Ilves ja muut suurpedot

Meikäläisen sieluin otti isosti, kun jo 20 vuotta sitten mittavia kotieläinvahinkoja aiheuttaneelle susilaumalle ei löytynyt lakia. Kolme perustellusti haettua pyyntilupaa vahinkojen ehkäisemiseksi tuli bumerangina takaisin . Samaan aikaan menetettiin usean kunnan alueella metsästyskoiria. No se lauma muutti onneksi” muualle”.

Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Petokannat lähtivät kasvamaan voimakkaasti ja kotieläintuhot samassa suhteessa. Mitä teki hallinto asian korjaamiseksi? Yllätys yllätys… kiristettiin rikoslakia ja lisättiin vahinkoja aiheuttaneiden petojen suojaa. Jos joskus kovan väännön ja toistuvien hakemusten tekojen jälkeen onnistui poistamisluvan saamaan oli peto tai pedot jo kaukana jatkamassa eitoivottuja tihutöitään . Nyt on jo päätöstentekijöiden saamattomuuden seurauksena kasvatettu useampi ihmistä pelkäämätön ja pilkkanaan pitävä petosukupolvi. Ihmisarkuudesta ei ole tietoakaan. Tästä tuoreena esimerkkinä susien ”vihamielinen” vierailu lammastilalla miltei alakoulun takapihalla.

Koirien menetykset ova harrastajien murheita ,mutta suurempi ongelma osuu karja-ja lammastaloutta+ porotalous harjoittavien kohdalle. He joutuvat kerta toisensa jälkeen kääntämään vain toisenkin posken vastaanottamaan uutta iskua päättäjien vatuloidessa petoasian kimpussa ilman näkyviä tuloksia.

Se koiran kotiin jättäminen tulevana syksynä olisi eduksi myös karjankasvattajien kannalta, kun petoasioissa toimivaan ratkaisuun pääsemiseksi saataisiin sen verran poliittista painetta, että asia olisi pakko käsitellä loppuun asti. Onko Nostokoukulla jotakin sitä vastaan, että asiat saadaan kuntoon ja päästään jatkamaan normaalia elämää.

Ei kai kukaan ole sitä vaatinut että kiväärin pitäisi laittaa naulaan petojen takia joilla petoja ei ole. Ymmärrän hyvin niitä joilla petoja on niin ainakin koirametsästys lopetetaan. Minä ainakin lopetan. Meidän koiria ei ole otettu sen vuoksi että ne syötetään susille.

On se vain outoa, että Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa joillekin sudet ovat ongelma. Itse olen asunut lapsuuteni ja suuren osan aikuisuuttani korvessa rajan tuntumassa ja Savossa näkemättä yhtään sutta. Myöskään pienviljelijä isovanhemmat eivät tai heidän karjansa tai koirat eivät joutuneet petojen saaliiksi.

Valistakaa minua, miksi vaikka noin 400 sutta /300 000km2 on muuta kuin itse rakennettu ”ongelma”. Kuinka paljon meidän metsästys ja muita koiria kuolee liikenneonnettomuuksissa ja hukkumalla.

Sudethan tappavat valkohäntäpeuroja ja hirviä vähentäen niiden aiheuttamia vahnkoja. Itsellä on pari +45 kg koiraa, enkä todellakaan usko, että yksikään susi tuhlaa energiaa heitä vastaan.

Jos yksinäinen koira lähetetään innoissaan jälkeen, omistaja tekee tietoisen riskin. Koira voi kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä hukkua tai jäädä auton alle kuin kuolla pedon suuhun (tilastollinen fakta).

Suorittavalle portaalle kysymys, korvattiinko petovahingot ja oliko ”sieluun ottava susikokemus” omakohtainen?

Epäilen, että kolme vuotta menee, vähintään. Nyt ei olla Ruotsissa vaan Suomessa. Asiassa kuin asiassa, joka on päättäjien kannalta kiusallinen, mennään täällä Eu:n selän taakse pilkistelemään sieltä sen olan yli. Ruotsissa on tahtoa hoitaa asiat oman mallin mukaan, meillä tuota tahtoa ei päättäjillä ole. Tämä on nähty. Olet oikeassa, että 20 vuotta on vatuloitu. Kolme vuotta siihen lisää ei tunnu päättäjissä missään.

Viittasit tuossa useampien koirien syöttämiseen kolmen vuoden odottamisen aikana. Olen kohtuullisen innokas hirvimies, täällä jopa fanaatikoksi moitittu. Mutta kyllä meidän hirvimiesten täytyy sekin ymmärtää, että Suomen metsät ei ole varattu kolmeksi kuukaudeksi pelkästään meidän hirvimiesten käyttöön, koirankoulutuksineen ja koetoimintoineen lähes puoleksi vuodeksi. Siellä on oltava ja löydyttävä tilaa myös niille, joiden suku on siellä hieman pitempään metsästellyt kuin me. En väitä, etteikö ole alueita joissa yhteiseloon on ahdasta, mutta pääosin täällä on vielä turvallista koirienkin kanssa metsästää. Jos Suomessa on tällä hetkellä vajaat 400 sutta ja niistä poistettiin viime metsästysvuonna 84 kappaletta huonosti käyttäytyviä, minusta on ihme, jos Suomen kokoisesta maasta ei löydy tilaa myös hirvimiehillä koirineen. Koiran menetys pedolle on kova takaisku. Myös minulle tulee mitä todennäköisemmin niin jossain vaiheessa tapahtumaan. Mutta etukäteen en ala varoiksi pelkäämään.

Nostokoukun viimeisin on hyvä kirjoitus.