Jatkuva kasvatus käytännössä.

Hyvin harva enää tekee hankintakauppaa itse, varsinkaan isompia määriä. Joissain päin maata mhy tekee vielä palveluna, mutta ei se edullisin ole. Kyllä jk tuottaa monta eri lajia jotka pitää myös myydä. Tietysti jos on enää vaan laho kuusikko pystyssä niin kaikki vaan energiaksi.

Minä olen kuulemma meillä lähialueella toiseksi nuorin joka edelleen tekee hankintahakkuita itse, että kovin montaa meitä ei enää täällä ainakaan ole.

Tosin itsekin taian nykyään olla vielä nuori, en ole vielä muutamaan  vuoteen edes viiskymppinen.

Hoito ja kauppatavasta riippumatta. Uskaliasta on ”vahtia”, minkälaista kauppaa käydään ja miten metsiä hoidetaan. Ylivoimaisesti parasta tulosta on tehty, hoito ja kauppatapaa muuttamalla.

Tukin myyntiä hankintakaupalla on vaikea perustella taloudellisilla syillä. Hinta on jopa huonompi kuin pystykaupassa, eli omalle työlle ei saa minkäänlaista palkkaa. Mittoja on käytössä vähemmän ja tehdasmittauksessa jokainen raakki vähennetään. Jos omatoimisella hakkuulla saadaan säästettyä enemmän nuorta puuta, niin se voi olla riittävä syy. Jos kaadetun puun karsii sahalla paikalleen, niin siinä säästää taimia verrattuna siihen, että motolla leveäoksainen runko vedetään säästettävän pienen puuston läpi ja lakaistaan ja naarmutetaan aika monta runkoa. Alaharvennuksessa pieni puu saadaan siististi isompien alta, mutta ison puun poistaminen pienten päältä onkin vähän toinen juttu. Juuri tämä aiheuttaa jk:ssa merkittävän lahoriskin. Siemenpuita poistaessa kun on tullut poistettua kuusia, jotka ovat kasvaneet kuidun mittoihin siemenpuuhakkuun ja siemenpuiden poiston välissä, niin ne ovat olleet järjestään lahoja.

Omatoimista hakkuuta hankinnalla on myös korjuun ostopalvelu tai korjuu omalla kalustolla. Saahan sitä selitellä, mutta ei pidä paikkaansa, ainakaan – niitä vakiintuneita ja täydessä tuotossa olevia jk metsiä on. Kovin vähän valitettavasti, mutta osaa se puu kasvaa jk metsässäkin ja saadaan korjattua. Kerrotunlaisia ongelmia ei ole ollut.