› Keskustelut › Metsänhoito › Kunnostusojitus

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 22)
1 2 3

  • Kunnostusojitus

    Sent on: 25.1.2013, 22:04

    On tulossa ajankohtaiseksi vähän availla vanhoja metsäojia yhdeltä palstalta. Tarkoitus on kustantaa itse kulut iman kemeroita. Pitääkö vanhojen ojien perkaamisesta ilmoittaa johonkin? Vaatiiko silti suunnitelman, kun vain vahoja ojia avataan? Voinko vain ryhtyä tomeen?

    Tekijä
    nuori isäntä
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 26.1.2013, 07:55

    Ellei ole pohjavesi aluetta, niin käsittääkseni ilmoitusta ei tarvita.

    Tuo suunnitelma on kyllä hyvä olla. Omassa metsässä saattaa ajatuksiin vaikutttaa kustannukset liikaa tai sitten tulee liioiteltua ojitustarvetta.
    Tarkoitus tehda vielä pienialainen kunnstusojitus, otin siihen kuitenkin metsäkeskuksen ojasuunnittelijan katsomaan homman, vaikka en kemeraa haekkaan.

    Kunnostusojitus harvoin on pelkkää vanhojen ojien perkuuta. Joskus tarvitaan jopa uusi virtaussuunta tai täydennysojia. Toisaalta aina ei kaikkia ojia ole tarkoituksenmukaista avata. Hyvä ojanpaikka saattaa löytyä ojien välistä. Ojien partaat kasvavat monesti niin hyvin puuta, ettei niitä kannata hakata auki.

    Olen kuullut, että verottajakin voisi vaatia suunnitelmaa isommissa hankkeissa. En kyllä tiedä ketään, jolta olisi vaadittu. Olisi oikeastaan Jauhiaisen alaa ottaa kantaa tuohon.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    putte 26.1.2013, 13:42

    Tein kemera-tuettua kunnostusojitusta juuri noin, että vanhat ojat jäi koskematta ja uudet ojat vanhojen väliin. Ojalinjoja ei tarvinnut raivata paljoakaan, koska puusto oli pääasiassa vanhojen ojien penkereellä.

    Kuivatuksen kannalta ojan ei tarvitse minunkaan mielestä olla syvä, etenkään jos oja on rinteen suunnassa. Silloin riittää hyvinkin pieni noro, koska ojahan kuivattaa vain alarinnettä. Riittää että pintavirtaus katkeaa.

    Jani 26.1.2013, 14:07

    Suattaa kuulostaa hullulta, mutta tuli tuossa kesällä kuntoilumielessä joku kilometrin verran avattua ojaa kuokalla ja talikolla joka käännetty 90asteen kulmaan. Ei ruaskinna hyviä puita kuavvella poikkeen nii aattelin että puhistellan ojia käsipelissä pikkuhiljaa. En sitten tiedä onko tuosta samanlaista apua kun kaivurin tekemästä ojituksesta, mutta ves lähti ainakin virtaamaan, ja jos ei muuta nii kunto kasvaa ainakin tuossa hommassa 😉

    Timppa 26.1.2013, 14:44

    Meillä oli n. 10 ha:n vanha ojitettu räme, joka kiersi lampea vähän kuin kuunsirppi. Aikoinaan ojat olivat johdettu suoraan lanpeen. Huono investointi se oli ollut. Ojitus oli suoritettu joskus 50 vuotta sitten. Nyt harvennettaessa saatiin vähän kuitua.

    Mietiskelin, että perkaisiko ojat. Lopputulos oli, ettei haluttu pilata lampea uudelleen. Meillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia selkeytysaltaisiin. Tämä vesistöpuoli on hyvä mielessä, kun siellä soilla touhuaa. Siksi tuollanen ”suo, kuokka ja Jussi” on varmasti ympäristöystävällisin vaihtoehto.

    Pähkäilijä 26.1.2013, 14:57

    Aikoinaan osui nuori valtakirjakaupan vahtija kuviolle kun avattiin talvella ojalinjoja. Ehdotti että hakatkaa ja ajakaa vain ojan päällä ettei tule niin kauhean isoa aukkoa ojan vierelle…

    Ihan piti kysyä että mihin herra ajatteli kaivinkoneen saavan ne ojaturpeet nostettua…

    Ei yleensä kannata sääliä tuota leveää uraa ojan vieressä. Parempi lopputulos saadaan aikaan kun pienemi osa metsästä kasvaa hyvin verrattuna siihen ettei koko metsä kasva kunnolla.

    Muutamaa kuvioa pitäisikin käydä katsomassa missä firman metsään tehtiin koemielessä karkea ensiharvennus ja ojalinjojen avaus. Pystyyn jäi noin 500 puuta hehtaarille – seuraava vaihe olisi avohakkuu. Ellei Asta niitä sitten pistänyt nurin puolenkymmentä vuotta myöhemmin.

    Kurki 26.1.2013, 15:10

    Olen samaa mieltä siitä, että rämeellä turveoja ( turvetta enemmän kuin 1m) ei kuivata tai lisää kasvua ojan keskeltä kuin 7…8m molemmin puolin. Viime talven harvenushakkuun kantoja kun katselin alueella, jossa 15v sitten itsekaivamat uudisojat ja vanhojen ojien avaaminen ( vanha 50m välein suortettu ojitus1960-luvulla auraamalla) olivat 25m:n välein, niin parhaat vuosilustokasvut olivat heti ojan penkalla ja jo 5..6m päässä ojan reunasta ojan vaikutus näytti loppuvan.
    Ojat olen tällaisille rämeille kaivanut aina suuriksi leveyttä yli 3m ja syvyyttä yli 1,5m ja etäisyys 25m.
    Että toimisivat 100 vuotta.
    Nyt 15 vuoden päästä ojat ovat pienentyneet siinä määrin että talvihakkuussa kuormakoneenkin ylitys sujui jo vaivatta.

    nuori isäntä 26.1.2013, 17:34

    Kyllähän tuo suunnitelma varmaan on hyvä olla olemassa, mutta itsellä mielestäni aika selkeä kuva mitä tarvitsee tehdä. Mutta vaaditaanko todella suunnitelmat tai jokin ilmoitus? Ojia tarvitsee avata jo senkin takia että saadaa ajoura palstalle. Tarkoitus siis tehdä ojan viereen penkkatie. Tähän tarkoitukseen vanha oja on ideaalisessa paikassa. Lisäksi pari ojaa on rajaojia joihin tarvitee jokatapuksessa tehdä kunnon ylitys niin miksei sitten samalla avaisi kokonaan sen vanhan ojan. Näiden lisäksi pitää kaivaa uutta ojaa noin 50m, että saadan palstan toisen pään ojien vedet purettua valtaojaan joka naapurin kanssa avattiin viime talvena. (Tiedän olisi silloin pitänyt kaivaa kaikki ojat auki).

    Kuitupuunkasvattaja 28.1.2013, 15:22

    ms200 kirjoitti:
    ”Eikös tavallisen metsäojan avaaminen pidä lopettaa esim. 20 m ennen kun oja menee naapurin puolelle? Tämä loppupätkä toimii ns. naapurin suoja-alueena, mikäli oja toisella puolen on ummessa. Vettä ei saa surutta siirtää naapurin huoleksi. Onko jollain tarkempaa tietoa? ”

    Tasaisilla mailla tämmöisestä ojittamisesta ei tule mitään. Parhaillaan on ojitushanke käynnissä jossa vesi lähtikin eri suuntaan kuin kartassa ojien virtaussuunnan nuolet ovat.

