Onhan tuo ajankohtanen kannanotto , kun liika kuusikoituminen ei edistä mitään metsäpuolen hyviä tavotteita; ei hiilen sitoutumista, ei metsien monimuotoisuutta,   ei puuston parempaa terveyttä eikä – kasvua/metsän tuottoa.   Paikoin riistankasvatukseen painottunut luonnonhoito voisi onnistua paremmassa ilmapiirissä  , jos ensin tunnustettaisiin sen tuomat haitat mm. metsän kasvatukselle ja sen jälkeen esim. arvokkaimpien taimikoiden  ja puutarhojen suojaaminen varmistettaisiin niistä varoista jotka nyt menee melkein kaikki riistanhoitoon ja sen hallinnon kuluihin.

Hirvilläkin ja muilla pienemmillä kotoperäisillä hirvieläimillä  on tietysti oma paikkansa metsäluonnossa mutta muitakin tavotteita pitää olla ja on  kuin riistatalouden edistäminen.

Männä viikolla erään kroopin ostaja soitti ja olisi halunnut ostaa kuusitukkia hyvään hintaan (oli katsonut kuviotiedot, vaikka en ole antanut oikeuksia). Sanoin etten myy, koska en pysty uudistamaan aukkoa millään järkevälla tavalla, enkä halua rakentaa kaksimetristä aitaa aukon ympäri. Palataan asiaan, kun tilanne on hirvieläinkannalta saatu normalisoitua. Lupasi palata asiaan vuoden kuluttua.

Lue lehti sivu 14

Rohkea temppu Himaselta mennä kajoamaan hirviasiaan, siellä on kova kuri. Toisessa ketjussa kerroin kysyneeni hirviasioista eräosastolta. Sain tarvitsemani tiedon, mutta siinä vaiheessa, kun valkeni, ettei kysyjä ollutkaan metsästäjä, tuli äkkijarrutus renkaat savuten…..ja heräsi taas kysymys miksi riistavahinkorekisterin tietoja ei saa kertoa muille?

Kommentti toisesta ketjusta: ”Olen kyllä kysynyt sieltä, kun tarvitsen tietoa,…”

Vastaus siihen: ”Kerrohan se viranomainen ,joka on edellä mainittuun syyllistynyt.”

Pimentoon jää suurin osa hirvivahingoista, koska näkyvissä on vain ne alueet, joihin korvausta on haettu. Korvauskriteerejä muutettiin taannoin siten, että vain hyvin pieni osa tuhoalueista ne täyttää. Jonkin ajan päästä sitten uutisoitiinkin, että hirvivahinkorvauksia on haettu vähemmän kuin aikaisemmin, mutta todellinen syy siihen jäi luonnollisesti kertomatta. Lukijoille jäi mielikuva, että hirvivahingot olisivat metsissä vähentyneet, vaikka todellisuus on päinvastainen.

Moneen kertaan olen esitänyt , että metsästysseuraan voi olla yhteydessä vahinkoasioissa . Jostakin syystä tämä vaihoehto ei kelpaa.

Hirvivahingot eivät ole mikään uusi asia. Itse jouduin aikoinaan ratkaisemaan ongelmat vähän toisella kaavalla palstan kriitikoihin nähden.

Oli metsävahinkoja , joista tarkastaja totesi , että vähäisiä ovat. Pellolla tapahtuneet vahingot-aitojen katkomiset , mansikapellon katteiden puhkomiset ja oraiden syönnit- mataloussihteeri kuittasi lauseella :”Ammu elukat pois!”Harmia riitti , kun rajanaapurina oli lisäksi heitteille jätetty kaikkea mahdollista kasvava pakettipelto, oikea hirvieläinten keidas.

Hätä keinot keksii  . Pyyntilupien riittävyys oli turvattava. Kuin tilauksesta oli paikkakunnan metsästäjillä vireillä yhteislupahanke , jolla oli ja on edelleen mahdollista kohottaa paikallisesti metsästyspainetta , jos vahinkoja alkaa ilmetä.Yhteistyön tavoite oli ja on edelleen pitää vahingot kurissa. Pankkilupia ei ollut  vielä alkuvaiheessa , mutta monelta seuralta jäi  jatkuvasti lupia käyttämättä .  Näitä sitten käytettiin eri puolella pitäjää järjestämällä yhteisjahteja.  Jahtikauden puolivälissä paikkakunnan  seurat kävivät läpi hirvitilanten ja valmistelivat yhteisjahteja. Yhteisjahti voitiin järjestää myös pelkästään kahden lupaosakkaan voimin , jos toisella oli lupia käyttämättä. Tänä päivänä palaveerataan edelleen sopien metsästyskuvioista keväällä lupapalavereissa ja syksyllä  ennen jahtia ja jahdin puolivälisä. Pankkiluvat tarpeeseen irtoavat puhelinsoitolla. Kaikki lupaosakkaat tietävät tarkkan reaaliajassa  paljonko hirviä ja valkohäntäpeuroja on kaadettu ja montako lupaa kullakin on jäljellä. Myös osakkaiden paiväkohtaiset havainnot (paikka ei kuitenkaan näy) ovat kaikkien todettavissa. Näin suunnitelmaa on helppo seurata ja yrittää noudattaa. Yllätyksiä varten on pankkiupia ja jos jostakin syystä nekin loppuisivat , voidaan lainata kaverilta.

Omaa tonttia sai hoitaa aika vapaasti mieleisekseen , kunhan ei innostunut liian ahneeksi.Hirvieläinjahti on nimittäin joukkuelaji. Kaikille on taatava suht tasapuoliset mahdollisuudet harrastaa. Eli maanomistaja voi  nykysääntöjen pohjalta kaataa mailtaan hirvieläimiä. Riittää , kun osaa homman ja kuuluu seuraan ja on asiasta neuvotellut metsästyksenjohtajan kanssa.

Jos edellä mainitut elementit ovat kohdallaan , puuttuu näillä leveysasteilla vain mahdollisia vahinkoja kärsineen maanomistajan yhteydenotto  , jotta ongelmaa päästään ratkomaan. Lupia löytyy varmasti , jos tarve on aito ja ollaan liikkeellä metsästyskaudella.  Toki voi käyttää piempääkin kaavaa , mutta kuten palstan kiukkuisista kommenteista voi päätellä , kyseisellä menettelyllä tulokset ovat laihoja ja ongelmat vain pahenevat.