Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Gla:lla hyvä kannanotto. Noinhan siinä kävisi. Uskon että nyky käytäntö on vielä hyvä pitkään. Pidetään välit kunnossa ja petokannat järkevän kokoisena.
Nostokoukku: ”Mielipiteitäni en vaihda, olkoon se sitten skarppausta tai ei.”
Juurihan tuossa edellä melkein kehuit minua. Mutta unohdetaan tämä, ei moni mukaan minun huumoria ymmärrä.
AJ: ”Onko Glalla tai jollain muulla hyviä ideoita miten tavoitekannan päivitys saadaan aikaan?”
Jatkuvaa edunvalvontaa se vaati, ei sen erikoisempaa keinoa ole tiedossa. Ala voisi tehdä opintomatkan luontoväen pääkonttoriin, josko sieltä saataisiin vaikuttamisen osaaminen kelvolliselle tasolle.
Ihan vain kainosti kyselen ,mitä vaikutuksia tavoitteiden uudelleen asettaminen voisi tuoda ,kun nytkin toimitaan lupien suhteen 80%:n käyttöasteella? Jos tavoitetta kiristetään , lupia käytetään vain 70%.
Nykyiset tavoitteet on asetettu niin ,että homma toimii ja jatkuvuus taataan. Liian alhaiseen hirvikantaa päätyminen on jo johtanut siihen ,että tavoitetasoa on ollut jossakin pakko nostaa.
Petojen ansiosta pelivaraa lisätään entisestään. Muutaman vuoden sisällä 4 tai 5 hirveä tuhannella hehtaarilla on uusi normaali. Kehitys johtaa vääjäämättä tähän suuntaan , kun koirien käyttö käy mahdottomaksi entistä laajemmasti nykyiseen verrattuna.
Ai niin ne hirvityhjiöt, unohdin ne. Lisäksi metsästettävää jää liian vähän kiinnostuksen ylläpitämiseksi, kun petovara vie tulevaisuudessa nykyistä suuremman osan.
Voyageurs Wolf Project kertoo, että luonnontilaisessa ekosysteemissä pedot ottavat keskimäärin 60 prosenttia syntyvistä hirvieläinten vasoista.
”In the past few weeks, a large amount of food has entered the Northwoods in the form of small, white-spotted fawns. Wolves try to capitalize on this temporary abundance while available. Most deer fawns are born around May 26 or so in our area. Most wolves in our system made a sudden switch from hunting beavers in May to hunting fawns. The big challenge for wolves is finding the hidden fawns… and some wolves are far more adept at it than others.
Several wolves we are currently studying have either killed no fawns or only a single fawn thus far. Most of these wolves are young individuals who have little-to-no ‘fawn hunting’ experience. Notably, the bulk of most wolf populations are comprised of young wolves like this. Breeding individuals, however, are generally older and have much more experience. Thus, they are more capable, it seems, of finding fawns. For instance, one breeding male had killed 5 fawns so far.
Fawns are highly-vulnerable until they are ~6-8 weeks old, after which they can readily evade predators. This means predators such as wolves have a fairly short time-frame to take advantage of this food source. Deer are a highly-productive species, with most females producing 1-2 fawns per year, and all females give birth around the same time—both of which are key to the reproductive strategy deer use. All females having fawns at the same time effectively inundates predators with young, vulnerable offspring, so much so that predators cannot find and kill all of the offspring that are vulnerable in the short timeframe that the offspring are vulnerable (that window is ~6-8 weeks for deer fawns).
Biologists call this strategy “predator swamping”, and many, many prey species have adapted this reproductive strategy. Predator swamping is an effective adaptation because although many offspring will die via predation, many offspring will live because predators simply cannot take advantage of all the vulnerable prey in a short time frame, and thus a portion of offspring survive. Many die but many make it. Predator swamping is an effective strategy because predators have biological constraints that limit how many prey they can kill in a given period of time.