    Metsäkeskus on hankkeessa mukana ja laitettiin 1,5-1,8m syvä veto-oja johtamaan vedet naapurille. Metsäkeskus aikoo nyt selvittää naapurin kiinnostuksen ojata vedet omilta mailtaan eteenpäin.

    Olen kyllä kuullut tarinoita, että 1960-1970 -luvullakin oli näitä ojien kanssa pihistelijöitä ja vastarannankiisikiä, mutta nyt näitä taitaa olla enemmän.

    Ojitus ei ole oikein muodissa, kun ojien tukkiminen saa tilaa medioissa enemmän kuin ojitusten teko. Samoin saamattomuus ojituksissa kertoo omalta osaltaan metsänkasvatuksen kriisistä.

    Suvun metsiä on muuten ojitettu 1930 -luvulta alkaen ja silloin aikanaan metsien ojittamista kummeksuutiin laajalti. Taisivat pitää hulluna hommana. Nyt kun tulokset näkee, täytyy vain kiittää edellisiä sukupolvia.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 29.1.2013, 14:40

    Jani:
    ”kilometrin verran avattua ojaa kuokalla ja talikolla joka käännetty 90asteen kulmaan.”

    No niin, nykyinen versio vanhasta on sitten: Suo, kuokka ja Jani!
    Oikein hyvä konsti ja varmaan kustannustehokaskin kunhan ei ryhdy poistamaan mitään isoja maamääriä.

    Itse olen kävellyt ojia läpi lapion kanssa. Siinä olen mielestäni saanut parhaita hintoja työtunnilleni.
    Aikanaan kun ojitettiin auralla, niin suon laidalla kun tuli kivennäismaa vastaan, oli suuri apu pari vuotta ojituksen jälkeen hiukan rassailla ojia. Ei siinä tarvinnut vielä miksikään ojuriksi ruveta, kunhan otti aina muutaman metrin matkalta vähän, sieltä missä tuntui panttaavan.
    Muutaman vuoden välein kannattaa heitellä lapiolla neulaspadot pois ja muutamat vierähtäneet kivet samalla.
    Tuollainen Janin tekemä homma kuokalla ja pirunkouralla (tuo 90 asteen mutkalle taivutettu tarikko, pitkällä varrella) on jo sitten oikeitten miesten hommaa, mutta järkevää sellaista.

    Joskus tulee sitten näissä hommissa takapakkejakin. Tanelin maat kun ovat laakeita, niin vesi ei oikein aina ymmärrä virrata kunnolla.
    Oli sellainen 200m piennartien oja joka oli täynnä irtosammalta. Emäntä kysyi, että onko järkeä jos hän pirunkouralla vetelee nuo sammalet siihen piennartielle. Enhän minä vastustanut ja niinpä aikanaan vesi pääsi taas paljon vapaammin virtaamaan.
    Olimme tietysti molemmat tyytyväisiä ja emäntä puhkui intoa, että hän oli perannut ojan. Seraavana kesänä sitten sama oja oli täynnä vesiheinää kortetta ja vaikka mitä vesikasvia ja virtaus oli entistäkin huonompi. Enää ei auttanut pirunkoura, kyllä apuun piti kutsua kaivinkone.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Aukusti 29.1.2013, 15:05

    Tutkimusten mukaan hyvä kuivatus ulottuu 8 m päähän normaalisti kaivetusta ojasta. Ojat pitäisi olla siis 16 m välein! Niin tehden ojitus ei enää ole taloudellisesti järkevä.

    Siksi ojat vedetään harvempaan ja siitä johtuu usein saran keskelle jäävä liian märkä alue, missä puiden haihdunta ei riitä pudottamaan pohjaveden pintaa puiden kasvun kannalta tarpeeksi alas.

    Näin myös omassa metsässäni on käynyt. Olen ajatellut, että kaivatan uudet ojat sarkojen keskelle, jolloin vanhojen ojien vierustoiden hyväkasvuiset puut saavat kasvaa rauhassa.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 22)
1 2 3