Aika erikoista tarkastella eläinlajin uhanalaisuutta sillä, että paljonko niitä on Suomessa. Esim, petoja, mitä merkitystä sillä on paljonko Suomessa on susia. Venäjällä naapurissa niitä on kymmeniä tuhansia, kyllä heiltä niitä tänne saadaan, jos täältä loppuvat. En olisi lainkaan huolissani tai liito-oravia.
Onneksi jutussa kuitenkin kerrotaan, että iso osa tikoista kuolee metsisiimme, kun eivät selviä talvesta tai löydä sopivaa pesäpaikkaa. Jää luontoväelle Ylen uutisointilogiikan mukaisesti kauhisteltavaa.
Yksi valkoselkätikka on pesiytynyt mun pihaan. Kun saan tästä aamukaffet juotua on tarkoitus mennä kaatamaan puuta. Raivaan tienlaitaa, jotta muutamat isot koivut pääsevät paremmin esiin. Tikka tykkää kun on avaraa, pääsee lentämään jouhevasti vanhalta puulta toiselle.
Kuuntelin ”luontoradiota”, missä Juha Laaksonen oli tikkaretkellä juuri noita valkoselkätikkoja ihastelemassa Espoon luontotalo Villa Elfvikin maisemissa Espoon Laajalahdella Kehä I:n lähellä. Selvisi syy miksi ainakin siellä tikat viihtyivät. Nimittäin siellä oli jutun mukaan lukuisia kirjanpainajan tappamia kuusia. Minulle tuli tietysti mieleen, että leviääkö sieltä hyönteistuho ensiksi koko viereiselle luonnonsuojelualueelle ja lopuksi kaikkiin Espoon kuusiin ja siis millaiseksi maisemamme sitten muuttuvat. Kuvaavaa Luontoradion ohjelmalle oli tietysti se, ettei puiden tilanteeseen kiinnitetty muuta huomiota kuin se, että tikat viihtyivät niissä.
Piti vielä mehtäukolle kommentoida, että onhan tätä iloista asiaa rummutettu vähän joka paikassa, twitterissä linkki tulee jatkuvasti vastaan ja facen luontoryhmiin juttua jaetaan. Tämä on oikeasti kova juttu, kun vaan löytäisivät sopivia reviirejä niin kanta voisi nopeasti vahvistua. Hurjasti tilanne onkin viime vuosien aikana parantunut, kiitos metsänomistajien ja luontoväen yhteistoiminnan.
On noita pahempiakin loikkareita tullut ja otettu avosylin vastaan. On minunkin laittamia linnunpönttöjä tuhottu, jos ei peltiä ole. Nämä toiset loikkarit tekevät vähän muuta…
Eräänlaisia loikkareita on tullut tänne Satakuntaankin. Sorkallisia ja jopa aika vahva laumakin havaittu tuossa Huittisten suunnalla. Lähisukulainen oli peuran kyttäyskopilta yhden ampunutkin. Eli villisiat, seuraava riesa ja todella vahvasti leviämässä ympäri maata. Toki tarhaoista karkuun päässeitä mutta myös idästä yli rajan tulleita. Lisääntyy mieletöntä vauhtia. Noista Kokemäelle harhailleistakin kahdesta taas jäi toinen jatkamaan matkaa. Metsästäjäthän eivät juurikaan kaikkia pyri ampumaan vaan kuten he sanovat, ”siemen” seuraavaan jahtiin pitää jättää. Ja se ”siemen” voi todella olla hyvin sikiävää laatua ja kohta saamme jälleen peuroihin verrattavan riesan ja sikatilathan saavatkin naulata ovet kiinni sen myötä. Aika hurjilla riskeillä pelataan yhden harrsteporukan monipuolisen riistatarjonnan ”turvaamiseksi”. Ruoka-apuahan ne saavat juuri näillä metsästäjien ruokintapaikoilla paremmin ja varmemmin kuin monet ihmiset suomessakaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.