Ilves ja muut suurpedot

Marjastus kyllä katosi kansanperinteestä jo silloin, kun susista ja karhuista ei puhuttu mitään. Täällä on pyörinyt thai-marjastajia koko syksyn, useita autokuormia. Ehkäpä he eivät vieraslajina kuulu petojen ravintoon. En ainakaan ole kuullut, että otatuksia olisi heidän ja petojen välillä tullut. Ruotsin susilupien ja viherterroristien yhteydestä en osaa varmuudella sanoa mitään. En ole seurannut tilannetta niin tarkkaan. Petotutkijoilla uskoisin olevan jotain osuutta asiaan. Hehän ovat kertoneet Ruotsin susien olevan liian läheistä sukua toisilleen, geenitutkimuksen perusteella. En tiedä luokitellaanko tutkijat siellä viherterroristien ryhmään kuuluviksi. Joka tapauksessa he ovat tutkimuksin osoittaneet sikäläisissä susissa sukulaisuudesta johtuvia rakenteellisia muutoksia. Suomessahan kanta-arviot ovat aina vääriä, liian pieniä tai suuria, vähän kulloisenkin tilanteen ja arvioijan intressien mukaan. Näin etenkin hirven, peuran ja petojen osalta. Itse olen pyrkinyt arvioimaan ainoastaan kerran vuodessa oman seurani hirvien määrän metsästyksen päätyttyä. Ja olen sen arvion eteen töitä aika paljon tehnyt. Voimavarani ja rahani eivät riitä koko Suomen hirviä ja petoja arvioimaan, joten joudun niissä asioissa tukeutumaan Luken arvioihin. Yhdet sudenjäljet viime lumikautena näin. Toisistakin tuli epäilys pimeällä hirvenjälkiä autolla etsiessäni, mutta osoittautuivat päivännäöllä tehdyssä tarkastuksessa ilveksen jäljiksi.

A.J. Kyllä ne saavat sukupuut selville. Ainakin ilmoittavat, että tämä yksilö oli siitä tai tästä laumasta kotoisin ja sen alfaparin pentuja. On myös tietona, että joku naaras on saanut pentuja veljensä kanssa. Mitenkäpä nämä tiedot muuten saisi selville kuin kartoittamalla sukupuut geenitutkimuksen kautta.

Niin, eipä sitä olisi uskonut, että susirajalle pääsee nykyään metrolla, kun lähtee Kampista länteen!

Vähempikin riittää, mutta asetetaan tavoite Gla:n esittämään lukuun. Pohdiskelut sikseen. Nyt tarvitaan tekoja!

….ja pidetään mielessä:”Kuollut koira ei hauku hirviä” Pidetään koirat hengissä, kunnes petokysymys on ratkaistu. Tämä onnistuu, kun käytetään metsästyksessä vain kytkettyä koiraa tai pidetään se kotona siihen asti , kun petoja on selkeästi nykyistä vähemmän.

Huom! Edellä mainittu ei tarkoita metsästyksestä pidättäytymistä. Edellä kerrotulla tavalla toimimalla pystytään osoittamaan ,miten hyvin metsästys ilman koiraa tuottaa tulosta. Petokannan pienentämisen sijaanhan on tarjottu ajometsästykseen siirtymistä. On myös väitetty metsästäjiä vastuuttomiksi ,kun pitävät koiransa irrallaan. Nyt on mahdollista osoittaa,mitä siitä seuraa , kun toiveet toteutuvat.