Männyn oksalaatu, rehevällä paikalla

Sorry Juniori, jäi huomioimatta tuo tärkeä avainsana tyvilaho. Tämä on paha päätöksentekotilanne.

Puuproffa kertoo jonkin verran tietoja eri puulajien kasvupaikkavaatimuksista. Kaivoin kirjahyllystäni vähän hakuteoksia. Douglaskuusesta kerrotaan, että se menestyy parhaiten vettä läpäisevillä rinnemailla, mikä ei siis kuulosta savimaalta. Laji on myös altis kevätahavalle ja tulee pystykarsia. Lehtikuusikaan ei ole ratkaisu, koska molemmat tyvilahot voivat tartuttaa sen.

Ehkä kannattaisi mennä monen puulajin strategialla; silloin on ensiharvennusvaiheessa varaa valita parhaat jatkoon. Eli perustaa usean puulajin lehtometsää. Lämpösumma-alueesta riippuen mahdollisia ovat jalot lehtipuut ja tervaleppä. Lähes kaikkien puulajien kohdalla kuitenkin mainitaan että vettä läpäisevä maa on niille eduksi, ja myös tervalepän kerrotaan suosivan virtaavaa vettä.

Jääkö sitten tammi ainoaksi mahdollisuudeksi tiiviillä savimaalla? Sen mainitaan olevan hallanarka. Lämpösummat ovat kasvaneet paljon, joten tammea voi kyllä kokeilla entistä laajemmalla alueella. Loppujen lopuksi perinteinen männyn ja koivunkaan uudistaminen ei vaikuta pöllöltä idealta, kun huomioi miten vähän vaihtoehtoja lopulta on. Jos alue ei ole mahdottoman laaja, männyn oksalaadun voi pelastaa pystykarsinnalla tai suurella tiheydellä – luokkaa 3000 tainta olisi luultavasti istutettava – tosin oletettavasti jalostettu alkuperä tuottaa nyt paremman laadun pienemmällä tiheydellä kuin silloin ennen vanhaan.

Lähteitä

http://www.puuproffa.fi/puutieto/

Heikki Kiuru: Jalopuumetsät – perustaminen ja hoito.

Joo , kannattaa ilman muuta kokeilla . Suomalainenhan ei usko ennen kuin itse näkee. Kaikkea pitää itse kokeilla.

Erikoispuut, mukaan lukien lehtikuusi kannattaa unohtaa jos kyse on talousmetsästä. Harrastelumielessä voi sitten kokeilla mitä vaan. Ehkä uudistamisalalla voisi myös hieman tarkentaa miten paha tuo juurikääpätilanne on ollut. Kantojahan on myös mahdollista nostaa. Itse ehkä yrittäisin etsiä kohtia, jossa juurikääpää ei ole ollut ja laittaa niihin kuusta. Loput sitten mäntyä ja koivua. Koivun voi antaa tulla myöhemmin luontaisesti. Ja mitä maaperään tulee, savimaatakin on paljon erilaista. Savikerroksen paksuus vaihtelee sekä myöskin pitoisuus kussakin kerroksessa.

Mitä olen lukenut tutkimuksia, niin jalostuksen vaikutus männyt oksanpaksuuteen on niin vähäistä, että käytännössä ainoa keino rehevillä paikoilla on riittävän suuri tiheys.

Hieskoivu on osoittautunut savimaalla hyvin tuottavaksi puuksi. Vaihtoehtona on kuitusato 30 vuodessa tai tukkipuuston kasvatus 40 vuodessa. Hieskoivu vaatii nuorena tehokasta hoitoa usein, eikä sitä voi unohtaa hetkeksikään. Ei anna anteeksi edes sitä mitä rauduskoivu, koska sen kasvukyky ei palautu jos pääsee vähänään riutumaan.