Tornion Arpelassa pihapiiriin kissajahtiin tullut ilves ei hämmästytä Luonnonvarakeskuksen suurpetotutkija Ilpo Kojolaa.

– Petoeläin on opportunisti ja oppivainen. Jos se arvioi, että pihapiirissä voisi olla saalista, se voi tulla asutuksen lähelle, Kojola sanoo.

Ilves liikkuu yöaikaan ja se ei välttämättä koe hiljaista, uneliasta pihapiiriä uhkaavana. Peto ei kuitenkaan kulje talojen lähellä ihmisten kiusaksi.

– Kyllä asutuksen lähelle menemiseen liittyy aina tietty kynnys. Se vaatii sen, että ilves tulkitsee pihapiirissä olevan jotain saalista.
Ilves hyökkää helposti juuri kissan kimppuun

Kissan ja ilveksen väkivaltaista kohtaamista Kojola ei pidä kummallisena. Suhde on samantapainen kuin esimerkiksi koiralla ja sudella.

– Ja jos joku peto ylipäätään käy kotikissan kimppuun, niin usein se on juuri ilves. Se kokee sen sukulaiseläimekseen ja hyökkää tästä syystä herkemmin kissan kuin esimerkiksi koiran kimppun.

Muutama vuosi sitten Keminmaan Hyypiössä sattunutta tapausta, jossa ilves kävi pihassa hevosen kimppuun, Kojola pitää hieman epätavallisena.

Arpelassa pihapiirissä liikkunut tupsukorva on Kojolan arvion mukaan jäljestä päätellen suurikokoinen uros.
11 sentin tassunjälki ei ole aivan tavaton. Kyseessä voisi olla noin 25 kiloinen urosilves.

Kemi-Tornio -alue on Lapissa vahvinta ilvesseutua. Kojolan mukaan syitä on monia: sopiva, rehevä luontotyyppi, hyvä saaliseläinkanta metsäkauriineen ja Norrbottenin läheisyys.

Norrbottenissa ilveskanta on vahva. On arvioitu, että jopa puolet Ruotsin noin 1500 ilveksestä elää poronhoitoalueella.
Ruotsin ja Meri-Lapin ilveskanta poikkeaa geneettisesti muun Suomen kannasta. Muualle Suomeen ilves on levittäytynyt idästä, Kemi-Tornio -seudulle Ruotsista.

Skandinavian ilveskanta on geneettisesti pienemmästä poolista, sillä se pääsi 40-luvulla kuihtumaan noin sataan yksilöön. Venäjän kanta on ollut skandinaavista vahvempi, mutta molemmat ovat nyt laskusuunnassa.
Yle