Keskustelut Metsänhoito Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 50)
  • Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

    Metsänhoidossa puhutaan usein sekapuuston hyödyistä, mutta liian harvoin tunnistetaan tilanteet, joissa tietty puulaji voi vakavasti haitata metsän kasvua. Olen tehnyt vuosien ajan harvennuksia mänty- ja kuusivaltaisilla kangasmailla ja törmännyt yhä uudelleen samaan ilmiöön: koivu estää havupuiden kasvun

    Kun koivulle annetaan liikaa tilaa hyvillä havupuiden kasvupaikoilla, seurauksena on usein pitkälle edennyt kilpailutilanne. Kuuset ja männyt kuihtuvat valon, veden ja ravinteiden puutteessa. Koivun leveä latvus varjostaa tehokkaasti, sen juuristo kuivattaa ja vie ravinteet, ja tuulessa taipuvat koivut aiheuttavat neulas- ja oksavaurioita havupuihin. Lopulta seurauksena voi olla laajoja alueita, joilla  – vaikka kasvupaikka olisi maaperän puolesta sille otollinen.Näitä alueita on Suomessa miljoonia hehtaareja, ja ne muodostavat metsänkasvun näkökulmasta hyödyntämätöntä potentiaalia. Monissa vanhemmissa metsissä koivu on saanut kasvaa vapaasti, koska varhaishoito tai ensiharvennus on jäänyt tekemättä tai tehty liian kevyesti. Näin metsän kasvu voi pysähtyä jopa vuosikymmeniksi. Tämä on asia, josta ei puhuta tarpeeksi – ja johon ei aina reagoida harvennuksissa, erityisesti koneellisissa korjuissa, joissa monet pienet mutta merkittävät yksityiskohdat jäävät huomaamatta.

    Omassa metsänhoidossani olen ratkaissut asian niin, että poistan havupuiden kasvualueilta lähes kaikki koivut . Sen sijaan kosteammille paikoille ja reuna-alueille jätän niitä harkiten, sillä siellä niistä voi olla hyötyä. Työskentelen käsin – kaadan puut moottorisahalla ja kuljetan ne metsästä telamönkijällä ja tukkikärryllä. Näin säästän maapohjaa, ja samalla näen tarkasti, mitä jokaisen puun poistaminen tai säilyttäminen aiheuttaa. Työ on fyysistä ja vaatii kuntoa koko kropalta, mutta minulle se on myös kuntoilua: nostan työpäivinä muutaman tonnin puita. Näin toimiessani tunnen metsän kehityksen omassa kehossani.Tiedän, ettei tämä tapa sovi kaikille – eikä tarvitsekaan.

    Kokemukseni perusteella uskon, että koivun vaikutusta havumetsien kehitykseen tulisi tarkastella nykyistä kriittisemmin. Sekapuusto on hyvä renki, mutta huono isäntä. Liian vahva koivupainotus hyvillä havupuumetsän kasvupaikoilla vähentää kokonaiskasvua ja samalla pienentää hiilinielua.Suomen metsissä on edelleen valtavasti kasvupotentiaalia, jota tulisi ehdottomasti hyödyntää. Korjuumenetelmien kehittäminen nykyistä keveämmillä koneilla olisi välttämätöntä, jolloin metsäpohjan ja puuston vauriot jäisivät pienemmiksi. Toivon, että tulevaisuudessa metsänhoitoa tarkastellaan entistä kokonaisvaltaisemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös biologisesti ja ajallisesti kestävästi.

    Rakentava kriittisyys ei ole vastakkainasettelua, vaan välittämistä.

    Juhani Kaseva, Imatra

  • suorittava porras suorittava porras

     

    Oikeansuuntaisia havaintoja lehtipuiden vaikutuksista. Hyvä avaus!

    Metsuri motokuski

    Tuohan on sitä ennen niin perinteistä metsänkasvatusta. Onko se sitten noin ? Varmaankin on jos meitä ei uhkaa ilmaston lämpeneminen ja kasvukauden kuivuudet. En kyllä tuomitsee koivun kasvatusta, päin vastoin. Koivu tuo luonnollista rehevyyttä maapohjaan karikkeilla ja parantaa siten maapohjan laatua. Koivulle pitää vain antaa omaa tilaa kasvaa. Täälläkin on paljon kirjoitettu sekametsän kasvatuksesta. Ehkä enemmän pitää kiinnittää myös puunkasvatuksessa maaperän yksityiskohtiin niihin pienii muutoksiin joita maaperässä on. Ihan niin kuin viljan kasvatuksessa tehdään.

    mehtäukko

    Kyllä noin, ja kun kaikessa toiminnassa ohjaa tarkoituksenmukaisuus + kustannustietoisuus, homma pelittää. Ajallisesti kestävyys on myös taloudellisuutta.  ”Keveämmillä koneilla” saadaan tuhoa ja kannattamattomuutta myös aikaiseksi.

