Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Tuo 1 hirvi per tilanne on juuri yksi niistä pelehtimisistä, joilla jahtia saadaan pitkitettyä. Tietysti, jos porukalla ei ole jaksamista käsitellä useampaa, niin sitten voi juoksuttaa. Mutta jos hyvä paikka, niin kannattaa ampua useampi kerralla. Kolme perussetti, kerran oli viiteen mahdollisuus, sössein sen kokemattomuuttani.
Aina joku jotain lohkaisee. Tappipäätä ei saa ampua, liian pieni. Isommat sonnit pitää jättää sukua jatkamaan. Lehmää ei saa ampua, tuottava yksilö, ja se on voinut vasansa jättää johonkin. Jos sattuu löytymään ammuttava yksilö, niin väärin ammuttu, tai vetomatka liian pitkä, tai koira oli väärä, tai ei toiminut oikein. Hirvijahdissa ammutaan mielestäni hirviä, viranomainen myöntää ne luvat hirville, ei vain yksinäisille vasoille, tai 3 tappisille sonneille, jotka on oikean koiran haukussa. Muutakin jahdattavaa ja puuhaa metsissä on, ei sitä hirvijahtia tarvitse 4-5 kuukautta joka viikonlopuksi riittää.
Pienet sankan metsän keskellä sijaitsevat taimikkoläntit on usein pahimpia hirvituhoalueita. Täälläpäin kaikki taimikot on mäntyä niin syönti jakaantuu enemmän kuin etelässä. Suurin osa maa-alasta on kuivahkoa kangasta, kuivaa kangasta paljon myös. Tuoretta kangasta saa hakea ja lehtomainen kangas harvinaisuus. Vähäiset rehevät paikat jokien ja luonnon ojien varsilla. Jotain korpityyppiä usein.
Tarkastin tänään vuosi sitten varhaisperatun 5v. kylvömännikön. Hirvet olivat syöneet kahden hehtaarin alalta suunnilleen joka toisesta kylvöpisteestä latvuksia näistä ihmisen korkuisista taimista. Jos kysymyksessä olisi ollut istutustaimikko, se olisi nyt pilalla.
Tarkastin pari viikkoa sitten 8 vuotta sitten kylvetyn ja 3 vuotta sitten varhaisperatun hirvien talvehtimisalueella olevan kylvömännikön. Yhteenkään mäntyyn eivät hirvet olleet koskeneet menneenä talvena eivätkä muuten yhtenäkään aikaisempanakaan talvena. Jos taimikko olisi istutettu, lopputulos olisi täsmälleen sama. Sama lopputulos on muutaman sadan metrin päässä olevissa istutetuissa mä/ku-sekataimikoissa eli hirvet eivät ole mäntyihin koskeneet. Sen sijaan hirvet ovat aikanaan (n. 10 vuotta sitten) tehneet selvää jälkeä aivan vieressä olevista nuorista männiköistä; silloin tilan omisti henkilö, jolla ei ollut minkäänlaista osaamista nuorien mäntytaimikoiden kasvatuksesta hirvien talvehtimisalueilla.
Kerropa meille mettämiäs, millä tavalla tuon ko. henkilön osaamattomuus näkyi hänen käytännön metsänhoidossaan? Kirjoituksesi on niin sujuvaa, joten ko. asioiden tarkempi sanallinen kuvaus ei tuottane suurempia vaikeuksia?
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään