Ilves ja muut suurpedot

Esitin tuon Kojolan ilmoittaman laskelman jo kaksi vuotta sitten. Ja saaliseläinten määrällä painotettuna susien jakauma täytyisi olla Tampereen eteläpuolella 4 000 sutta, pohjoispuolella 1 000 sutta. Kuinkahan tähän suhtautuisi se sosiaalinen kestävyys.

Keski-Suomessa joulun aikaan ilmestyi pihapiirin valvontakameraan ilvesemo, jota seurasi hetken päästä 3 pentua.  Tekivät 4 tunnin lenkin ja sitten niitä ei ole enää näkynyt.   Pari vuotta sitten kauriita näkyi usein.  Kävivät pihassa syömässä kukkia.Viime aikoina ei ole näkynyt.

Kaveri kertoi, että Saarijärvellä ilveksellä oli tapana maata suuren siirtolohkareen päällä.  Sen vierestä kulki peurojen polku.  Yhden  saikin saaliiksi ja loput hävisivät muille maille.

Porkkalasasa tuttavalla on 5 hehtaarin aidattu huvilatontti, jotteivat peurat ja kauriit pääse pihaan.  Kerran oli portti jätetty auki.  Sissän pääsi 4 kaurista.  2 saatiin ajettua pois, yksi ammuttua.  Viimeisen kävi ilves syömässä siellä aitauksessa.

Ottaen huomioon kauriiden ja peurojen tuomien punkkien aiheuttamat taudit, niin ilveksen metsästystä ei pitäisi koskaan sallia alueilla, joilla on suuri pienien hirvieläinten kanta.

Omaan piha-aluetta kuvaavaan valvontakameraani Päijät-Hämeessä osui maaliskuussa ilves kahdesti. Reilu vuosi sitten saman pihan poikki kulki emo kahden pennun kanssa.

Kamera kuvaa piha-aluetta, jossa ei asuta, mutta liikutaan autolla ja jalkaisin lähes joka päivä. Ei siis haittaa ihmisen toiminta ja hajut enää yhtään näitä isoja kisuleita. Kamera on ollut paikoillaan vajaat 2 vuotta ja yhtään peuraa tai kaurista ei ole osunut kuvaan. Supeja ja mäyriä kulkee siitä usein. Jänis on bongattu vain pari kertaa. Taitaa ilveksille maistua jänispaisti.

Kymenlaakson pohjoisosissa ilves on lumijälkien perusteella vakiovieras erään asutun maalaistalon pihan tuntumassa. Karhut kulkevat pelloilla ja lähimetsissä. Kaksi niistä kuvautti itsensä samaan riistakameran kuvaan vähän syrjäisemmällä pellolla viime syksynä, alle puolen kilometrin päässä kesämökistäni. Oli tarkoitus ruokkia ja kuvata peuroja viime syksyn runsaan omenasadon avulla, mutta eipä uskaltaneet(?) peurat tulla sinne, kun omput menivätkin parempiin suihin. Maatilakeskusta lähempänä oleva peurojen ruokintapaikka kerää kyllä kävijöitä jatkuvasti.

Näin se villieläinkanta on muuttunut (ainakin Etelä-Suomessa) kouluaikojeni jälkeen. Silloin ilveksiä ja karhuja oli vain kirjojen kuvissa. Valkohäntäpeura oli ihmetyksen aihe 70-luvulla, kun niitä alkoi kulkea laumoittain pelloilla.

Kainuun metsäpeuralle on käymässä juuri niinkuin joku vuosi sitten ounastelin. Kanta on laskenut 1800 sadasta jo alle kuuden sadan. Jos pikaisia petojen vähennystalkoita ei aloiteta on kainuun metsäpeura historiaa muutamassa vuodessa.

Epäilen että siihen ei kyetä ja kanta häviää. Syyksi laitetaan metsätalous, vaikka todellinen syy on kasvanut petokanta.

Kainuun metsäpeuroilla on iso ongelma. Kanta vähenee n. 15%:n vuosivauhtia. Huolestuttavinta on, että vain 6%:lla vaatimista on vasa. Viime vuonna oli n. 10%:lla, mikä sekin on liian vähän. Luken peuratutkija Paasivaaran mukaan kriittinen raja on jo alitettu. Suomenselän vaatimilla oli kuitenkin yli 30%:lla vasa. Paasivaaran mukaan pedot napsivat Kainuun peuroilta vasat.

Suorittavan ennustus todennäköisesti tulee toteutumaan. Runsaisiin havaintoihin vaikuttaa aikainen kevät. Karhut heräsivät talviunilta poikkeuksellisen aikaisin ja lähtivät liikkeelle. Metsissä ei vielä ole kovin paljon suuhunpantavaa, ei edes niitä hirvenvasoja. Karhut tulevat jo nyt etsimään ruokaa sieltä mistä sitä helpoiten löytyy, ihmisten läheisyydestä. Ei karhujen määrä ole talven aikana voinut nelinkertaistua vaikka havainnot ovat näin tehneet. Mutta kuiva kesä ja huono marjasato varmasti jatkavat tätä trendiä. Lisäksi se, että karhuja ei ole metsästetty muutamaan vuoteen. Metsissä on nyt pari uutta sukupolvea karhuja, jotka ovat oppineet, että se on ihminen, joka lähtee aina karkuun. On vain toivottava, että kun ihmisetkin alkavat liikkumaan enemmän metsissä mm. marjastamassa, ettei kenenkään mekkoon tule ylimääräisiä reikiä.