Wolves, like all predators, have biological limits that dictate how proficient they can be as predators. They not only have to spend time finding, consuming, and then digesting fawns but they also have to spend time caring for and provisioning pups, defending their territory, etc. at the same time. All of these activities ultimately limit the number of fawns wolves can kill because of the limited time frame fawns are vulnerable. Because of this, while many fawns die from predation, there are also many that survive. But ultimately you know there is only so much you can eat in a given time before it goes bad. And by the time you are done eating all you can, the sale is done, and you have to wait for next year for the food to come available again.
To end: the average fawn survival rate across North America, based on 29 studies, is 41%, meaning 59% of fawns do not make it. Predation is the primary cause of mortality in most systems, regardless of where you are on the continent. Thus, most fawns, regardless of where you are at in the continent, were born to die.
Sources:
Gingery et al. 2018. Landscape-level patterns in fawn survival across North America. Journal of Wildlife Management.
Gable et al. 2018. Weekly summer diet of gray wolves in northeastern Minnesota. American Midland Naturalist.
Carstenson et al. 2009. Survival, birth characteristics, and cause-specific mortality of white-tailed deer neonates. Journal of Wildlife Management.”
Suorittavan kommenttiin vastauksena, että nykyinen kanta on päätetty monen eri tekijän summana. Se ei ole mikään absoluuttinen oikea kanta, josta poikkeaminen heikentäisi asioita. Nyt saaliin määrällä on suuri painoarvo ja jos hyväksytään saaliin vähentyminen muiden hyötyjen vastineeksi, silloin homma toimii. Toki ongelmana on se, että kyse on harrastuksesta ja jos harrastaja kokee menettäneensä valta-asemansa, tämä voi sanoa, ettei enää leiki muiden kanssa. Rengistä on tullut isäntä.
Miten tämä tilanne voisi muuttua, sitä en tiedä. En varsinkaan, kun tiedossa on metsästäjien suuri vaikutusvalta MMM:n hallinnossa.
Lupien käyttöaste ei ole mikään vakio, josta voisi laskea, paljonko on 80% 10 luvasta ja paljonko 10 luvasta on 70%. Käyttöasteella tehdään paikalliset ratkaisut, jossa jätetään hirviä ampumatta, jos tavoite tuntuu johtavan liian pieneen hirvikantaan. Eli ei sitouduta leikkaustavoitteeseen.
Tuo ideologia menee nykyään niin että 80 % on entinen 100 %. Tarkoittaa sitä että 20 % jätetään tihentymien poistoon. Jos tihentymiä ei ole ja ollaan tavoitekannassa niin 80 % on oikea kaatomäärä. Lupia haetaan yli tuon 80 % joka olisi se oikea määrä arvioituun hirvimäärään nähden. Todellakin tuota viimeistä 20% kuuluu käyttää jos tihentymiä mm talvilaidunalueelle muodostuu poikkeuksellisen paljon. Me olemme näin tehneet eikä siitä kukaan ole napissut.
Jos 80% on oikea kaatomäärä, silloin verotussuunnittelu on epäonnistunut. Toisaalta kun kantoja korjataan takautuvasti ylöspäin, kovin suurella itsevarmuudella en julistaisi 80% olevan oikea määrä ilman poikkeuksellisen suuria tihentymiä.
Tuosta voidaan olla montaa mieltä. Onko se luku sitten 80, 100 tai jotain muuta on tietenkin sivuseikka. Tärkeintä lienee kuitenkin että tavoitekanta saadaan toteutettua ja tiheentymiin voidaan puuttua. Luvat kuitenkin myöntää virkavelvollisuudella riistakeskus ja perusteluilla niiltä kyllä lupia saa. Meidän hirvialueella eräs porukka sai tihentymän varjolla 14 kaatolupaa. Taisivat saada kolme saaliiksi kun hirviä ei sitten löytynytkään. Helppo homma se ei ole riistakeskuksellakaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään