Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, aika loivissakin rinteissä tuntuu moni nostavan kädet pystyyn, johtuuko tuo eroosion välttämisestä, vai olisiko niissä oikeasti korjuun kanssa ongelmia. Nousukykyhän taitaa olla noissa ”kitkarajoituksin” eli pito loppuu ennen muita kykyjä.
Ehkä jonkinlaisena nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, että peruskartalla pitää mahtua piirtämään kolme korkeuskäyrää käyrien väliin sen levyisenä, kuin ne karttaan on missäkin mittakaavassa piirretty. Jos nuo korkeuskäyrät 5 metrin välein on tiheämmässä, alkaa olla vaikeuksia, olipa maa millaista tahansa. Maaperän rakenne vaikuttaa. Joillain maalajeilla kone pyrkii kaivamaan itsensä maan sisään. Uran hyvällä havutuksella voi hieman auttaa asiaa. Runsas kivisyys vaikeuttaa myös. Silloin todennäköisemmin tulee eteen tilanne, jossa etu- ja takatelin pitäisi nousta samaan aikaan pystysuoraan ylöspäin. Sama asia kantojen kohdalla. Vaikka olisi ylärinteen puolella hyvinkin lyhyt kanto, niin alarinteen puolella on puolen metrin pystysuora seinä. Tietenkin koneen varustelu vaikuttaa asiaan. Monen puunmyyjän karsastamat karkeat raudat auttavat asiassa. Jos taas on lopuunajetut sileät ketjut tai telat, voi meno loppua jo paljon aiemmin.
Jos puut eivät ole kauhean järeitä, niin että kone jaksaa vetää rungot kokonaisina pois supasta, voi metsuri käydä kaatamassa rungot. Fsc:ssä koko asiaa ei tarvitse edes miettiä, koska kuusivaltaiset supat ovat aina säästettävä kohteita.
Samanlainen ongelma oli itselläni jokunen vuosi sitten. Jyrkkä rinne, kaltevuus 15-20% ja toinen harvennnus ja ensimmäinen tehty metsurityönä ja ajettu ongelmitta maataloustraktorilla pois. Ajourat valmiina ja selkeät sellaiset.
Motokuski yritti pimeälllä kuviolle kolmesta eri kohdasta ja jätti hakkuun kesken. Tuomio liian jyrkkä, ei voi hakata. Sain tiedon asiasta kun kone oli jo lavetilla menossa seuraavaan kohteeseen.
No onneksi seuraavan kaupan ostomies oli entinen konekuski ja käytiin kuviot katsomassa ennakkoon ja oli sitä mieltä ei mitään ongelmaa ja nauhoitettiin urien alut niin selkeästi kuin vaan voi, ja merkkasi korjuuohjeeseen tiedon mistä kohtaa kuviolle pääsee ja on olemassaolevat ajourat. Tuli hakattua ja ajettuakin. Kysyin kuskeilta oliko hankala, niin vastaus: ”No maasto vähän kallellaan, mutta tulihan nuo tehtyä”.
Kaltevuus 1:4 on ainakin ihan mahdollinen, mitä näin paljon metsiä kävelleenä olen nähnyt ja mitä itselläkin on tehty.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että missäpäin Suomea tapaus on ollut?
Teetin aikoinaan metsäautotien Pohjanmaalle, jossa oli kuulemma niin jyrkkä mäki että sitä ei tukkirekalla pääse, ja Uudellamaalla tai Keski-Suomessa sama kaltevuus on lähinnä normaali. (Ja puutkin kyllä lähtivät ihan asiallisesti palstalta pois.)
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään