Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Aina ,kun hirvikanta on alhainen ja vasahavaintoja kertyy vähän ,naaraita säästetään. Näin on ollut tähän asti ja tulee olemaan jatkossakin. Voi miltei väittää, että kyseessä on vakiintunut käytäntö. Siinä tilanteessa varovaisuusperiaate ottaa vallan . Ei ole sen ihmeellisemmästä asiasta kysymys.
Meidän yhteislupa-alueella on ammuttu lievästi naarasvoittoisesti jo vuosia. Oma porukkani ei ole ampunut ainoatakaan urosta kahteen vuoteen. Riistakeskushan tähän on metsästäjiä patistanut. Se vain tuntuu ihmeelliseltä, että nuo ohjeet on naamioitu ”uros-naarassuhteen oikaisuksi” . Miksi ei ole voinut suoraan sanoa, että tarkoitus on julkisuuden paineessa romahduttaa hirvikanta. Esim. Metsästäjä- lehdessä kirjoitetaan uros-naarassuhteen oikaisusta hirvien kohdalla. Käännät pari sivua ja valkohäntäpeurojen ylisuuren kannan tehokkaimmaksi leikkaamiskeinoksi mainitaan naarasvoittoinen verotus.
Itsekin toivon, että mettämies vihdoin kommentoisi jotain yksilöityä kommenttia lapsellisten heittojen sijaan.
Naarasvoittoinen metsästys ei onnistu siksi, että riistapolitiikassa on tavoitteena kannan tuottavuuden maksimointi, oli kanta suuri tai pieni. Edelleen pitäisi määritellä kannan tavoitekoko. Sen jälkeen haetaan keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Hirvet on mahdollista helposti ampua vähiin toisin kuin peurat. Siksi hirviluvissa tarkkaan määritellään aikuisten uros- ja naarasluvat sekä vasat. Jossain vielä sonneille sarvipiikit. Ei ihme, jos ei speksien mukaista hirveä tule vastaan.
Olemme metsästäneen vuosia naarasvoittoisesti. Tavoitekanta on määritetty jo pitkään ja siinä on pysytty. Sarvipiikkirajoituksia ei ole ollut käytössä ainakaan täällä päin. Niitä on ammuttu, mitä metsä on eteen työntänyt. Vasaluvuissa on yritetty pysyä, mutta sekään ei ole kiveen hakattu. Jos yhteisluvassamme on aikuisten luvilla ammuttu vasoja, on joku porukka jolla on vasametsästys onnistunut huonommin saanut ampua kaksi vatsaksi jyvitettyä yhtenä aikuisena. Mistä vielä kiikastaa? Mitä olisi voitu tehdä toisin?
Suorittava: ”Tarkoitin alkukesästä aikaa ,jossa vaiheessa lehti on täysin puhjennut ja lintujen pesintä ohi.”
Suorittava nyt ihan oikeesti.
Kun aikaväli raivaukselle on lintujen pesinnän päättyminen-keskikesän alku, melkoista kellosepän työtä raivaus on. Ei ihme, että hirvituhon syynä on väärin raivattu taimikko.
Tämä on siitä hauska tilanne, että pienikin metsästyksen hankaloittaminen johtaa puheisiin aseiden ripustamisesta naulaan. Tällä on hyvä kiristää metsänomistajaa, jonka pitää jatkaa metsätalouden harjoittamista ja joilla ei ole vastaavaa kiristyskeinoa, kun omat rahat on metsissä kiinni.
Tulee mieleen luontojärjestöt, joilla ei ole tuottavuustavoitetta. Kaikki mitä saavat aikaan hakkuiden vastustamisessa, on plussaa. Jos ei saa mitään, firma ei mene konkkaan.
Nostokoukku: ”Olemme metsästäneen vuosia naarasvoittoisesti. Tavoitekanta on määritetty jo pitkään ja siinä on pysytty.”
Ei naarasvoittoisuus ole taikasana. Se on vain yksi tunnusluku muiden joukossa. Määrä ratkaisee.
” Vasaluvuissa on yritetty pysyä, mutta sekään ei ole kiveen hakattu. Jos yhteisluvassamme on aikuisten luvilla ammuttu vasoja, on joku porukka jolla on vasametsästys onnistunut huonommin saanut ampua kaksi vatsaksi jyvitettyä yhtenä aikuisena.”
Tietysti seurueet voivat päättää, miten lupansa jakavat. Ainahan noin on ollut, ihan normaali käytäntö siis.
Raivauksen ajoittaminen mainitsemaani aikaan perustuu puhtaasti biologiaan. Versojen kehitys on niukkaa, kun juurten vararavinteet on käytetty lehtien ja rungon kasvattamiseen. Juuriston kasvattaminen alkaa myöhemmin. Uusintakäsittely seuraavana kesänä lopettaa versojen syntymisen ainakin vanhoista kannoista.
Tarkoitus on vähentää raivauksiin käytettävää työmäärää kiertoajan kuluessa ja siihen intensiivinen alkuvaiheen toiminta on hyvä lääke. Samalla pienenee riski joutua hirvivahingon kohteeksi. Tämä on hyvin ajankohtainen aihe , koska metsästyspaine on alenemassa metsästäjistä riippumattomista syistä.
Finsilvan raivaukset ilmeisesti osuvat juuri siihen kesän hetkeen, mistä suorittava on meille kertonut, koska sinne on hirvityhjiökin syntynyt. Kyllähän sieltä suunnalta hieman toisenlaistakin viestejä on kuulunut, mutta jääköön ne nyt omaan arvoonsa.
Finsilva raivailee isompia kokonaisuuksia laajemman aikaikkunan puitteissa. Käytännössä 2-3 vuoden aikaikkunassa.. Yksityinen mo voi toteuttaa työt tarkemmalla aikataululla ja tehdä asiat vielä paremmin omaksi edukseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään