Keskustelut Metsänhoito Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 50)
  • Koivun liiallinen valta estää havumetsän kasvua

    Metsänhoidossa puhutaan usein sekapuuston hyödyistä, mutta liian harvoin tunnistetaan tilanteet, joissa tietty puulaji voi vakavasti haitata metsän kasvua. Olen tehnyt vuosien ajan harvennuksia mänty- ja kuusivaltaisilla kangasmailla ja törmännyt yhä uudelleen samaan ilmiöön: koivu estää havupuiden kasvun

    Kun koivulle annetaan liikaa tilaa hyvillä havupuiden kasvupaikoilla, seurauksena on usein pitkälle edennyt kilpailutilanne. Kuuset ja männyt kuihtuvat valon, veden ja ravinteiden puutteessa. Koivun leveä latvus varjostaa tehokkaasti, sen juuristo kuivattaa ja vie ravinteet, ja tuulessa taipuvat koivut aiheuttavat neulas- ja oksavaurioita havupuihin. Lopulta seurauksena voi olla laajoja alueita, joilla  – vaikka kasvupaikka olisi maaperän puolesta sille otollinen.Näitä alueita on Suomessa miljoonia hehtaareja, ja ne muodostavat metsänkasvun näkökulmasta hyödyntämätöntä potentiaalia. Monissa vanhemmissa metsissä koivu on saanut kasvaa vapaasti, koska varhaishoito tai ensiharvennus on jäänyt tekemättä tai tehty liian kevyesti. Näin metsän kasvu voi pysähtyä jopa vuosikymmeniksi. Tämä on asia, josta ei puhuta tarpeeksi – ja johon ei aina reagoida harvennuksissa, erityisesti koneellisissa korjuissa, joissa monet pienet mutta merkittävät yksityiskohdat jäävät huomaamatta.

    Omassa metsänhoidossani olen ratkaissut asian niin, että poistan havupuiden kasvualueilta lähes kaikki koivut . Sen sijaan kosteammille paikoille ja reuna-alueille jätän niitä harkiten, sillä siellä niistä voi olla hyötyä. Työskentelen käsin – kaadan puut moottorisahalla ja kuljetan ne metsästä telamönkijällä ja tukkikärryllä. Näin säästän maapohjaa, ja samalla näen tarkasti, mitä jokaisen puun poistaminen tai säilyttäminen aiheuttaa. Työ on fyysistä ja vaatii kuntoa koko kropalta, mutta minulle se on myös kuntoilua: nostan työpäivinä muutaman tonnin puita. Näin toimiessani tunnen metsän kehityksen omassa kehossani.Tiedän, ettei tämä tapa sovi kaikille – eikä tarvitsekaan.

    Kokemukseni perusteella uskon, että koivun vaikutusta havumetsien kehitykseen tulisi tarkastella nykyistä kriittisemmin. Sekapuusto on hyvä renki, mutta huono isäntä. Liian vahva koivupainotus hyvillä havupuumetsän kasvupaikoilla vähentää kokonaiskasvua ja samalla pienentää hiilinielua.Suomen metsissä on edelleen valtavasti kasvupotentiaalia, jota tulisi ehdottomasti hyödyntää. Korjuumenetelmien kehittäminen nykyistä keveämmillä koneilla olisi välttämätöntä, jolloin metsäpohjan ja puuston vauriot jäisivät pienemmiksi. Toivon, että tulevaisuudessa metsänhoitoa tarkastellaan entistä kokonaisvaltaisemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös biologisesti ja ajallisesti kestävästi.

    Rakentava kriittisyys ei ole vastakkainasettelua, vaan välittämistä.

    Juhani Kaseva, Imatra

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Pääsääntöisesti noin kuin AR kertoo, mutta sekametsiä ei kai tarvitse luokitella tiukasti syntytavan mukaan vaan kaikki kelpaa. Puhutaan mm. sekastrategiasta jossa osa puustosta viljellään ja osa on luontaista. Lisäksi on malli jossa yksi puulaji istutetaan ja toinen kylvetään.

    Panu Panu

    @Visakallo Ajat muuttuja ja esim. kirjanpainaja on nykyään iso uhka puhtaille kuusikoille, kokemusta on. Voiton maksimointiin liittyy riskien hallinta.

    Säästän uudistuskuluissa istuttamalla taimia alle suositellun määrän, loput tulevat luontaisena ja siitä syntyy sekametsä, joka ei ole yhtä altis tuhoille kun yhden puulajin metsä. Kuten aiemmin mainitsin niin myös puuntuotos on hieman korkeampi kuin puhtaassa kuusikossa.

    Rukopiikki

    Kun kolmen puulajin kanssa on jo vaikeaa, niin miten sitten jos vakavasti otettavia puulajeja olisi kymmeniä kuten joissain maissa.

    Gla Gla

    AR: ”Mikä on sekametsän määritelmä?”

    Yksiselitteistä ei ole, mutta usein käytetään vähintään 25% sekoitusta. Nyt kuitenkin puhutaan jokaisen omasta metsätaloudesta, eikä ole tarvetta tarkkaan luokitteluun. Mitä vähemmän kuusikossa sekoitusta on, sitä lähempänä ollaan monokulttuuria ja sitä suuremmat on monokulttuurista johtuvat riskit.

     

     

    isaskar keturi

    Valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) rajana pidetään vähintään 25% lehtipuuta tai lehtipuumetsässä havupuuta pohjapinta-alasta.

    Havainnot Etelä-Suomen metsissä eivät tue ajatusta sekametsän kuusia suojaavasta vaikutuksesta. Lähinnä selittävänä tekijänä on kirjapainametsien määrä ja läheisyys sekä kuusien kasvukunto. Hyvin saattaa olla kaikki kuuset kuolleita sekametsässä, jossa lähes puolet koivua, kun metsä on vain riittävän vanha. Tosin jääväthän ne koivut eloon, joten siten metsikkö kestää totaalista tuhoa paremmin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Rukopiikille. Noissa suuren monimuotoisuuden maissa puhutaan monesti luonnonmetsien kaltaisten metsien ensimmäisistä hakkuista tai säännöllisistä poimintahakkuista. Uudistamisesta ei välttämättä huolehdita sen kummemmin, vaan metsä uudistuu luontaisesti aikanaan alueelle jääneistä puista ja maaperän siemenpankista. Mutta se on varmasti totta että puulajisekoituksen hallinta ja menestyksekäs ohjaaminen vaatii hyvää osaamista noissa oloissa.

    Toinen ääripää on sitten monokulttuuri eli yhden puulajin plantaasi – esim. eukalyptus Etelä-Amerikassa tai radiatamänty Uudessa Seelannissa.

    Jalmari Kolu

    No itselläni metsänhoidosta kokemusta vasta 40 vuotta ja vähän koulutustakin asiaan.

    Kahdella omistamallani tilalla edellinen omistajasukupolvi oli vahvasti kuusen monokulttuurin kannattaja ja viimeiset sekametsät hoidettin lehtipuista vapaiksi 2000-luvun alussa. 70-luvun jalostustekniikan ansiosta geneettisesti yksipuoliset kuusikot ovat kovassa kasvukunnossa ja päätehakkuu on enää vuosien kysymys. Mutta kenttäkerros hapanta, koska lehtipuukariketta ei ole ollut pariin kymmeneen vuoteen ja pistemäisiä havaintoja kuusentähtikirjaajasta, havukantojäärästä ja kirjanpainajasta. Lisäksi kasvupaikat valoisia ja kuivahkoja Mustikkatyypin maita joille tehty boorilannoitus kerran. Kauhulla katselen tämän hetkistä tilannetta ja vaikka edes 5-10% lehtipuusekoitus olisi noiden kuvioiden terveydelle hyväksi. Päätehakkuun jälkeen uudistan koivulle keinollisesti, vaikka hintaa tuleekin. Pakko koska siemenpuita ei vaan ole.

    Uskallan väittää että koivua tarvitaan kaikkialla missä se kasvaa, vaikka se joissakin tapauksissa viekin havupuulta kasvukykyä. Nykyiset hoitosuositukset jossa koivu ja kuusi kasvaisivat samassa latvuskerroksessa eivät pidä paikkansa käytännössä, vaan ongelmia tulee varmasti jos sekametsän kasvatusta ei raivaussahalla ohjata. Samaten männyn alikasvoksena ja alemmasssa latvuskerroksessa olevaaa koivua suositellaan poistettavaksi, koska pudottaa männyn kasvua 1-2 m3/ha vuodessa. En allekirjoita tätäkään, vaan suosin koivua silloin kun se on mahdollista, mutta nimenomaan ei valtapuuston seassa vaan reilusti takakasvuisena. Koivun edut ovat karikkeen lisääminen ja sen Ph-arvon nousu. Lisäksi juurikääpäsienet eivät sisäänny vaan jopa poistuvat koivusukupolven ja sekapuustoisuuden ansiosta. Kannattaa muistaa että kuusi on meidän nuorin puulaji, vasta 2500 vuotta. Lehtipuiden historia ylettää paljon kauemmaksi viimeisimmän jääkauden jälkeen. Ja luonnossa joka asialla on tarkoitus. Eli sukkessio.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jalmarilla hyviä ajatuksia ja hyviä vaikutuksia saa muillakin lehtipuilla. Leppä esimerkiksi on erittäin hyvä laji maanparannukseen.

    Ruotsalaisten kuoriaistuhojen ennustemallissa koivulla oli pieni paino, vaikka tutkijat arvelivat että merkitys voi olla suurempikin. Kirjanpainaja on yleisempi vanhoissa kookkaista puissa kun taas tähtikirjaaja voi iskeä nuorempaan pienempäänkin puustoon. Mitenkäs männyn okakaarnakuoriainen, mitä se suosii?

    Ilman muuta kuoriaisten paikallinen kanta on tärkein selittäjä tuhoille. Altistavat tekijät (koko, ikä) ovat yksi syy miksi kiertoajan pidentäminen on riski ainakin havupuilla.

    Metsuri motokuski

    Leppä on ok tiettyyn määrään saakka.  Tietääkseni liiallisen lepän ongelmana boorin puutteen lisääntyminen.

    Gla Gla

    Kukaan tuskin kasvattaa leppää niin suurella osuudella sekapuuna, että se vaikuttaa haitallisesti ravinnetasapainoon.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 50)