedetään raivaussahalla kaikki lehtipuu = koivut pois. Koivuhan on näillä korkeuksilla kuitupuun arvoinen, mutta sopivassa suhteena antanee havuulle luomulannoitetta ja parantaa kasvupohjaa.

    Tukilla ei ole kysyntää, mt-suunnitelmissa arvioissa ilmoitetaan koiivutukkia. Viime talvena päätehakkuun yhteydessä olevia ”koivutukkeja” vertailin ja riittävän laadukasta tukkia ei juuri olisi ollut. Sellaisia apämuotoisia vänkkäröitä, pilkoin kaikki klapeiksi.

    Silti jotenkin tuntuu luonnolliselta, kun metsässä on koivua antamassa lisäväriä. Klapeiksi jalostettuna saa sitten tuottoakin raakatukin verran.

    wanhajätkä

    No mutta tolopainen…..raivataanhan ne mettäojan reunatkin. ei siellä maastossa varoituskylttiä ”puu, älä kasva….tämä on pelto!”

    Minun kristallipallo näyttää että massan tuottaminenkin on tulevaisuudessa kannattavaa. Kasvu vanhalla pellolla tuhkalannoituksen jälkeen on aika huikeeta. Tuottoa lisää perustamiskustannuksen halpuus.

    Perusteleppa tolopainen vähän tarkemmin mihin se kannattavuus häipyy verrattuna ihan joutomaahan. Luulempa ettei tolopaisenkaan palstaan oo sattunu kaikkialle ihan parhaat kasvupohjat.

    Minun motto on kuhan jotakin työntää, maapohja määrää mitä!

    Harva meistä on saanut valita parhaat puulajit palstoihimme vaan on mentävä sillä mitä sinne on sattunu tulemaan ennen meitä. Näitä mihin nyt valitsemme puulajit emme tule korjaamaan satoa kovinkaan paljon. Onhan siellä jotakin huonommallakin paikalla meidän jälkeen eikä sillon kukaan kysele montako tankillista sinne raivurilla pukattiin. Varmaan kelpaa köyhempiki tili vaikka klapeina ja varsin nopeallakin aikataululla.

    Tolopainen

    Se on paljon helpompi puhua klapeista kuin tehdä niitä ja saada myydyksi. Siellä missä noita metsitettäviä suopeltoja on, hyvin harva ostaa klapeja. Metsitä vain ne pellot, se on jonkun muun murhe markkinoida ne koivunkänkkärät mitä tulee. Hieskoivuista ei tukkeja tule ja vaikka muutama tulisikin nekin menevät kuitenkin kuiduksi.                                                       Minä ole raivannut pelloilta pusikot pois ja pitänyt maiseman avarana paljon mukavampi katsella ja itikat pysyvät poissa. On muuten hyvän näköistä kesällä, kun kaikenlainen horsmikko kukkii, kimalaiset pörrää ja pääskyset pyydystää hyönteisiä aukealta.

    wanhajätkä

    Romanttista…. sinun peltosi näkynee tuvan ikkunasta. Mullakin salaojitetut kotipellot on toki viljelyksessä. Kiva katella eikä oo myyrän pesinä.

    Kauempana olevat lohkot olenki sitten pyrkinyt metsittämään. Klapien teko on tuherrusta pienessä mittakaavassa. Toki poika sitä jaksaa harrastaa ja kun minä tuon motorankaa pihaan ni kaikki mitä tehhään menee kyllä 1,3 kuution lavasäkkeinä.

    Myynkin koivukuidun ammatikseen klapeja tekeville. Siis Ammatikseen…tarkottaa tuhansia motteja…markkinoivat armeijalle ja Norjaan. Maksavat reilun kolmekymppiä motilta, ei minusta paha kun tulee siinä rinnalla nuorenmetsän hoidossa.

    Älä ole tolopainen ykssilmäinen….ainakin yritä olla puusilmä. On sitä elämää muuallakin ku mitä tuvan ikkunasta näkyy. Asioita voi tehdä niin monella tavalla ja onneksi se meille täällä Suomessa suodaan…

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 14)