Kiinteistövero metsämaalle – vaikutukset ja uhkan todennäköisyys??

Olen viime aikoina seurannut huolestuneena julkista keskustelua kuntien ja valtion talouden kiristyvästä tilanteesta. Jatkuvasti etsitään uusia veropohjia ja tapoja kerätä tuloja yhteiskunnan palveluiden rahoittamiseksi. Tässä yhteydessä on noussut esiin riski, joka koskettaa meitä kaikkia metsänomistajia: kiinteistöveron mahdollinen laajentaminen koskemaan myös metsämaata nykyistä ankarammin. En ole korkean verotuksen ystävä sillä näen se näivettävän taloutta. Ei tästä kuitenkaan enempää, keskitytään ”pihviin”.

Argumentoin tässä, miksi tämä riski on mielestäni todellinen ja merkittävä.

1. Julkisen talouden krooninen alijäämä

Valtion ja kuntien menot, erityisesti sote-palveluiden osalta, kasvavat väestön ikääntyessä. Samaan aikaan työn verotuksen kiristämiselle ei ole poliittista halua eikä taloudellisia perusteita – saattaisin jopa todeta, ettei oikein aidostikaan mitään mahdollisuutta. Tämä luo valtavan paineen löytää uusia, ”helppoja” veronlähteitä. Kiinteä omaisuus, kuten maa ja metsä, on tässä suhteessa houkutteleva kohde, sillä sitä ei voi siirtää ulkomaille verotusta pakoon.

2. Metsäomaisuuden arvon nousu

Metsätilojen ja puun hinta on kehittynyt suotuisasti viime vuosina. Päättäjien silmissä metsäomaisuus nähdään yhä enemmän merkittävänä varallisuuseränä, jonka verotus on tällä hetkellä kevyttä suhteessa sen käypään arvoon. On poliittisesti helppoa perustella veronkorotusta ”oikeudenmukaisuudella” ja sillä, että varallisuutta tulee verottaa työnteon sijaan.

3. Nykyisen kiinteistöverotuksen ”aukko”

Tällä hetkellä maatalous- ja metsämaa on vapautettu varsinaisesta kiinteistöverosta maapohjan osalta. Verotus perustuu pääasiassa puuston tuottoon pääomaverotuksen kautta. Tämä järjestelmä voidaan kuitenkin nähdä poliittisena valintana, joka on muutettavissa. Painetta voi syntyä esimerkiksi siitä, että taajamien liepeillä olevat rakentamattomat metsäalueet nauttivat veroetua tonttimaahan verrattuna. Raja on todennäköisesti helppo häivyttää ja laajentaa verotus koskemaan kaikkea maapohjaa sen sijainnista riippumatta.

4. Verotusarvojen muuttaminen

Suurin riski piilee siinä, miten metsämaan arvo määriteltäisiin kiinteistöverotuksessa. Jos nykyisestä, tuottoon perustuvasta arvostuksesta siirryttäisiin käypään arvoon eli markkina-arvoon, verorasitus moninkertaistuisi välittömästi. Tämä iskisi erityisen raskaasti niihin, jotka harjoittavat pitkäjänteistä metsätaloutta eivätkä ole myymässä omaisuuttaan. Veroa joutuisi maksamaan realisoitumattomasta arvonnoususta, mikä heikentäisi metsätalouden kannattavuutta ja investointikykyä.

Yhteenvetona totean, että vaikka välitöntä lakimuutosta ei olisikaan näköpiirissä, paine kiinteistöveropohjan laajentamiselle kasvaa jatkuvasti kulissien takana. Se on poliittisesti houkutteleva ja näennäisen yksinkertainen ratkaisu julkisen talouden ongelmiin.

Miten te koette tämän uhan? Onko pelkoni aiheeton, vai pitäisikö metsänomistajien jo aktiivisesti valmistautua tähän muutokseen? Oletteko huomioineet tätä riskiä esimerkiksi tilakaupassa?

MT uutisoi kiinteistöveroon liittyen Kalevi Sorsa – säätiön raportista: (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/447aea96-2476-4452-afc9-d579acf79375?)

”Suojelurahoituksen lisäksi raportti vaatii uusia kannustimia maanomistajille ja kuluttajille.

Raportissa ehdotetaan esimerkiksi ”kestävän kehityksen kiinteistöveroa”, jolloin ympäristölle kestävä maankäyttö tarkoittaisi maanomistajalle alempaa tai jopa negatiivista veroa.

Ehdotuksessa maa-alueista perittävän kiinteistöveron taso sidottaisiin alueen ympäristövaikutuksiin.
<p class=”RichTextParagraph_richTextParagraph__Wxs3t undefined”>”Vero voisi olla korkeampi esimerkiksi silloin, jos maa-alan luontoa raivataan tai pinta-aloja käytetään tehottomasti, ja matalampi esimerkiksi silloin, jos maanomistaja toteuttaa alueella luonnonhoito- tai ennallistamistoimia.”</p>
<p class=”RichTextParagraph_richTextParagraph__Wxs3t undefined”>Tällä hetkellä maa- ja metsätalousmaa on kokonaan vapautettu kiinteistöverosta.”</p>