Ilves ja muut suurpedot

”Tuon kysymyksen voit heittää niille Itä-Suomen metsästäjille ,jotka ovat lopettaneet hirvitouhut. Saat varmasti vastaukset selkokielellä ,jos edellä olleiden kirjoitusten sisältö ei aukene.”

Samalla voi kysyä metsänomistajilta syytä kuusen suosioon.

Jos metsänomistajat katsovat että susi asia on ”aivan sama” niin silloinhan he itse voivat hoitaa hirvi ja sorkkaeläin kannan kuntoon. Minulle sopii. On 40 vuotta tullut rämmittyä hirvien perässä syksyisin että voisihan sitä nämä hirviporukoiden ulkopuoliset metsänomistajat varmaan tehdä osansa. En usko että yksikään seura pistää vastaan että metsänomistaja haluaa osallistua jahteihin.

Byrokratian purkaminen on välttämätöntä. Metsänhoidon ja tuhotorjunnan  pitäisi olla luvista riippumaton ja maksuton. Metsänomistajien asemaa on heikennetty systeemissä, jossa heidän odotetaan kestävän huvimetsästykseen  saalistuotannon sekä luonnon että viranomaisten aiheuttamat rasitukset. Jos Suomi todella haluaa pitää metsänsä elinvoimaisina, tuhotorjunnan ja hirvikantojen hallinnan pitää perustua yhteistyöhön ja oikeudenmukaisuuteen – ei siihen, että omistajia rangaistaan ongelmista, joihin heillä ei ole varsinaista vaikutusvaltaa.

Metsä on ”kansallinen aarre”, mutta sen hoito ei saa olla pelkkää yksityisten taloudellista uhrautumista. On aika asettaa metsänomistajien oikeudet ja velvollisuudet uuteen, reilumpaan tasapainoon.

Sanaileeko Perko myyristä, kirjanpainajista vai hirvistä? Jos hirvistä, niin yhteistyössä sidosryhmien kanssa tavoitteita yritetään asettaa. Sille ei voi mitään, jos metsänomistajat kävelevät muiden sidosryhmien yli ja haluavat kasvattaa hirvikantaa. Metsänomistajat ovat riistajärjestöissä ylivoimaisesti suurin ryhmä, he käyttävät niissä valtaa ja päättävät myös hirvikannan koon.