Keskustelut Metsänhoito Hirvi syö mäntyä kesälläkin?

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 23)
  • Hirvi syö mäntyä kesälläkin?

    Olen ollut siinä käsityksessä, että hirvi syö mäntyä vain talvella. Aiemmat havantoni kesäsyönnistä olivat vähäisiä. Peltotaimikossa, jossa oli pajupusikoita, mänty tuli syötyä, jos se oli pajukon keskellä, muutaman metrin päässä ei syöty. Toinen havainto oli, että hirvipolun vierestä joskus riuhtaistiin mennessään männyn sivuoksa.

    Nyt kuitenkin keväällä istutetussa männyn taimikossa on poikkipurtuja taimia ja osa niistä taimista on irti maasta.
    Tietysti heti ensimmäiseksi tuli mieleen kanalinnut. Lintujen jälkiä tai jätoksia ei kuitenkaan löytynyt. Toisaalta poikkipurtuja oli vain siellä missä oli hirven jälkiäkin eniten ja papanakasoja. Yhdellä nurkalla ei hirvenjälkiä ollut, mutta ei myöskään poikkipurtuja taimia. Taimien latvoja ei näkynyt, eli ne oli syöty. Kyse ei myöskään ollut hirven tallauksista, tynkä oli joko kauniisti pystyssä tai kokonaan irti. Kaikissa oli vihreitä neulasia katkaisukohdan alapuolella.
    Toisella pienemmällä lohkolla oli muutama katkennut taimi, mutta latva oli vieressä irtaallaan. Hirven jälkiä vain vähän. Tulkitsin tämän kanalintujen tekosiksi.

    Kysy ei ole kovin laajamittaisesta tuhosta, mutta kiinnostaa kovasti. En tosiaankaan odottanut vielä tässä vaiheessa hirvituhoja.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

  • Anton Chigurh

    Eilen kiertelin RAIVAilemassa taimikoita. 2-3-metrisissä männyntaimikoissa ja sekataimikoissa (mäntyä ja kuusta, kaikki koivut menevät hirvien suihin) oli runsaasti tuoreita tuhoja, latvojen ja sivuoksien syönnin lisäksi oli runkoja kuorittu.
    Runkojen kuorinnasta täytyy olla muutama viikko, sillä pihka oli mustanaan siihen tarttuneita hyönteisiä. Pari kuukautta sitten taimikossa ei ollut menneenkesäisiä tuhoja.

    Tuokin taimikko on alunperin kylvetty koivulle, täydennetty männyllä, jota sitten on täydennetty kuusella. Ja kaikki tuo hirvien takia.
    Ja korvauksia on turha hakea.

    mehänpoika

    Kyllä ainakin syksyn kynnyksellä hirvi alkaa totuttautua normaalin talviravinnon (männyn havu) käyttöön syömällä vesojen varjostuksessa kasvaneita männyn taimia (Nygrenin hirvien puolustelupuheesta). Ilmeisesti varjossa kasvaessa männyn taimiin ei pääse kehittymään hirville vähemmän kelpaavia ”haitta-aineita”.

    Ilmeisesti männyntaimi tai kuori sopii hyvin mausteeksi koivun- tai pajunvesojen sekaan. Sulan maan aikaan pienen männyn kennotaimen syönti nostaa koko taimen juurineen maasta. Tätä tapahtuu myös koivulla ja lehtikuusella, jopa normaalilla kuusellakin.

    Vähälumisina talvina hirvituhot voivat juuri perustetuissa taimikoissa olla jo parin hirven tekeminäkin laaja-alaisia. Pikkutaimista kun ei paljon pötsi täyty, joten aluetta on haravoitava laajemmalti.

    jees h-valta

    Tuohan se karmein harmi on juuri turvemailla varsinkin.
    Pehmeästä pohjasta nyhtäisy vetää taimen kuiville vuorenvarmasti. Ja ei voida millään olettaa eikä vaatia että olisit joka vuosi poistamassa hieskoivun joukosta pois. Eikä sitä oikein kaikkea voi kun se täyttää aukkopaikat sopivasti.

    Korpituvan Taneli

    Näyttää siis olevan hirven ”normaalia” tuhotyötä tuo istutustaimikkoni pureskelu.

    Mites on nyt ”suorittava Porras” minkä virheen tai laiminlyönnin olen nyt sitten metsänomistajana tehnyt kun näin kävi?
    Alue on raivattu tarkoin lehtipuusta, jota ei mitenkään merkittävästi kyllä ollutkaan. Samoin on poistettu laikki pienetkin kuusen alikasvokset, jotka olivatkin jo melko vanhoja. Alue on ojitus/kääntömätästetty. Heinittymistä ei vielä ole merkittävästi havaittavissa.

    Yritä nyt keksiä joku laiminlyönti minulta, joka tuhon aiheutti. Maat on olleet aina metsästysseuralla vuokralla. Hirvenmetsästykseen ei ole osallistunut isäni enkä minä, ehkä se sitten on se minun laiminlyöntini? Toisaalta olen ollut tiiviissä yhteistyössä metsästäjien kanssa ja he ovat kiitettävästi kohdistaneet jahtia mailleni, kun olen muistanut heitä hyvillä tiejärjestelyillä.

    Niin että kiinnostais tietää millä nyt sitten vierität syyn minulle metsänomistajana?

    Minusta syy on vain ja ainoastaan lupa-alueisiin ja seuroihin perustuva kaatolupajärjestelmä. Lupia on anottu niin ettei aina ole kaikkia edes saatu. Silti lupia on kuitenkin ollut kertaluokkaa enemmän kuin täällä on puhuttu, siis kymmeniä kullekkin yhteisluvan seuralle. Yhteislupa-alueen kaikki luvat on yleensä ammuttu, mitä nyt joskus yksi vasa on jäänyt juoksemaan.

    Ratkaisuksi jää vain vapaa hirvenmetsästys, jossa ainoat rajoitteet ovat aseluvat ja ammuntakokeet.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta

    Harrasteilija kyllä nyt ilmeisen tietoisena yrittää sekoittaa asioita jotka eivät toisistaan ole sidoksissa. Ensin mitä tekemistä on tuhannella hehtaarilla ampumatilanteessa?
    Ei mitään, vastaan itse koska nytkin ammutaan hyvinkin lyhyillä näkemämatkoilla. Kyllä se luoti ainakin useissa ohitapauksissa jatkaa mutta ei se ole hehtaariasia vaan ampumasektoriasia. Ja sitä kyllä olisi paljon syytä kriittisesti tarkastella nytkin tapahtuvissa. Toinen asia joka ei myös ole hehtaarisidonnainen (on varmasti juuri näidenkin monien ajattelun takana) on kyttäysmetsästys aivan kuten peuroilla ja kauriillakin.
    Aivan turvallinen tapa sen mitä metsästys voi olla.
    Pitkä aika tarkkailla ympäristöä. Hyvä ampumasektori helppo järjestää. Koiran kanssa metsästys vaatii ehkä isomman alan mutta ei mitään tuhatta hehtaaria. Alle puolet siitä riittää.
    Vapaan metsästyksen etu on että se ei välttämäti veisi tehokasta päivätyöaikaa. Voisi ottaa kytiksen iltahämyssä tai aamuaikasella.
    Tässä alkuun ja lisääkin vielä löytyy ja paljon.

    Korpituvan Taneli

    Tuosta vapaasta hirvenmetsästyksestä.

    En minäkään sen toteutumista niin kovin todennäköisenä pidä, mutta se on se suunta johon pitää tähdätä. Eikä se nyt niin mahdoton järjestelyiltään olisi toteuttaa. Eihän seuruemetsästystä silti tarvitsisi kieltää.

    Harrastelija sanoo että salametsästäjät sen yksinmetsästämisen osaavat, mutta hän ei salametsästystä hyväksy. En muuten hyväksy minäkään. Tässä kerran kun manailin hirvien liian suurta määrää, niin joku tuli nykäsemään takinliepeestä ja ehdotti, että hän voisi järjestää muutaman kaadon lisää, saisit sitten sinäkin kunnon paistit kun teet vähän yhteistyötä. Kivahdin siihen että minä mitään salaampujia tänne silti kaipaa. Hän yritti houkutella, vähän suuremmalla lihaannoksella. Sanoin että salametsästyksen kanssa en ole missään tekemisissä, että jos aiot ampua jotakin niin tee se sitten niin etten minä ole tietoinen äläkä myöhemminkään kerro edes.
    Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki asiat pitää tapahtua laillisessa järjestyksessä. Toisaalta meidän kaikkien pitää toimia niin että meillä olisi oikeudenmukainen lansäädäntö. Tarkoittaa hirvien suhteen sitä että metsä- ja liikennevahingot pitää ottaa todesta, eikä naureskella niille.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli

    Niin salametsästäjät saavat hirven nurin yksinkin. Niinhän se oli täälläpäin ennen mökinäijillä tapana, että syksyllä ammuttiin hirvi, kun muuten pesue ei olisi ehkä kevättä nähnyt. Ei se muuta kai vaatinut kuin osaavan miehen, mutta sehän on jo paljon sekin.
    Ainakin pohjoisessa on vielä kymmenkunta vuotta sitten on pyydetty luvallisiakin hirviä ns naakimalla, mutta nykymetsästäjätkö eivät tätä enää osaa?

    Hirvenmetsästyksessä on vähän liikaakin sellaisia luutuneita käsityksiä. Yksi sellainen on tämä 1000ha alue. Se on vain sen takia että saadaan maanomistajat pelattua asiasta ulos ja homma metsästysseurojen hallintaan.
    Näitä luutuneita tapoja pitäisi pöyhiä oikein kunnolla, että saataisiin metsä- ja liikennevahingot kuriin.
    Liikennevahingotkin vain kasvavat koko ajan rajusti, jos ottaa huomioon, että on rakennettu tuhansin kilometrein hirviaitoja, eikä vahinkojen kokonaismäärä silti tipu. Ja veronmaksaja maksaa aitojen tekolystin.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Korpituvan Taneli

    Pitää ottaa hirvionnettomuuksissa huomioon se että meillä on tuhansin kilometrein teitä joilta hirvivahingot on nollattu aitaamalla ne veronmaksajan varoin. Nykyiset vahingot tapahtuvat huomattavasti pienemmillä tiekilometreillä ja paljon pienemmällä liikennesuoritteella kuin ennen.
    Eli Siis LIIKENNEVAHINGOT OVAT LISÄÄNTYNEET RAJUSTI TODELLISUUDESSA!

    Toisaalta täällä ainakin niitä tapahtuu. Viime vuonnakin melkoisesti. Nyt keskustelin puolitoista kuukautta sitten erään metsästäjien napamiehen kanssa asiasta. Hän oli huolissaan, että on tapahtunut jo hiukan enemmän kuin viime vuonna. Senjälkeen on tullut monta kolaria kunnan alueella, jopa kaksi kolaria päivässä. Tässä on tietenkin kapea näkövinkkeli, mutta karmeaa todellisuutta kyseisille henkilöille ja heidän läheisilleen.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    suorittava porras

    On anteeksipyynnön paikka ”Korpituvan Tanelilta”. En ole tarkoittanut loukata asiansa osaavia metsänomistajia. Piikkien kärjet on suunnattu passiivisen joukon aktivoimiseksi .

    Suurimmassa osassa tapauksista metsän oikeaoppisella hoidolla voidaan merkittävästi vähentää tai jopa kokonaan välttää hirvivahingot. Kannan ollessa liian suuri jossakin (voi olla hyvinkin suppea alue) voi joutua kokemaan Tanelin kohtaamia murheita.

    Metsästysvoimakkuuden säätely ei ole yksinkertaista. Metsään mennään , jos lupia anotaan liikaa (=lupia jää käyttämättä , mikä on pois isomman alueen kaatomääristä). Sama vaikutus on myös sillä , jos tyydytään liian vähäiseen lupamäärään. Toiminnan on kuitenkin oltava organisoitua , jotta metsästyksen jatkuvuus laillinen toiminta turvataan.

    Täällä oletetaan , että yksin pyytämällä hirvi on helppo saalis. Tämä on varsin kaukana todellisuudesta . Eläimet liikkuvat ja ruokailevat pääasiassa öisin ja ovat monesti päiväsaikaan hyvinkin kaukana taimikosta , jossa ovat yöllä ruokailleet. Tämän vuoksi riittävän suuri metsästysalue ja riittävä määrä metsästäjiä parantaa onnistumismahdollisuuksia jahdissa.
    Oma lukunsa on epäonnistunui riistalaukaus. Yksinäisten metsästäjien jäljiltä jää varmasti ”kipeitä” eläimiä luontoon. Loukkaantunut eläin voi kulkea pitkiäkin matkoja , joten 1000ha:n metsästysaluekin käy helposti pieneksi. Tuore esimerkki tästä on , että ”leimattu ” hirvi eteni 15 kilometriä ampumapaikasta kolmen eri seurueen alueella ja jatkaa matkaansa edelleen kohti tuntematonta metsästäjien sinnikkäistä pysäytysyrityksistä huolimatta. (väsytti kolme jäljestänyttä koiraa eikä pysähtynyt haukuttavaksi). Seurojen yhteistyön ansiosta jäljestystä voitiin jatka pimeään asti ilman rajoituksia. Miten olisi onnistunut yksinäiseltä ”Matti metsästäjältä” rajatulla alueella?

    putte

    Hirvenmetsästystä säätelevät lait ja asetukset ovat paljolti politiikkaa, eikä sitä todellakaan ole tehty puuntuottajaa varten vaan hirvimiestä ja seurametsästysharrastusta varten.

    1.000 hehtaarin aluevaatimukselle ei ole mitään perusteita. Hehtaarikin riittää, kymmen hehtaaria on jo oikein hyvä alue, kun metsästys kohta vapautuu.

    Hirviluvat myöntää hirvimiehet eli riistaviranomainen, joka sivuillaan tänäkin päivänä härskisti ja kursailematta kertoo lähes sanatarkasti, että ”hirvikanta on pidettävä sellaisella tasolla, että hirvikanta ei kuole sukupuuttoon ja että puuntuottajalle aiheutuu vähintään kohtalaisia vahinkoja”.

    Riistakeskus toteuttaa työtään tunnontarkasti. Hirvi ei todellakaan kuole sukupuuttoon kun niitä on kymmeniä tuhansia yksiköitä. Eihän se kuollut sukupuuttoon viime vuosisadallakaan kun hirviä oli maassamme vain sata yksilöä. Ja todellakin, puuntuottajalle aiheutuu vähintään ”kohtalaisia” vahinkoja.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 23)