”Suomen metsätalous on unohtanut jo aikoja sitten sen, millä täällä pystytään kilpailemaan.
Laadusta nyt puhutaan. Sahatavarassa siis.
Tällähetkellä suomen puodeista saatava sahatavara on täyttä paskaa. Kaiken maatilallani tarvittavan lauta- ja lankkutavaran sahuutan itse, vaikkakin tulee kalliimmaksi. Itse olen valmis laadusta maksamaan.
Ei me täällä pystytä määrällä kilpailemaan, laatu on se ainoa kilpailuvaltti.
Lähetetty: 1 h, 22 min sitten ”
Kun vientikauppa käy hyvin, jää kotimaahan vain pelkkää raakkia.
Joskus on käynyt niin, että puutavaraliikkeessä ei kerta kaikkiaan ole kelvollista soiroa. Lähinnä runkotavarasta kun on kysymys.
Kun sahauttaa itselle, niin kyllä siinä voi säästää, kun tekee tukit juuri oikean pituisiksi ja katsoo, että paksuus on sopiva.
Jos tarvii 2 x 4 , niin minimi läpimitta on 15 senttiä, että saa kaksi täysisärmäistä pöllistä. Moneen kohteeseen saa helvetin hyvää tavaraa kirjanpainajien tappamasta kuusesta.
Mitallistettu runkovärkki on vajaata molempiin suuntiin. Mitallistaminen ei kuitenkaan poista mutkia, kieroutta, eikä oksaisuutta.
Nyt tarvitaan runkoon lujuusluokiteltua tavaraa, mutta monella sirkkelisahaajalla on jo leimausoikeus.
Likkäs kun alkaa rakentaa, tarvitaan sahatavaraluettelo ja vasta sen kanssa tukkimetsälle.
Mittasakset ja mittanauha mukaan – ja kirjanpito.
Puun kasvua on mahdollista kasvattaa ja sen eteen koko ajan työtä teen ja toivon sen olevan Suomessa vallitseva näkemys.
Laadun ja määrän suhteesta ajattelen niin, että määrää kannattaa kasvattaa. Ensinnäkään se ei välttämättä ole pois laadusta. Toisekseen, vaikka laadukkaan tukin osuus putoaisikin, kasvun lisääntyessä riittävän laadukkaan puun määräkin voi kasvaa. Sillä on merkitystä, ei eri laatujen osuuksilla. Ajatelkaa vaikka kuusikon päätehakkuuta, jossa toinen on harsinnan jäljiltä elpynyt 300 m3/ha tilaan ja toinen on pitkäjänteisen kasvatuksen seurauksena tuottanut 500 m3. Harvennusvaiheen määrät tuohon tietenkin päälle.
Poikkeuksena edelliseen ehkä vain juurikääpä on selkeä uhka määrälle ja laadulle. Siinä suhteessa on yhteiskunnalla paljon työtä tehtävänä.
Mielenkiintoista on muuten se, miten nopeasti metsäalalla muoti vaihtelee. Ei tarvitse mennä montaa vuotta taaksepäin, kun jk-miehet äänekkäästi puolustivat menetelmää taloudellisella tuloksella ja muistivat mainita suomalaisen puun ylituotantotilanteen. Jaksollinen kasvatus oli näiden mielestä jo lainsäädännöstä alkaen pielessä, kun siinä tavoite on määrän kasvattaminen ilman talouden reaaliteettien huomioimista. Tällä hetkellä ei juuri missään näy moitteita puun kasvun määrän lisäyspyrkimyksistä, vaikka jaksollisen kasvatuksen menetelmillä siihen pyritäänkin.
Kyllä minäkin olen lannoitusta harjoittanut salpietaria männikköön ja nykyään varsinkin rakeistettua tuhkaa olen käyttänyt ja todennut hyväksi, varsinkin tähän rakeistettuun ja lisäaineistettuun tuhkaan olen positiivisesti yllättynyt sen vaikutuksesta puuston kasvuun sitä on moni naapuri käynyt ihmettelemässä ja todennut sen hyväksi.. Muuten raivuuta ja taimikonhoitoa niin kyllä suomessa puuta riittää toivotaan että keväällä saadaan kuopion sellutehtaan rakentamispäätös.
Niin, hyviä kommentteja. Tuo Jyrki Kankaan huoli tavallaan on ettei metsämaata enää ole hehtaareissa kaupalliseen tuotantoon mahdollisuus paljoakaan enempää valjastaa koska muutkin arvot vievät metsissä. Luonnonsuojelu, luontopalvelut, virkistyskäyttö jne.
Nuo nyt omasta mielestäni ehkä hiukan ”pipertäjämäisiä” huolia mutta varmasti on niin ettei enää monikaan metsänomistajataho täysillä satsaa puuntuottoon vaan ehkä ”havistelee” ja kerää lähinnä klapi-ja muut poltinpuut sun muut marjat jne.
Mutta tuo on minunkin ajatusmaailmaani lähellä ettei se hirveä hehtaarimäärä vaan tehokas tuotanto olemassaolevissa. Sitä olen yrittänyt kasvattaa lähinnä perinteisillä, ojitus,mätästys,heti taimetus ja myös tuolla lehtipuusiirtymällä.
Tuohon Arton kokeiluun sanoisin, ettei siitä tod näk hyvää seuraa. Olen nähnyt muutaman ylitiheänä kasvaneen 100-vuotiaan kuusikon. Niissä puuta oli kuitenkin vain luokkaa 300-350 m3/ha. Ja tukkia aika vähän.
Kyllä nuo perinteiset konstit ovat varmimmat. Tilavuuskasvun lisäksi kannattaa kyllä huomata arvokasvukin. Siis kasvattaa sitä tukkipuutakin. Ei vain kuitua.
