Olen aloittamassa Kemeraa kuviolla jossa pääpuulaji on kuusta. Puusto on noin 6-8 metriä pitkää. Metsäkeskus ei pidä välttämättömänä eikä edes tarpeellisena torjuntaa jos kantoläpimitta jää alle 10 sentin. Mitäs mieltä itse olette?
Olen joskus vuosia sitten jopa heinäkuussa sahaillut tuulen kaatoja, että melkeinpä liian löperösti suhtautunu sieniin.
Isänpäivästä äitienpäivään on yleisesti pidetty turvallisena ajankohtana, mutta onkohan enää nykyään noin? Etelässä kesä saapuu ja pohjosessa vielä lunta.
Pitänee vappuna hoitaa homma loppuun, ei oo enää kymmeniä puita kyseessä.
Kuusenjuurikäävän levinneisyys alueen yläpäässä käsittelyn aikarajat on äitienpäivästä isäinpäivään, mutta kuitenkin niin, että keskilämpötilan ollessa yli +5 astetta ja jatkuu syksyn yöpakkasiin asti.
Omatoiminen hakkaajan kannattaa hoitaa kantokäsittely täsmällisemmin, 2-4 litran säiliö pumppukahvalla on aivan kätevä päivittäiseen käsittelyyn.
Kuusenjuurikäävän tuhoalue on kammottavaa katseltavaa. Paikallisissa pienialaisissa pesäkkeissä lahoa voi olla jopa kymmeneen metriin saakka. Osa tuhopesäkkeissä olevista rungoista on jo kaatunut pitkälleen, lahon juuriston vuoksi, mutta silti niillä voi olla vielä vihreä latvus.
Henkilökohtaisesti en pidä hankinhakkaajan kohdalla juuri minkäänlaisena ongelmana Ureakäsittelyä. Sumutinpillo koteloon – niitä on monen mallisia ja äkkiä mallikkaan kotelon vyöhön rustailee, ellei ihan kädetön ole. Aina havupuun kantoon suihkaus tai pari, ei siinä kauvaa nokka tuhise ja sillä tavalla ne tulevat kaikki käsiteltyä.
Toki periaatteelinen KEPU:lainen naukuu siihenkin Kemeraa ja touhu hukkuu omaan mahdottomuuteen. Mutta jos unohdetaan normaalit itkuvirret, niin homma hoituu melko kivuttomasti. Kun vielä Jeessin saisi ruotuun jotenkin, nii parempaan suuntaan mentäisiin juurikäävän torjunnassa.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.