    Apli

    Sekametsän kasvatuksessa on hyvä ottaa ensiharvennuksessa koivuja pois reilusti ja toki pitää taimikonhoidossa jo huomioida koivujen etukasvu ja mahdollinen haitta havupuille, olen sekametsien suuri ystävä ollut aina ja homma jatkuu edelleen, nykyisin omii sekametsiin jää myös leppää, pihlajaa ja haapaakin ei pelkästään koivua.

    seppooanttila58

    Sekapuuston kasvatus on kellosepän hommaa, johon ei kaavamaisuus sovi. Liian usein näkee koneellisen korjuun kohteita, joissa hyvä kuusialikasvos on raivattu totaalisesti pois ja riukuuntuneesta hieskoivikosta on yritetty motolla/giljotiinikouralla rakennella kasvatusmetsän tapaista. Usein tätäkin on vielä lumituhot runnelleet.

    Gla Gla

    En oikein ymmärrä, miksi tietyt asiat, kuten sekametsän kasvatus luo tarvetta kertoa, että väärä toteutus johtaa huonoon lopputulokseen. Tasarakenteiden kuusikon osalta tällaista tarvetta ei ole.

    Juhani: ”Toivon, että tulevaisuudessa metsänhoitoa tarkastellaan entistä kokonaisvaltaisemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös biologisesti ja ajallisesti kestävästi.”

    Samaa mieltä. Onhan biologian kunnioittaminen edellytys taloudessa jatkuvuudelle. Sekametsä on tapa, jolla itse voi asiaan vaikuttaa. 100% kuusen karike on monimuotoisuuden suhteen huono asia, maaperän sieni- ja mikrobilajisto kärsii tällaisesta. Se johtaa vastustuskyvyn alenemiseen ja tuhojen riskin kasvuun. Metsätaloudessa voi asiaa kompensoida puulajin vaihtamisella päätehakkuun yhteydessä. Mutta kuten tiedämme, vallitseva muoti on istuttaa kuusta kuusen perään, aina ei edes omistajalla ole tietoa metsikön historiasta. Sekametsä on se, mitä itse voi juuri nyt asialle tehdä. Koivujen poistaminen kuusten kasvualueelta ei tue tätä tavoitetta,

    Visakallo Visakallo

    Sekametsätavoitteessa pitää toki ne maapohjan edellytykset aina ensin huomioida. Jos vähänkin on vaaraa kuivumiselle, mikä näyttäisi nyt olevan nouseva riskitekijä, jättäisin koivut vain niihin notko- ja reuna-alueille, kuten aloittajakin totesi.

    Panu Panu

    Metsänhoidon suositukset:

    ”Erityisesti rauduskoivun ja havupuiden sekakasvatuksessa on joissain tutkimuksissa havaittu, että koivuosuus voi parantaa tuottoa verrattuna puhtaaseen havupuumetsään. Tällöin kohtalaisella koivuosuuden (20–30 %) lisäämisellä voidaan saavuttaa muutaman prosentin tuotoshyöty kiertoajan kokonaistuotoksesta verrattuna yhden puulajin metsiin.”

    Ammatti Raivooja Ammatti Raivooja

    70-luku soitti ja kertoi, että se haluaa mielipiteensä takaisin. Metsäntutkimuslaitos on tehnyt hyvän tutkimuksen koivun ja kuusen sekakasvatuksesta millä ohjeella jokainen voi onnistua: kun varhaisperkauksen suorittaa 7-vuoden iässä, koivut ei kasva kuusten. Loppu on vain harventelua oikeaan tiheyteen eikä tarvitse murehtia koivujen etukasvuisesta kuten aiemmin tehdyissä varhaisperkauksissa. Nykyiset varhaisperkaus ohjeet asettavat raivaajat mahdottomat tilanteen eteen: kasvatetaanko rauduskoivu etukasvuisena vai kuusikko koivuttomana kun varhaisperkaus suoritetaan 5-vuotiaana. Yhtään helpotusta ei tule kun 10% vaatimus lehtipuusekoituksesta henkiin niskaan. 5-vuotiaana tehdyissä varhaisperkauksissa tilanne on usein aloittajan kuvaileman kaltainen.

    ”Keskeinen tapa vahvistaa metsiä on puuston monipuolistaminen eli lehtipuiden lisääminen havupuiden rinnalle. Sekametsien suosiminen vähentää luontokadon vaaraa sekä vahvistaa metsien tuhonkestävyyttä ja ilmastonmuutokseen sopeutuessa.

    Tiedossa on, että koivun tuoksu karkottaa kirjanpainajia, kertoo Ylioja Lukesta Yhden puulajin metsät ovat alttiita tuholaisille. Sekapuustosta hyönteiset eivät yhtä helposti löydä isäntäkasvia.”

    Itse suosin omassa tekemisessä, että istutetaan koivu-kuusi vuoroviljelyllä ja lopulta kuusialuwet halkoo koivualueet. Kuusentaimikoissa taas koivu-mäntyseosta voi olla jopa 20% mutta harventaen niitä rankasti kohti päätehakkuuta.

    Gla Gla

    Visakallo: ” Jos vähänkin on vaaraa kuivumiselle, mikä näyttäisi nyt olevan nouseva riskitekijä, jättäisin koivut vain niihin notko- ja reuna-alueille, kuten aloittajakin totesi.”

    Jos on vaaraa kuivumiselle, suosin mäntyä tai koivua, en kuusta.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 50)