› Keskustelut › Luonto › Luonnonarvokaupan mahdollisuudet

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 20)
1 2

  • Luonnonarvokaupan mahdollisuudet

    Lähetetty: 7.4.2026, 19:50

    Merkitty: 

    Yli 20 vuotta sitten Satakunnan luonnonsuojelupiirin ja MTK:n lanseeraama luonnonarvokauppa on vähitellen saanut konkretiaa ympärilleen. Silloin luontoarvojen maksajaksi kaavailtiin valtiota, nyt ensimmäiset firmojen tai säätiöiden maksamat kaupat on saatu synnytettyä.  Yksinkertaisuudessaan ostaja ostaa vastuullisuustekona esim. suon ennallistamisen, säästöpuuryhmän polton tai hakkuutoimenpiteet monimuotoisemman metsän aikaansaamiseksi. Myyjä puolestaan myy luontoarvoja. Välittäjäorganisaatio saattaa osapuolet neuvottelupöytään ja toimii sovittujen luontoarvojen suunnittelijana, toteuttajana ja  määrittelee kaupalle hinnan. Hinta muodostuu tehtävistä toimenpiteistä, niistä saatavasta tuotoista, työkustannuksista ja luontoarvosta.

    Olisi hienoa, jos luonnonarvokaupan markkina syntyisi osapuolten välillä siten, että sen rahoittamiseen eivät välittäjäorganisaatioina osallistuisi valtiorahoitteiset yhtiöt tai jomman kumman osapuolen etujärjestöt. Jos näin käy, vaarana on, että luonnonarvoille ei synny oikeaa hintaa ja markkina kuolee omaan mahdottomuuteensa. Onneksi pari riippumatontakin toimijaa on jo ilmoittautunut mukaan kisaan välittäjäorganisaatioiksi Tapion ja MTK:n rinnalle.

    Tekijä
    Historia
    Teema Luonto Luonto
  • A.Jalkanen A.Jalkanen 7.4.2026, 20:07

    Kaupalle toivoisi menestystä, koska rahan puute rajoittaa hyödyllistä toimintaa. Käytännöt vaikuttavat vähän mutkikkailta, mutta ehkä ne sujuvoituvat, kun kauppaa tehdään enemmän.

    Ainakin ls-lain ekologisessa kompensaatiossa tarvitaan viranomaisen varmennus, jonka saaminen vie aikaa. Mittayksikkönä ja kauppatavarana käytetään osassa hankkeista luonnonarvohehtaaria, jonka laskentatapa vaatinee täsmentämistä erilaisille luontotyypeille?

    Helpoimmin toteutunevat yksinkertaiset hankkeet, joissa kohde on kompakti ja hyöty selkeä, kuten vaikka paahderinteen raivaus tai (säästöpuiden tai pienen metsikön) ennallistamispoltto.

    isaskar keturi 7.4.2026, 21:42

    Kun käydään kauppaa tosiasiallisesti aineettomilla ”hyödykkeillä” on vaikea nähdä markkinoita, jotka toimisivat ilman välittäjää. Kyse on luottamusverkostosta kuten lohkoketju-ajattelussa. Luottamusverkosto tulee luoda jonkun. Yksinkertaista on käydä konkreettista kauppaa esim. jonkun mökkiläisen maisemasta, koska se ei ole itse asiassa aineeton hyödyke koska se on kohdennettavissa tarkkaan sijaintiin. Määrittelemätön luontoarvo on puhtaasti aineeton hyödyke, jonka ”takuumieheksi” kaupankäynnissä tulee olla joku taho, joka vastaa siitä, että ostaja saa, mitä haluaa ja myyjä saa sovitun hinnan. Valitettavasti tämä ei voi toimia ilman asiantuntevaa välittäjää.

    Historia 8.4.2026, 09:38

    Välittäjäorganisaatio tarvitaan ilman muuta, mutta se pitää olla puolueeton ja ilman tukia toimiva. Luontoarvon määrittely pitää perustua menetelmään joka on läpinäkyvä myös viranomaisten silmissä. Hyvä alku on luonnonarvohehtaari, jonka osia ovat olemassa oleva/saavutettava monimuotoisuus, tehtävät työt luontoarvon parantamiseksi, toteutumisaika i ja myyjälle korvaus menetettävästä hyödystä. Lopulliseen hintaan toki vaikuttaa myyjän luontosuhde.

    Timppa Timppa 8.4.2026, 10:13

    Todellista anekauppaa. Onko MTK:n tavoitteena todellakin edistää luonnon turmelua?  En kyllä yhtään ymmärrä.

    Meidän yhteismetsä omistaa luonontilaisen suon, joka on päätetty jättää metsätalouden ulkopuolelle.  Voisimme varmaan saada siitä lunnonarvokaupassa jonkinlaisen korvauksen, jonka vastineeksi joku saisi pilata luontoa.

    Meidän suomme ei ole käytettävissä luonnon turmelun edistämiseen.  Toivottavasti ei muidenkaan.maat ole moiseen käytettävissä.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen 8.4.2026, 10:32

    Luonnon turmelua luonnonarvokaupalla? Ei, vaan jokaisen taloustoimijan on tunnistettava ympäristövaikutuksensa ja pyrittävä pienentämään niitä, jos kustannustehokkaita keinoja on. Ei siis ole kysymys anekaupasta – ainakaan samassa merkityksessä kuin katolisessa kirkossa oli. Esimerkiksi Sakattiin kaavailtu kaivos Viiankiaavalla ei kompensoidu sillä, että yhtiö lunasti yhteismetsän metsää suojeluun. Kaivoshankkeella on silti omat ympäristövaatimukset erikseen.

    Luonnonarvokauppa tuo metsänomistajalle tilaisuuden tienata hiljaisella suojelulla, joka on aikaisemmin mennyt aina omaan piikkiin. Lisäksi saadaan enemmän ja nopeammin aikaan asioita, jotka pitää toteuttaa joka tapauksessa, eli luontokadon kampittaminen ja kääntäminen elpyväksi suunnaksi. Liian suuri osa luonnosta on köyhdytetty ihmisen toimesta ja tilanne on riskialtis, jos ekosysteemien toimintakyky romahtaa.

    Timppa Timppa 8.4.2026, 11:26

    Edelleenkin Anneli.  Jos se Viiankiaapa jäisikin rauhaan ilman imrilaisten metsien ryöstämistä.  Nyt kyse on täydellisestä viherpesusta.  Lapissa on miljoonia hehtareita metsää, joten yksittäisen kohteen lisäsuojelu ei lunniontilaa paranna.  Sen sijaan on vain yks Viiankiapaa, jonka pilaamisen edistämiseen inarilaiset on pakotettu.

    Luntokato ei muutu miksikään, kun meidän suolle ei tehdä mitään.  Jos myydään ”aneita”, niin joku saa oikeuden pilata luontoa.   Ihan yksinkertainen asia.  Metsänomistajat osallistuvat luonnon pilaamiseen.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen 8.4.2026, 11:53

    En tee mielessäni tuota koplausta että Viiankiaapa-hanke olisi kompensaation vuoksi parempi. Eikä sitä tee muutkaan, vaan hankkeen toteutuminen ratkeaa muilla perustein.

    Se että rahoitusta saadaan lisää suojeluun, jättää lisää alueita talouskäytön ulkopuolelle. Kaikki nämä luonnonarvokaupan kohteet voidaan laskea mukaan virallisiin suojelun pinta-aloihin, toisin kuin hiljainen suojelu, joka kyllä osaltaan parantaa uhanalaisten tilannetta mutta ei tilastoidu. Myös teidän suo tulisi mukaan tilastoihin näkyviin virallisesti suojeltuna.

     

    Timppa Timppa 8.4.2026, 12:48

    Sitten toinen kysymys.  Jos alueita jää enenevässä määrin talouskäytön ulkopuolelle, niin miten käy maaseudulle ja metsäteollisuudelle?  Miten käy hiilinieluille ja aerosoleille.

    Nykyisen valtavan metsäkadon lisäksi pitäisi suojeööaa talousmertsiä.  Kyllä mrtsät ovat pärjänneet hyvin ilman ylimääräistä suojelua tähän asti ja on niitä kohdeltu tosi paljon rankemmin.

    kmo kmo 8.4.2026, 13:08

    Eikö koplaus menisi niin että jos joku rakentaa hehtaaritonttinsa metsämaalla, rakentaja voisi sopi Timpan yhteismetsän mihin hintaan yhteismetsä rauhoittaa hehtaarin talousmetsää? Lopputuloksena, kaksi hehtaaria metsää poistuisi talouskäytöstä, yksi tonttimaaksi, toinen suojeluun? Vaihtoehtona, ilman kompensaatioita, yksi hehtaari talousmetsää muuttuisi tontiksi.

    Timppa Timppa 8.4.2026, 13:42

    Juuri noin.  Oikea ratkaisu olisi, että rakentaja hankkisi jonkun valmiin kohteen, ettei tarvitsisi hävittää metsää.  Siis esimerkkinä.  Entiseen paperitehtaaseen rakennettu datakeskus on hyvä juttu, mutta Muhokselle luontoon rakennettu huono.  Vielä huonommaksi se tulee, jos sen vuoksi suojellaan metsää.  Työllisyys kärsii ja menetetään koko arvoketjun osuus.

    MTK  sahaa todella omaan polveensä tässä hankkeessa.  Vaikeuttaa metsäteollisuun puunsaantia,   Sitä pitäisi päinvastoin edistää.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 20)
1 2