Ilves ja muut suurpedot

Sanailua TA:n kanssa metsäpeurasta.

”Vapitin kantaan vaikutti paitsi suden tuonti Yellowstoneen, myös metsästys puiston ulkopuolella. Kaikki hyvät vaikutukset siellä eivät siis mene suden piikkiin.

Onko petojen saalistus tosiaan välttämätöntä kasvinsyöjän elinvoimaisuudelle? Hyvin pienestä alkupopulaatiosta lähtenyt valkohäntäkauriin kantamme vaikuttaa varsin elinvoimaiselta. Hirvikanta on samoin elinvoimainen, vaikka sekin oli jossain vaiheessa metsästetty aivan yhettömiin, oli hetken aikaa jopa rauhoitettu laji sata vuotta sitten. Verrattain pieni suurpetojen kantamme ei ole varmasti valikoinut kumpaakaan lajia paljon. Kasvinsyöjän elinvoimaisuuteen vaikuttaa myös ravintotilanne, joka on kauriilla ratkaistu talviruokinnalla. Hirven osalta säätelemällä määriä tehokkaasti metsästyksellä.

Olisi hyvä jos saalistusteorian tueksi olisi jotain tutkimustietoa. Eli useammasta kuin yhdestä paikasta ja lajista havaintoja siitä, että peto paransi saalislajinsa genetiikkaa. Tämä on ekologian teorian pohjalta kyllä loogista, koska petoeläin karsii huonoja yksilöitä pois populaatiosta. Toisaalta kovin heikot yksilöt eivät todennäköisesti lisääntyisi tehokkaasti ilman petojakaan.

Susipopulaation osalta pitää huomioida, että meidän populaatio on osa isompaa Venäjän populaatiota eikä se siten ole sukupuuttoriskissä.

Metsäpeuran kohdalla populaatio on jo niin pieni, että se on aidossa sukupuuttoriskissä. Jos se luokitetaan vain silmälläpidettäväksi, luokitus ei ehkä ole aivan ajantasainen eikä huomioi tilanteen heikkenemistä Venäjän puolella? Eli tämän hetken tilanne on ymmärrykseni mukaan se, että metsäpeuran vasoja tulisi suojella saalistukselta, jotta kanta voisi vahvistua ja osakannat vaihtaa geenejä keskenään. Peuran geneettinen pohja voi muuten kaventua liikaa pelkästään populaation koon pienuuden ja osapopulaatioiden eristyneisyyden vuoksi (vrt. Ilkka Hanskin metapopulaatioteoria).”

http://www.hs.fi/suomi/art-2000011731108.html

TA:n vastaus:

”Olihan susien merkityksestä saaliskantojen terveydelle tehty tahaton tieteellinen koe, kun sudet poistettiin Yellowstonesta. Siellä paikallinen vapitikanta alkoi kärsiä geneettisistä sairauksista. Kun susi palautettiin, tilanne korjaantui…ilmeisesti sudet eivät ehtineet olla poissa Yellowstonesta liian pitkään, ja vapitikannan terveys oli vielä palautettavissa, eivätkä sudet saaneet koko kannasta helppoja paisteja.

Martti Nurmen kommenttia ”Vapitien vaikutus Yellowstoneen oli kannan räjähdysmäisen kasvun kautta ruuan loppuminen ja vaikutus kasvustoon. Palannut susi siis vähensi ylisuurta kantaa.” kommentoin niin, että tämä oli osa sitä suden myönteistä vaikutusta. Toinen suuri vaikutus oli tuo yllä mainitsemani.

Tuo vetoaminen Venäjän kantaan muistuttaa sitä Kiina-kortin heiluttelua, jota tapahtuu yleensä lähinnä ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa. Se ei ole kestävä tapa ajatella, että hoitakoot muut maat luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjunnan, ja eläköön Suomi kuin ei mitään ongelmia olisikaan. Ei näin pidä ajatella. Emmekä voi edes olla varmoja, mitä Putin aikoo tehdä esimerkiksi susi- tai metsäpeurakannoille. Venäjän varaan ei pidä laskea mitään. Lisäksi joskus on ollut esillä se, että Lounais-Suomen susikanta on hieman erilainen kuin itärajan susikanta, eli siksikään ei voida lähteä siitä, että Venäjän susikanta turvaisi suden geeniperimän.

Edelleen pitää todeta, että susi on uhanalaisempi kuin metsäpeura. Jos metsäpeura luokitellaan silmälläpidettäväksi, ja se olisikin siirtynyt vaarantuneeksi, silti se olisi edelleen sutta vähemmän uhanalainen. Sitä paitsi nyt käynnissä olevan susien lahtaamisen seurauksena susi todennäköisesti putoaa äärimmäisen uhanalaisten (CR) joukkoon, ellei peräti Suomesta hävinneeksi (RE).”

*

AJ 8.1.26:

”Täytynee perehtyä tarkemmin Yellowstonen tutkimuksiin, kun on jäänyt huomaamatta nämä genetiikkajutut.

Katselin Metsäkeskuksen karttaa viime vuosilta metsänomistajilta tulleista hirvivahinkojen ilmoituksista ja tarkastetuista taimikoista. En pysty näkemään kartalla selkeitä tyhjiöitä susireviirien kohdalla. Poikkeuksena itärajan kunnissa Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on ehkä tehty vähemmän vahinkoilmoituksia kuin muualla. Näillä alueilla esiintyy myös karhu yleisenä, joten parempi taimikoiden tilanne ei mene kokonaan susien piikkiin.

Kaatolupien nykyinen laskentatapa on sellainen, että mitä enemmän alueella on suurpetoja, sitä korkeampi hirven ja valkohäntäpeuran kanta jätetään, jotta niistä riittää sekä pedoille että metsästäjille. Tämä tekee tyhjäksi suden, ilveksen ja karhun hyvän ekosysteemipalvelun hirvieläinkantojen hoidossa. Jos etenkin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa painettaisiin hirvieläinten määrää edelleen selkeästi alemmas, sudet eivät ehkä lisääntyisi aivan niin tehokkaasti kuin nyt ja/tai niille syntyisi kannuste levittäytyä Järvi-Suomeen.

Jos meillä olisi se mielestämme riittävä määrä eli 1000 sutta, se ei todennäköisesti vielä riittäisi juoksuttamaan hirviä eikä saalistamaan riittävästi hirviä ja valkohäntäpeuroja. Edelleen tarvitsisi järjestää metsästys jollain järkevällä tavalla, mutta noin vahva suden kanta olisi liikaa koiran kanssa metsästäville.

Lennokki voisi kuitenkin hoitaa ainakin susireviireillä sen tehtävän jonka nyt hoitaa koira, eli paikantaisi kameralla tai lämpökameralla varustettuna hirvet. Nykyinen metsästyslaki sallii hirven etsinnän droonilla ennen metsästystapahtuman alkua mutta ei enää metsästyksen aikana. Tähän siis pitäisi saada lakimuutos.”