Sanotaan, että totuus ei pala tulessakaan. Niinhän se on ja yksi vankkumaton totuus on, että metsämaan kasvukyky on rajallinen. Lehtokaan ei voi määräänsä enempää kasvaa ja voimakas lannoituskin menee tehottomaksi valon puutteen takia.
Valitsemalle kullekin metsämaatyypille parhaan sopivan puulajin ja hoitamalla sitä ohjeiden mukaan, saamme varmasti parhaiten sen määrän puuta, mitä maa pystyy tuottamaan.
Lisäarvoa saamme keskittymällä laatuun, josta kyllä puun tuottajillekin pitää maksaa.
Massateollisuus ei maksa samoista arvoista kuin puun erikoiskäyttäjät, mutta puunkorjuuorganisaatioita kehittämällä myös arvokkaat yksilöt päätyisivät oikeaan osoitteeseen.
Vierailimme yrityksessä, jossa valmistettiin mm. tuhkauurnia korkealaatuisesta koivusta ja haavasta. Tiedättehän – sellaisi pienempiä kuin kottaraispönttö.
Tuotteet olivat kauniita ja todella viimeisteltyjä tuotteita, joissa voisi alkaa laskeskelemaan raaka-aineen kuutiohintaa, mutta jos kuitenkaan ei. Uurna maksoi noin puolet vastaavanlaisen arkun hinnasta, joka siis on tehty oksattomasta männystä ja viimeisteltynä on komea.
Sellaisessa tuotannossa raaka-aineen hinta on toisarvoinen tekijä, tärkeintä on, että sitä saa riittävästi.
Valittivat sitä, että suurpuunjalostusteollisuus ei myy pikkukäyttäjille esim laatutyviä. Niitä saa vain hankintahakkaajilta ja hekin joutuvat ne myymään ikäänkuin ”tiskin alta”.
Tuskin meidän kannattaa aloittaa luonnottoman kovaa puunkasvatusta, jollei luontaiset menetelmät riitä, tuodaan lisää puuta ulkomailta. Pambu kasvaa useita metrejä päivässä, eli se ei taida heti loppua maailmasta.
Samaa mieltä jätkän kanssa. Kyllä maapohjalla on maksimi kasvumäärä. Jos näin ei olisi niin harvennuksille tuskin tarvetta olisi. Nehän kaikki kasvaisi tukkimittaan vaikka kuinka tiheässä.
Sama ilmiö on peltojenkin osalta. Jos näin ei olisi niin uskoisin että nälkäongelma olisi ratakaistu aika päivää sitten tai sama sato saataisiin paljon pienenmiltä peltohehtaareilta.
Jätkä pätkät tuossa arveli ettei suuret ole haluukaita myymään laatutyviä tai erikoislaatua pienille toimijoille. Ei aivan taida kaikilta osin pitää paikkaansa. Aktiivista tukin pienempien erien kauppaa ainakin omalta haapaviljelmältä on luvattu selvittää. Nämä vain eivät kohtaa. Ison intresseissä ei ole kovin iso vaiva pienerille ja pienen kapasitetti ilmeisesti ei riitä esim. tarpeidensa aktiiviseen ilmoitteluun.
Mhy ja joku netti-ilmoittelukin voisi auttaa. Toki nyt taas tulee vastaan myös maksukykyisyys joka saattaa rekkakuormalla jo yllättää pienen toimijan. Näitä esim. on täälläpäinkin ollut.
Komppaan tällä kertaa Jeessiä. Laatupuusta puhutaan paljon ja sen jatkojalostamisesta. Laatupuuta meillä Suomessa on tänäänkin kaadettu tuhansia motteja ja korjuussa häärii muutkin toimijat kuin nuo kolme isoa. Kolmen isonkin tukkisumasta iso osa menee vaihdossa sahoille. Laatupuuta siis kaadetaan ”yli tarpeen” ja sahataan ”yli tarpeen” koko ajan, joka päivä. Kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa. En usko, että tarjonnan lisääminen tätä kohtaamista parantaa yhtään kun ei se nykyäänkään toimi. Rationaalinen metsänomistaja tuottaa mahdollisiman paljon ja nopeasti r i i t t ä v ä n laadukasta puuta. Näin se markkina nyt toimii. Erikoistyvien osalta kohdataan tuo Jeessin mainitsema ongelma hyvin nopeasti. Kysyntää ei oikeasti olekaan ja varsinkin maksukyky ja -halu puuttuvat. Siitä hitaasti ja tasaisesti kasvaneestaa +130v mäntytyvestä tulisi metsänomistajan saada 2-3 kertainen hinta kuin tavanomaisesta tukista, jotta sen kasvattiminen olisi jotenkuten kannattavaa. Ostajia ei näillä hinnoilla sitten löydykään.
Se, että lautatarhalta ei saa laadukasta puuta johtuu siitä, että sille ei lopulta olekaan maksukykyistä kysyntää. Kyllä sahurien pitää palvella suuria ulkomaisia asiakkaitaan ja toimittaa sinne niitä parhaita laatuja. Jos kysyntää olisi, niin varmasti toimittaisi Suomeenkin. Voin olla väärässäkin, ehkä se tuplahintainen lautanippu hupenisi siellä lautatarhalla nopeammin kuin peruslaatu jos se olisi edes kokeeksi kerran tarjolla? Epäilen ettei kuitenkaan hupene.
Jalostuksen osalta se lienee jo nähty, että se tapahtuu tehokkaimmin lähellä loppukäyttäjää kohdemaassa. JA vaikka se tapahtuisi Suomessa, niin millä logiikalla se lisäisi kotimaisen puun kysyntää saati nostaisi sen hintaa?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.