Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

Metsänhoidossa puhutaan usein sekapuuston hyödyistä, mutta liian harvoin tunnistetaan tilanteet, joissa tietty puulaji voi vakavasti haitata metsän kasvua. Olen tehnyt vuosien ajan harvennuksia mänty- ja kuusivaltaisilla kangasmailla ja törmännyt yhä uudelleen samaan ilmiöön: koivu estää havupuiden kasvun

Kun koivulle annetaan liikaa tilaa hyvillä havupuiden kasvupaikoilla, seurauksena on usein pitkälle edennyt kilpailutilanne. Kuuset ja männyt kuihtuvat valon, veden ja ravinteiden puutteessa. Koivun leveä latvus varjostaa tehokkaasti, sen juuristo kuivattaa ja vie ravinteet, ja tuulessa taipuvat koivut aiheuttavat neulas- ja oksavaurioita havupuihin. Lopulta seurauksena voi olla laajoja alueita, joilla  – vaikka kasvupaikka olisi maaperän puolesta sille otollinen.Näitä alueita on Suomessa miljoonia hehtaareja, ja ne muodostavat metsänkasvun näkökulmasta hyödyntämätöntä potentiaalia. Monissa vanhemmissa metsissä koivu on saanut kasvaa vapaasti, koska varhaishoito tai ensiharvennus on jäänyt tekemättä tai tehty liian kevyesti. Näin metsän kasvu voi pysähtyä jopa vuosikymmeniksi. Tämä on asia, josta ei puhuta tarpeeksi – ja johon ei aina reagoida harvennuksissa, erityisesti koneellisissa korjuissa, joissa monet pienet mutta merkittävät yksityiskohdat jäävät huomaamatta.

Omassa metsänhoidossani olen ratkaissut asian niin, että poistan havupuiden kasvualueilta lähes kaikki koivut . Sen sijaan kosteammille paikoille ja reuna-alueille jätän niitä harkiten, sillä siellä niistä voi olla hyötyä. Työskentelen käsin – kaadan puut moottorisahalla ja kuljetan ne metsästä telamönkijällä ja tukkikärryllä. Näin säästän maapohjaa, ja samalla näen tarkasti, mitä jokaisen puun poistaminen tai säilyttäminen aiheuttaa. Työ on fyysistä ja vaatii kuntoa koko kropalta, mutta minulle se on myös kuntoilua: nostan työpäivinä muutaman tonnin puita. Näin toimiessani tunnen metsän kehityksen omassa kehossani.Tiedän, ettei tämä tapa sovi kaikille – eikä tarvitsekaan.

Kokemukseni perusteella uskon, että koivun vaikutusta havumetsien kehitykseen tulisi tarkastella nykyistä kriittisemmin. Sekapuusto on hyvä renki, mutta huono isäntä. Liian vahva koivupainotus hyvillä havupuumetsän kasvupaikoilla vähentää kokonaiskasvua ja samalla pienentää hiilinielua.Suomen metsissä on edelleen valtavasti kasvupotentiaalia, jota tulisi ehdottomasti hyödyntää. Korjuumenetelmien kehittäminen nykyistä keveämmillä koneilla olisi välttämätöntä, jolloin metsäpohjan ja puuston vauriot jäisivät pienemmiksi. Toivon, että tulevaisuudessa metsänhoitoa tarkastellaan entistä kokonaisvaltaisemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös biologisesti ja ajallisesti kestävästi.

Rakentava kriittisyys ei ole vastakkainasettelua, vaan välittämistä.

Juhani Kaseva, Imatra