Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Täällä Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla näyttää hirvien talvituhojen suhteen aika pahalta. Hoidettuja männyntaimikoita on tuhoutunut aivan valtionteiden laidoissakin. Miten muualla Suomessa on mennyt?
Jos kaatoprosentti on vuodesta toiseen 100, on lupia myönnetty liian vähän. Näinhän oli vuosina joiden seurauksena hirvikanta alkoi kasvaa voimakkaasti, räjähti ns. käsiin. Jos kaatoprosentti on vuodesta toiseen 80 tai alle, on lupia myönnetty liikaa. Hirviä ei olekkaan lupien edellyttämää määrää. Viimeisten lupien käyttäminen käy työlääksi, metsä ei viimeistään anna, tai metsästäjät jättävät tarkoituksella viimeiset luvat käyttämättä. He ovat kuitenkin hirvikannan parhaat tuntijat. Kaatoprosentin jäädessä 80 tuntumaan osoittaa myös sen, että paljon parjattu riistahallinto ja tavoitteiden asettajat ovat ainakin pyrkineet kannan pienentämiseen tai ainakin hallintaan myöntämällä lupia riittävästi.
Tapahtui nykyisessä hirvitihentymässä 1950-luvulla: naapurikunnasta tuli pikaviesti, että sieltä on hirvi lipsahtanut miesajosta meidän puolelle pitäjän pohjoisrajalla. Nopea passitus järvikannakselle 40 kilometriä etelään (lähelle seuraavan pitäjän rajaa). Sieltä hirvi hölkkäsikin ja saatiin saaliiksi. Sinä syksynä ei näkynyt muiden hirvien jälkiä. Silti kaikki olivat tyytyväisiä. Sekin oli lupahirvi.
Muistelen että silloin oli koko pitäjässä viisi (5) lupaa (läheskään joka vuosi ei tuotakaan määrää saatu saaliiksi). Pari vuotta myöhemmin meidän seuralla oli yksi lupa. Passiin lipsahti kaksi hirveä. Molemmat ammuttiin. Siitä tuli iso hirvi. Kaatoprosentti oli monena vuotena yli 100.
Sitä voi kysyä, ottaako parjattu riistahallinto riittävästi huomioon vahingot terveydelle, puuntuotannolle ja liikenteelle. Metsästäjien edut se huomioi kiitettävästi.
Isä kertoi, että oli joskus 30-luvulla nähnyt ensimmäiset hirvenjäljet (lumessa). Nopea viesti kotiin ja ukot perään. Senkin saivat saaliiksi (eivät ehtineet lupaa hakea). Seuraavaa jälkihavaintoa saikin sitten odottaa parikymmentä vuotta. Siihenkään ei huomattu hakea kaatolupaa.
Ja hirvikärpänen. Se on ainoa hyönteinen, joka minua pystyy häiritsemään metsässä. Olen varmaankin tullut immuuniksi itikoille, mäkäräisille, paarmoille ja ampiaisille. Ei mitään vaikutusta. Mutta kun hirvikärpänen järsii hartioista, siihen nousee finnin kaltainen patti, joka pysyy lähes Jouluun asti. Ja suihkussa alkaa sietämätön kutina. Kaikkia hirvikärpäset eivät kuulemma edes pure, minua kyllä. Luulevat varmaankin hirveksi, kun en juuri muuta lihaa kuin hirvenlihaa syö.
Jos metsästystä hoitava henkilöstö vähenee, voidaan päätyä joka tapauksessa siihen että hirvieläinten kantaa joudutaan alentamaan, vaikka metsästäjät eivät asiasta pidä. Näin syksyisestä urakasta selvitään kunnialla.
Miten? Tuskin kaato-% nousee väen vähentyessä? Minä ainakin lupaan pistää kiväärin naulaan viimeistään marraskuun puolivälissä. Ihan sama paljonko lupia on jäljellä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään