Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Vaikka joku käyttää lupansa nopeasti, se ei tarkoita halukkuutta ampua mahdollisimman paljon. Lupamäärän takana on suunnitelma, jossa hirvikannan tuottavuus maksimoidaan. Metsästäjät tietävät, paljonko voi ampua niin, että tulevinakin vuosina riittää hirviä.
Metsästäjät varmaan kollektiivisena joukkiona kykenevät säätelemään kantaa, jotta tulevinakin vuosina riittää hirviä. Mutta jos metsästys olisi vapaata, veikkaan että jotkut lipeäisivät ruodusta, ja ampuisivat kaiken mahdollisen. Ja tällöin ainakin metsänomistajalla olisi mahdollisuus tehdä se. En mitenkään voi ymmärtää, että hirvikanta pitää säädellä tietylle tasolle. Olkoot se maanomistajien määriteltävissä.
Mutta jos metsästys olisi vapaata, veikkaan että jotkut lipeäisivät ruodusta, ja ampuisivat kaiken mahdollisen.
Niin eihän se ole kuin kävellä hirven viereen ja ampua? Varsinkin kun niitä on vähän.
Suomi on suuri maa ja kannan pitämiseen kurissa tarvitaan tuhansia. Suurinosa kävisi pari kertaa metsässä ja pyynti loppuisi siihen. Joillakin alueilla syntyisi innokkaita ryhmiä, jotka saisivat kannan alas. Sekin on kuitenkin väliaikaista. Koirattomat tippuisi hyvin nopeasti pois ja seurue pyynti loppuisi. Miksi pyytää kaverille, kun hirvet voisi pyytää pelkästään itselle?
Metsänomistajat määrittelevät jo nyt hirvikannan koon. Vapaa metsästys onnistuisi varmaan hyvin Etelä-Suomessa, missä hirvet käyvät säännöllisesti pelloilla. Ammuttaisiin vai kuin lappilaisessa hirvikokeessa, liikkuvasta Hiacesta seisovaan hirveen. Täällä metsäseuduilla pyynti olisi työläämpää. Tulisi haavakoita juoksentelemaan ympäriinsä ja metsissä olisi hirvenraatoja mistä on otettu vain takapaistit talteen. Hirvenruho on yllättävän raskas ja vaikea tuoda muutamankin sata metriä tienvarteen. Metsästyksen vastustajille tämä toiminta olisi taivaanlahja.
Eipä ne täälläkään pelloille ammuttavaksi tule kuten peurat.
Tuossa systeemissä pitäisi edelleen olla maanomistajan luvat. Jos metsästys olisi vapaata vailla mitään kontrollia tyyliin liikkuvasta hiacesta paikallaan olevaan hirveen, en minä ainakaan maitani sellaiseen käyttöön vuokraisi. Varmaa on myös se, että jos metsästys olisi edelleen seurojen koordinoimaa, tuolla systeemillä hirvikanta ei ainakaan vähenisi. Nykyisellään seurat hakevat kaatoluvat ja samalla syntyy velvoittava tekijä metsästykseen eli kanta ei saa nousta kovin paljon suuremmaksi kuin suunniteltu. Ilman tällaista velvoittavuutta syntyisi helppo tilaisuus kasvattaa hirvikanta niin suureksi, että saalisvarmuus ja saaliin määrä kasvaisi. Ketään ei voisi osoittaa sormella, joten kenenkään intresseihin ei kuulu kannan leikkaaminen. Sen hoitaa se kuuluisa ”joku muu”-niminen tyyppi.
Sitä on varmaan näin alkuviikosta jotenkin hellällä tuulella. Kun täytyy tunnustaa, että ihailen Gla: n asiallisen viileää suhtautumista hirviasioihin. Lähettämistään kuvista päätellen hänellä on ollut hirvituhoja. Siitä huolimatta suhtautuminen hirvenmetsästäjiin on pysynyt asiallisena. Kritiikkiä tulee, joskus kovaakin, mutta asiallista ja rakentavaa.
Tietysti homma johtaisi siihen, että metsänomistaja maksaisi metsästäjille, jos ei itse halua tai viitsi hirviä pyytää. Jos siis kokee, että alueella on liikaa hirveyksiä. Eli tulisi ”puoliammattilaisia”, jotka lihan, rahan ja metsästysvietin voimalla pyytäisivät hirvet pois.
Täällä tilanne on kuitenkin yksiselitteisen selvä: Hivikanta määrittelee sen, minkälaista metsää on mielekästä kasvattaa. Haapa ja rauduskoivu ovat aika mahdotonta. Mänty näyttää olevan hyvin paikkakohtainen. Huonokasvuisimmilla paikoilla kelpaa oikein hyvin hirville. Oikein hyväkasvuinen istutusmänty saattaa säilyä, sillä havaintoni mukaan hirvi syö mieluummin hentoisia männyntaimia. Puu ei taida maistua hyvälle.
Eiköhän Nostokoukku ala pian skarpata, kun saa alkavan viikon käyntiin.
Rippen kommenttiin. Keskimääräinen metsätila on 30 ha. Siellä on keskimäärin nolla hirveä. Ja sen poikki hirvi jolkottaa parissa minuutissa. Jos metsästys siirtyisi maanomistajan hoidettavaksi ja vaikka työn ulkoistaisi puoliammattimaiselle metsästäjälle, tuloksena olisi metsästyskelvoton tilkkutäkki. Yksi vuokraa maat A:lle, toinen B:lle ja kolmas ei kenellekään. Jos hirvi kaatuu, sen on tiettömän palstan takana, johon metsästäjä ei moottoriajoneuvolla pääse. Minun maitteni läpihän ei tuolla ole mitään asiaa, eikä rasite koske metsästysvuokrasopimuksia.
En tiedä, miksi näin epärealistisia himmeleitä pitää edes miettiä, kun meillä on jo infra valmiina. Se ei kaipaa muuta kuin yhden luvun päivityksen: Tavoitekanta.
Onko Glalla tai jollain muulla hyviä ideoita miten tavoitekannan päivitys saadaan aikaan?
Oma ehdotukseni on ollut (jo pitkään) se, että muutetaan päätöksentekoa alueellisissa riistaneuvostoissa: annetaan siinä lisää painoarvoa haittoja kärsiville sidosryhmille – siis niille, jotka eivät itse metsästä.
Jos metsästystä hoitava henkilöstö vähenee, voidaan päätyä joka tapauksessa siihen että hirvieläinten kantaa joudutaan alentamaan, vaikka metsästäjät eivät asiasta pidä. Näin syksyisestä urakasta selvitään kunnialla.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään