Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Raivaan hirvituhomännikköä ja täytyy kyllä todeta, että aika epäuskoinen olo näihin hirvivahingon välttämiseen kerrotut valheet jatkuvasta raivauksesta. Minkäänlaista korrelaatiota on vaikea löytää tuhotuista ja koivujen läsnäololta. Toinen raivaus missä mäntyjen pituus 0,5-3m ja koivujen 1-3m. Isoimmat mänty ovat joutuneet runko jurskutukseen ja koivuja ei ole lähellä. Varmasti fyysisesti helpompi jurskuttaa ne kun on avointa. Sekä pisimmissä on paljon oksien ja latvojen syöntiä. Koivut merkityksettömiä. Minkäänlaista korrelaatiota ei ole varjostuneiden tai avoimella kasvaneisen ja syötyjen kanssa. Näitä on säännöllisesti minulla raivauksessa ja ymmärrän kyllä hivituhovalheiden turhauttamisen kun raivaus ei ole keino estää niitä. Ainut mikä auttaa o pienempi kanta.
Ammatti Raivooja edustaa täällä palstalla sitä yhä pienemmäksi käyvää ihmisryhmää, joka näkee asiat niin kuin ne käytännössä metsässä ovat, eikä niin kuin niiden haluttaisiin, tai kuvitellaan siellä olevan.
Eipä se tosiasia siitä muuksi muutu ,että lehtipuuvesakko kasvattaa hirvituhon riskiä. Odotelkaa vain vesakon kasvua kolmemetriseksi niin hirven jälkiä eri muodoissaan löytyy. Ei ole minun keksintöäni , kun hirvahinkoja tarkastaneet totesivat raporteissaan vahinkopalstoilla olleen liikaa lehtipuuvesakkoa.
Varhain tehty varhaisperkaus ja toistaminen seuraavalla kasvukaudella vähentävät varmasti hirvien vierailuja. Rajoittuvat läpikulkuun. Hirvet eivät kuitenkaan näissä olosuhteissa vähenee ,vaikka kuinka haluttaisiin ja kuviteltaisiin.
Hirvi kun syö talviravinnoksi mäntyä ja samoilla paikoilla jurskuttaa runkoa nii se on se ja sama onko lehtipuuvesakkoa paljon, vähän vai 3 metrin päässä männyissä se syö nälkäänsä ja nämä ovat riistakeskuksen keksintöjä, että ovat suuria kulinaristeja ravintonsa suhteen, eivät ole, ne syövät mäntyjä raivatuilta alueilta nälkäänsä, sopivan pituisia männyntaimikota jos tienoolla on vähän, tuhot toistuvat samassa taimikossa ja taimikossa on todellakin hyvä, että on syöntivaraa. Minä näen, että isoimmat, vahvimmat ja vapaana kasvavat saavat myös suurimmat tuhot kun oksien ja latvojen lisäksi rungot jurskutetaan. Runkojurskutukselle ei ole pienintäkään merkitystä on koivuja kilometrin säteellä yhtään.
Riistakeskuksessa keksitään kaikenlaisia riistaraivauksia miten tuhot vähenevät ja suorittavakin keksi kaiken aikaa mahdottomia toteuttavaksi olevia raivausohjeita, nyt ne on muuttuneet jokavuotisiksi kun ennen riitti naamataulun korkeudelta. Kaiken näkemän ja kokeman ihan höpöä.
Olen kertonut keinoja ,joilla hirvien laidunnuspaine kiistatta alenee ja taimien kehitys on häiriötön. Ovat nopeammin hirvien ulottumattomissa , kun taimivaihe on mahdollisimman lyhyt. Liika kilpaileva puuaines taimikossa voi venyttää taimivaiheen kestoa viisikin vuotta ja samalla alttiutta hirvituhoille.
AR ei näytä ymmärtävän ,että niitä raivauskertoja ei monta tarvita ,kun ajoitus on sopiva. Vuoden välein tehtynä teho on taattu. Yksi pieni kanto ei yhtä kertaa enempää versoja tuota ,kun uudet versot hävitetään seuraavan kasvukauden puolivälissä( pl paju).
Mitä paksumpien runkojen jyrsimiseen tulee , esiintyy vastaava ilmiö nautaeläimillä ja hevosillakin. Eivät jyrsi puita nälkäänsä, vaan löytääkseen tarvitsemiaan hivenaineita. Nautojen kohdalla puiden jyrsiminen loppui, kun saivat riittävästi hivenravinteita sisältävän kivennäislisän ruokavalioonsa. Puhuttiin puutostaudista ,kun laitumen puissa ja puurakenteissa alkoi olla hampaiden jälkiä.
Eipä taida nuolukivellä juurikaan olla puiden kaluamista ehkäisevää vaikutusta. Ainakin meilläpäin on ollut juuri päinvastoin. Ensin käydään nuolaisemassa suolaista kiveä, sitten mennään jokeen juomaan, ja jälkiruoaksi nautitaan makeaa tukkikuusen nilaa!
Mitä hirvien ruokavalioon tulee, niin kyllä ne pakkasilla syövät mieluiten pehmeitä mäntyjä kuin jäisiä lehtipuita. Kesäkelissä eivät viitsi sotkea turpaansa pihkaan, vaan herkuttelevat rauduskoivuilla. Hieskoivuja syödään vain, jos rauduksia ei ole.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään