Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Ei yhteislupa-asioissa metsänomistajilta mitään kysytä, luvat tulee paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kautta. Seurat tietenkin metsästävät omilla alueillaan ja omilla luvillaan. Eihän se varsinaisesti mitään muuta merkitse kuin vähentää lupa-anomusten määrää.
Tuskin kukaan kieltää yhteislupamenettelyä. Riistakeskuksen sopimuslomakkeessa ei mainita asiasta sanallakaan ja miksi mainittaisiinkaan, ei sopimus ota kantaa kaatolupien hankintatapaan eli yhteislupamenettelyyn.
Kaatoluvat tulevat toloppa suoraan riistakeskukselta seuroille. Olen samaa mieltä että juridisesti metsästysoikeus on metsänomistajan ja seuran välinen kahden keskinen sopimus. Jos sopimuksessa on maininta yhteisluvasta niin tietenkin silloin sopimus käsittää myös yhteisluvan osakkaita.
Yhteisluvassa on paljon hyviä puolia ja sitä kannattaa suosia jos vain mahdollista. Helpottaa se ilman muuta viranomaisten byrokratiaa. Seuroille yhteislupa ei juurikaan byrokratiaa vähennä. Samat lupien jaot ja kaatoilmoitukset on tehtävä.
Yhteisluvassa lähdetään siitä että kukin seura pääosin metsästää omilla maillaan. Yhteisjahdit voidaan myös hoitaa ns vierasjahteina. Yhteislupa ei sinällään oikeuta hirvijahti toisen seuran alueella. Meidän seura ei ole yhteisluvassa kenenkään kanssaja mm haavakko tilanteessa sovitaan seurojen kanssa kuinka metsästetään. Silloin usein tullaan sovitusti myös toisen seuran alueelle.
Suorittava: ”Löydettiin jahdin päätyttyä peräti yksi emä ja vasa metsästysalueeltamme dronen avustuksella. Käyttäjänä vuosikymmeniä alueella koiria ohjailleet kaverit .Olisiko 1,5 hirveä/ 3700ha oikea määrä ilmoittaa jääväksi kannaksi ,kun menetelmä on niin luotettava?”
Ehkä pitäisi nostaa metsästysalueen minimikokoa 1000 hehtaarista kymmenkertaiseksi. Tällöin vähenisivät suorittavan pelkäämät hirvityhjiöt. Myös laskennoista saataisiin parempia tuloksia eli kannan arvioinnin tarkkuus paranisi. Yhteisluvalla voisi olla pienempiäkin alueita, mutta arvioinnit pitäisi tehdä yhteislupa-alueella kokonaisuutena.
Tämäkään ei takaa luotettavuutta. Olihan suorittavan hirviporukan maillakin pitkään tyhjää jahdeissa, kunnes löysivät paikan, johon hirvilauma oli asettunut.
Yhteislupaan kuuluvien seurojen keskuudestaan valitsema henkilö toimii metsästyksenjohtajana ja allekirjoittaa lupahakemuksen. Tämän vuoksi maanomistajien on annettava suostumus yhteislupaan liittymisestä maidensa kohdalla.
Miksi mo ei suostuisi yhteislupamenettelyyn , kun ilman hänen maansa vuokranneen seuran suostumusta evät seuraan kuulumattomat metsästä hänen maillaan??
Yhteisluvalla on siis yksi luvanhakija, joka toimii metsästyksenjohtajana. On myös osakkaiden kesken yhdessä sovitut säännöt siitä ,miten toimitaan. Tämä helpottaa seurojen keskeistä yhteistyötä ,kun mahdolliset ongelmatilanteet on pohdittu ennakkoon ja yhteiset pelinsäännöt laadittu tilanteiden ratkaisemiseksi. Tilanteiden eskaloituessa ei ole tarvetta ruveta pohtimaan toimintatapoja ,kun ne on luettavissa säännöistä.
No miten vieraan seuran jäsen saattaa metsästää vieraan seuran mailla?
Hirvi kaikkoaa koiran haukussa yhteisluvan toisen osakkaan alueelle. Tällöin tehdään ilmoitus naapuriseuralle ja jos hirvi on sopivaa ”sorttia” ja kiintiötä jäljellä ilmoituksen saaja voi ampua hirven. Jos osakkaan kiintiö on täynnä ,voidaan vieraan seuran jäsenelle antaa lupa kaataa hirvi. Tällöin kaataja huolehtii kaatolupamaksusta ja hoitaa velvoitteet sen maanomistajan kohdalla metsästysvuokrasopimuksen mukaisesti ,jonka maalle hirvi on kaatunut.
Paikkakunnallamme seurojen pinta-alat vaihtelevat 2000-6000ha:n välillä. Syksyn mittaan kertyy meidänkin seuran kohdalle pitkiäkin ajanjaksoja ,jolloin hirvistä ei ole lainkaan havaintoja. Esimerkkinä ”normaalista” tilanteesta dronen avulla löydetyt kaksi yksilöä laskentahetkellä lumen jo peittäessä maata. Joskus alueella piipahtaa useamman hirven lauma , joka jo huomenna on aivan toisissa maisemissa. Tämä tekee kannan arvioinnista kohtuullisen haastavaa. Monella seuralla vastaava tilanne.
Tähän vaivaan tuo yhteislupa ja koko pitäjän alueella tehtyjen havaintojen kirjaaminen ja havaintoaineiston näkyminen avoimesti kaikille osakkaille tuo vähän helpotusta ja antaa rohkeutta käyttää kaatoluvat riittävän tehokkaasti. Pelkkien omien havaintojen perusteella jäisi monta lupaa käyttämättä.
Gla:lla on metsästysalueiden koon suhteen aivan järkevä tavoite. Pienillä paikkakunnilla riittäisi yksi seura , jonka puitteissa nykyiset pikkuseurat toimisivat itsenäisinä jaoksina. Toimintaa haittaavaa kitkapintaa kertyisi vähän.
….mutta olihan täällä joku aika sitten vaatimus pienentää minimipinta-aloja nykyisestäkin ja vaatimusta perusteltiin sillä ,että toimintaan saataisiin lisää tehoa. Ei saada,erimielisyyksiä ja kitkaa siitäkin edestä.
Toki monenlaista mielipidettä on esitetty, esimerkiksi kaatoluvista luopumista. Vaikka ajatus tulisi puuntuottajalta, se ei takaa ajatuksen toimivuutta.
Itse toivottavasti en ole pinta-alavaatimusten leikkausta puoltanut. Jos olen, avoimesti käännän takkini sen suhteen. Peuran osalta oli puhetta sirpalealueiden hyödyntämisestä osana isompaa aluetta, mutta se ei kuulu tähän keskusteluun.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään