En osaa sanoa. Itse painin omassa palkkatyössäni kuitenkin ihan kantaväestöön kuuluvien ns.ammattilaistenkin kanssa osaamisen ja ymmärryksen puutteiden kanssa. Näin ollen suhtaudun hyvin kriittisesti siihen, että vieraasta kulttuurista tulleet, kieltä osaamattomat saisivat tehdä jotain merkityksellistä työtä omissa metsissäni. Millä saan tällaisen porukan toimimaan siten, että lopputulos olisi sellainen kuin itse haluan, eikä tuloksena olisi vuosikymmenien mittainen vahinko? Yksityisillä työnvälittäjilläkään ei ole mitään vastuuta työn lopputuloksesta.

Ylipäätään olen huolissani siitä, mihin tämän porukan sopeuttaminen yhteiskuntaamme johtaa. Tähän saakka ollaan oltu huolissaan matematiikan ja muidenkin aineiden osaamistason kehityksen kanssa. Työelämässä tarvitaan jos jonkinlaista pätevyyttä yksinkertaistenkin asioiden hoitoon ja kun muutostahti on tietyillä aloilla kova, on kieltä ja kulttuuria osaavallakin kova tyyö pysyä perässä. Miten nämä, joilla lähtökohta on muutamaa kertaluokkaa heikompi, voivat pärjätä. Luodaanko tässä selkeästi jakautunutta yhteiskuntaa, jossa toisten asema muodostuu hyvin heikoksi ja joka jollain aikavälillä kärjistyy vakaviksi ongelmiksi?

Kyllähän taas tämä kuvaa, kuinka pihalla metsäpuolen menosta päättäjät ovat. ”Risutalkoot” kuuluvat 60-luvun muisteloihin…
Nykyinen metsänhoito on kuitenkin sen verran ammattimaista hommaa pienmetsänomistajilla, ettei sinne ketä vaan pistetä huiskimaan, kotipaikasta riippumatta.

Ainoa, mitä voisin kuvitella tuohon määritelmään, voisi olla kaupunkien puisto-osastojen työt, ja niissäkin perinteisen käsityön tekeminen.

Joo, mutta miksi nimenomaan metsänomistajille pitäisi apua antaa, kun pahimmassa kustannuskriisissä on valtio ja kunnat?
Eli niiden töissä apua enemmän tarvitaan, ei mitään inhimillisiä kemeratyökaluja.

Pahasti heinittyneessä kohteessa saa taimia etsiä ja siinä heikosti motivoitunut tai vähemmän asioista ymmärtävä saa nopeasti tuhoa aikaan. Pitäisi siis olla helppo kohde ja tehdä työtä jatkuvan valvonnan alaisena. Taitaa olla liikaa ehtoja, jotta tuosta tulisi mielekäs kokonaisuus.

Aika paljolti Glan linjoilla. Olemme kyllä tämän oman nuorison suhteen suurten haasteiden edessä mutta vielä hankalammaksi työhön opastettavuus menee kun tulee kielimuuria väliin. Ja kyllä se älykännykän räpellys näkyy mamuillekkin olevan jo arjen jatkuvaa mitä kaupan kulmilla olen seuraillut. Jopa polkupyörää ajaessa. Taito tietysti sekin. Mutta esim. sähkölinjojen raivaukset, pelastuslaitosten tehtävien avustukset, esim. myrskytuhojen korjausporukoihin jne. Maataloudessa jo nyt heitä on jonninverran avustavissa esim. kasvihuoneilla ja viljelyksillä. Kyllähän tässä väkisinkin muodostuu ala-keski-ja yläluokka maahamme. Se mamukatras sijoittuu sinne ala-eli sille suoritustasolle jota ei oman maan tekijäväki juuri enää tee. Toki saattaa olla että tämän alaluokan alapuolelle muodostuu oman maan tulevaisuuden toivoista se pohjasakka joka makaa yhteiskunnan tuella passiivina vuokrakopissa.