Keskustelut Luonto Ilves ja muut suurpedot

Esillä 10 vastausta, 1,141 - 1,150 (kaikkiaan 1,165)
  • Ilves ja muut suurpedot

    Helsingin Sanomissa jatkuu kiihkeänä keskustelu ilveksen metsästyksestä. Toiset pitävät sitä aivan turhana huvituksena, toiset tarpeellisena kannan hallintana. Tänään kantaa ottaa entinen Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Esko Joutsamo, joka ehdottaa riista- ja kala-asioiden siirtämistä maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön. Eli Suomen Riistakeskuksen ohjaava viranomainen vaihtuisi. Porotalouden ja ammattikalastuksen Joutsamo säilyttäisi MMM:ssä.

    Asia liittyy laajempaan kehykseen eli suurpetopolitiikkaan. Ilveksen kanta on noussut selvästi, ilmeisesti myös ahman, koska niitä liikkuu nykyään etelässäkin. Suden ja karhun tilanne on melko hyvä, jopa niin että suden metsästystä on vaadittu tehostettavaksi.

    Meillä on ymmärtääkseni luontaiseen tilanteeseen nähden vähän suurpetoja, eli vähän suhteessa sorkkaeläinten määrään, koska ihminen haluaa ne pääosin itselleen. Ilves ja ahma ovat ne suurpedot joista haitat ovat vähäisemmät, joten niiden kantaa ainakin minä nostaisin edelleen. Kotieläinten kuten lampaiden suojaamiseen tarvitaan samaan aikaan hyviä keinoja, ja sitä yhtälöä ei ole ratkaistu.

    https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009925409.html

  • Numppi

    Kyseinen väite on kyllä kaikinpuolin ihmeellinen. Peurojen ja hirvien ihmisarkuus ei ainakaan ole vähentynyt metsästyksen johdosta. Vähentyy vain vuosi vuodelta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos metsästystä suunnataan rohkeisiin yksilöihin riittävän voimakkaana ja tarpeeksi kauan, voisi ainakin teoriassa populaation arkuus kasvaa.

    Nostokoukku

    Joutsen metsästettiin aikoinaan lähes sukupuuttoon. Siitä tuli äärimmäisen arka. Yrjö Kokko on kertonut tästä kirjassaan Laulujoutsen. Kokko kertoi kirjassaan kuinka vaikea oli saada kuvamateriaalia kirjaan joutsenen arkuuden vuoksi. Joutsenia ei ole metsästetty vuosikymmeniin. Nythän ne eivät välitä ihmisestä juuri ollenkaan. Käyttäytyvät ihmistä kohtaan jopa vihaisesti.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Älykkään eliön oppiminen voi tapahtua sekä yksilön kokemusten että geneettisten muutosten kautta. Voisi kuvitella että laumaeläin (kuten susi) oppii ainakin jossain määrin myös lauman kokemuksista, ei pelkästään omistaan.

    Gla Gla

    En ota kantaa, miten suden metsästys vaikuttaa sen käytökseen. En siihen, vähentääkö se haittoja, onko vaikutusta mihinkään suuntaan vai pahentaako se.

    Harmillinen on asetelma, jossa haittojen vähentämispyrkimykset pitäisi voida osoittaa tieteellisesti, jotta toiminta olisi oikeutettua. Kun tieteellistä näyttöä ei ole, mitään ei haittojen vähentämiseksi saisi tehdä. Tämä menettely halvaannuttaa Suomen. Paljonko ratkaisuja pitää tehdä ilman tieteellistä näyttöä ja paljonko maksaisi tieteellisen näytön hankkiminen.

    Kuitenkin tällaista heittoja voidaan kritiikin keskellä heittää:

    Sudet ovat elintärkeä osa Suomen ekosysteemejä ja niiden tuomat hyödyt ovat paljon suurempia kuin haasteet.

    Tieteellistä näyttöä tuosta ei ole, joten heitto on ala-arvoinen floppi luontoväeltä.

    Tämäkin on käsittämätöntä tuubaa:

    Suomen susikanta on edelleen erittäin uhanalainen ja Luonnonvarakeskuksen mukaan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena.

    Susikantaa pitää arvioida kannan tiheyden perusteella, ei pääluvun mukaan. Täällä tihentymäalueella susi ei todellakaan ole millään mittarilla uhanalainen ja metsästys ihan vaan kannan harventamistarkoituksessa olisi täysin ok.

    Rahaa riittää ahventen lähetinseurantaan. Kohta saadaan tiedettä, voiko ahvenia onkia. Ei ihme, että ollaan menossa konkurssiin.

    Nostokoukku

    Rahaa riittää myös jonkun paskaojan tonkimiseen ( ennallistamiseen ). Haaveena saada lohikalat nousemaan ojaan. Meri on kuitenkin ojan edustalla niin saastunut, että sen kaloja ei suositella ravinnoksi. Voihan tietenkin olla, että likaviemäristä saadaan leiki-kiduta ja päästä -kalastajille kohde.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Suomen tasolla suden suotuisan suojelun taso laskettanee pääluvun mukaan huomioiden kannan mahdollisuus saada täydennystä muista maista (vaihtaa geenejä).

    En usko että haittojen osoittamiseen tarvitaan enää lisää tiedettä, onhan meillä vahinkotilastot pitkältä ajalta. Siis hirvivahingoista ja susien itsensä tekemistä vahingoista.

    Gla Gla

    Me tiedetään, paljonko susi syö lampaita. Tällöin syntyy tarve vähentää vahinkoja. Metsästäjät haluavat vähentää vahinkoja kannanhoidollisella metsästyksellä vedoten ihmisarkuuteen. Tähän luontoväki vastaa, ettei ole näyttöä arkuuden lisääntymisestä ja se pätee oikeudessakin. Eli tuo peruste vaatii tiedettä. Ei siis haittojen osoittaminen, vaan haittojen torjuminen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Aivan. Kannanhoidollisen suden metsästyksen toinen ja varmasti osoitettu (?) hyöty on kannan alentaminen vahinkojen vähentämiseksi – aivan samaan tapaan kuin hirvenkin osalta menetellään.

    Kimmo Suuronen tarjoaa kyttäysmetsästystä hirvelle ja kommentoi suojelun tasoa:

    ”Maailmalla niin hirvieläinten kuin suurpetojakin pyydetään pääasiassa kyttäysmetsästyksenä – haaskoilta, kulku-urilta tai ruokinnalta. Kotoperäinen hirven ajometsästys on jonkinlainen menneisyyden jäänne tai luonnonoikku, joka sopii suomalaiseen mielenmaisemaan. Kyttäysmetsästyksen etuna on, että se mahdollistaa valikoivan pyynnin ja tasaisemman kannan verotuksen, mistä olisi hyötyä mm. karhunmetsästyksen kehittämisessä.

    LUKE:n sivustolta löytyy mallinnusohjelma, jolla kaikki halukkaat voivat testata omia näkemyksiään suden suotuisan suojelun tasosta ja erilaisten parametrien vaikutuksesta siihen. Susien suhteen elämme tilanteessa, jossa järvisuomen ja suomenselän alueen susityhjiö on täyttymässä ja poronhoitoalueen eteläpuoleinen Suomi on saamassa tasaisen ja kattavan susipeiton. Tämän varmistuessa 2-4 vuoden aikajänteellä ja susikannan vuotuisen minimimäärän noustessa 450-550 yksilöön, mikä lähenee geneettisen monimuotoisuuden varmistavaa minimitasoa, on aika aloittaa kannanhoidollinen metsästys mutta silloinkin harkiten ja valikoiden vahinkoperusteisuutta painottaen.”

    Gla Gla

    ”Kotoperäinen hirven ajometsästys on jonkinlainen menneisyyden jäänne tai luonnonoikku, joka sopii suomalaiseen mielenmaisemaan. Kyttäysmetsästyksen etuna on, että se mahdollistaa valikoivan pyynnin ja tasaisemman kannan verotuksen, mistä olisi hyötyä mm. karhunmetsästyksen kehittämisessä.”

    Mitäköhän Kimmo Suuronen tällä yrittää sanoa?

    Hirviluvat on määritelty hyvin tarkkaan, paljonko saa ampua sonneja, lehmiä ja vasoja. Lisäksi sonneissa voi olla rajoituksia sarvipiikkien lukumäärän mukaan. Ajojahdissa nämä ammutaan. Onkohan tahallista vääristelyä vai puhdasta tietämättömyyttä sanoa, että kyttäys mahdollistaa valikoivan metsästyksen.

    ”LUKE:n sivustolta löytyy mallinnusohjelma, jolla kaikki halukkaat voivat testata omia näkemyksiään suden suotuisan suojelun tasosta ja erilaisten parametrien vaikutuksesta siihen.”

    Näillä mallinnuksilla on päästy saatu mm. Suomen metsät hiilipäästöiksi ja kuusikon ensiharvennuksen iäksi 60 v Keski-Suomessa. En käy edes vilkaisemassa LUKE:n susimallinnusta.

     

     

Esillä 10 vastausta, 1,141 - 1,150 (kaikkiaan 1,165)