Keskustelut Harrastukset Menetetty helmisimpukka

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 15)
  • Menetetty helmisimpukka

    Tuolla ketjussa ”Menetetty mesimarja” tuli esille kytöpolton tuhkan vaikutus lohikaloihin.

    Jokihelmisimpukka eli ”raakku” on hyvin harvinainen nykyisin.Sen lisääntymnen on lohikalojen varassa. Sitä en tiedä onko rakkuja olllut pohjanmaan joissa entisaikaan.

    Meilläpäin on ollut, ja ehkäpä on vieläkin, raakkuja pienissä joissa ja puroissa.

    Tuhkan sanotaan vaikuttavan raakun sisällä kehittyvään helmeen punertavan värisävyn.Tällaisia hyvin arvokkaita helmiä sai paikoista missä suuri metsäpalo oli riehunut puron välittömässä läheisyydessä.

  • Aukusti

    Mummoni kertoi, kuinka kesäaikaan tuli Karjalasta (?) oikein ammattimiehiä, helmenkalastajia keräämään raakkuja. Varmaan löysivät helmiäkin, koska tulivat uudelleen.

    Aukusti

    Mummoni kertoman mukaan raakkuja kerättiin puroista ja pienistä joista kahlaamalla. Jos joessa oli välillä lampi tai suvantopaikka missä vettä oli enemmän, niin silloin käytettiin kuivista puista, esim kuusikeloista tehtyä lauttaa.

    Lautassa oli reikä, johon laitettiin tuohesta tehty ”tötterö” jonka alapää meni vedenpinnan alapuolelle ja yläpäästä tähysteltiin pohjassa olevia raakkuja. Raakut pyydystettiin ylös pitkän riuùn avulla.

    Hyvä raakkujoki tai -puro oli sellainen sora ja hiekkapohjainen, missä oli myös kiviä. Missä jäät likuttelivat kiviä, jolloin raakut joutuivat kivien puristuksiin ja saivat kuorten väliin hiekanjyväsen helmen aluksi. Tällaisten jokien suvantopaikoissa oli myöskin helmiraakkuja, jotka olivat siirtyneet koskipaikoista.

    Lisääntymisen kannalta suvantopaikat olivat parempia kuin kosket, missä vesi virtasi nopeasti.

    6 m3

    Konrad Hollo taisi olla ”armoitettu” raakun pyytäjä ja pyynnin dokumentoija?

    Tuota järvisimpukkaa löytyy ainakin Sotkamon reitin puolivälistä.
    Minkki verottaa olemassa olevaa kantaa ainakin talvisin ahkerasti.
    Nuorimmatkin löytämäni kuoret ovat vanhempiua kuin kyseisen vesireitin voimalaitokset.
    Latvavesillä en ole järvisimpukkaan törmännyt. todennäköisesti sitä kuitenkin sielläkin esiintyy.

    Raakkuakin on varmasti ollut jossainmäärin Sotkamon reitilläkin.
    Yhdistyyhän Sotkamon ja Hyrynsalmen reitit Oulujärvessä.
    Ja onhan järvilohi päässyt nousemaan aikoinaan Oulusta tuonne Vartiuksen tienoille Änättijärveen asti.
    Lienekö peräti noussut merilohikin?

    Raakun ja järvisimpukan lisääntyminenhän on ollut ja on edelleen kytköksissä lohikalan vaellukseen.
    Voimalaitokset vain estää vaelluksen tuolla reitillä.

    (asia virheen korjasin)

    Pinsiön vaari

    Pinsiön joessa, alempana Matalusjoen nimisessä uomassa on jokihelmisimpukkaa. Olen joutunut vuosikymmenien aikana monenlaisiin touhuihin kyseisen nilviäisen vuoksi. Sitkeä otus tämä raakku. Karjalaan jäi aikanaan melkoinen osa maamme peltoja. Tuontiruokaa ei ollut, eikä olisi ollut varaa ostaakkaan. Piti saada peltoa ja vanhojenkin peltojen tuottomahdollisuuksia parantaa.

    Siinä tarkoituksessa Matalusjoen koskien niskaa madallettiin metritolkulla ja siitä ylöspäin koko joki kaivettiin auki. Pari järveäkin kuivattiin. (Olen ollut salaojittamassa ylemmän järven pohjaa!) Siinä kaivutouhussa joesta nostettiin simpukatkin pois. Hyötyaluetta syntyi satoja hehtaareja. Raakku kuitenkin sinnitteli alaosan koskissa.

    Mutta nyt raakku tässä joessa alkaa olla tiensä päässä. Tampereen kaupunki vie joen latvoilta hyvää pohjavettä kahden pumppaamon voimin. Eli veden puute lopettaa Jokihelmisimpukan! Jatkuu

    Pinsiön vaari

    Jatkoa. Täytyyhän Tampereella vessat vetää ja autot ja kadut pestä! Mutta se risoo kun paikallisia syytetään kadosta. Veden vähyys vaikuttaa siihen ettei suoalueen lukuisten ruostelähteiden vesi laimene rautaisuudestaan tarpeeksi. Veteen liuennut rauta aiheuttaa simpukalle kaksineuvoisuutta. Siihen loppuu kylämme jokihelmisimpukan elontaival.

    Tämä raakun lisääntyminen on monimutkainen juttu. Siitä on hyvä kuvasarja Walter Keltikankaan kirjassa ”Seitsemän tuntia erämaata”. Tämä kirja ilmestyi 1977 Wsoy:n kustantamana. Eikä olisi haitaksi tutustua Keltikankaan muihinkin kirjoihin.

    Metsuri motokuski

    Tuohon en oikein usko että juomaveden otto yläjuoksulta lopettaisi raakkujen kelvolliset elinolosuhteet. Silloin kyllä jos juomavedeotto muuttaa joen vedenlaatua happamampaan suuntaan. Syynähän silloin on lähinnä masiiviset metsäojitukset ja maanviljelys. Eniten kai raakkupuroja ruoppausten lisäksi ovat juuri tuohonneet tehometsä- ja maatalous. Jokainen sen varmaan on havainnut millaisia nykyään ovat korpilampien vedet ja niistä lähtevät laskuojat. Ruskeaa humusperäistä vettä vaikka turvesoita ei ole lähimaillakaan.

    Pinsiön vaari

    Kyllä raudan vaikutus raakun lisääntymiseen on tutkittu juttu. Sitä ei vielä tiedetty kun Tampere 1970 luvulla sai luvan pumppaamoilleen. Ei tietysti ollut tiedossa rautalähteetkään vaikka niissä heinäväki piti juotaviaan kylmässä. Ja muutamat maitotilat käytti niitä maidon jäähdytykseenkin. Rautaa pidettiin vaan veden ominaisuutena. Vettä ei voinut käyttää ruokavetenä tai pyykkäykseen.

    Olen esittänyt kyllä päättäjille pariakin keinoa raudan vähentämiseksi mutta ne ei ole ottanut ainakaan vielä ehdotuksia todesta. Ja pumppujen pysäytys olisi kolmas keino. Ensimmäinen konsti olisi veden hapetus ennen raakkuesiintymiä. Rauta saostuu vaarattomaksi jos ilmastetaan. Siellä olisi Nokian ylänköalueella monta järveä ja suuret sadealueet jotka kauan sitten tuli Matalusjokeen. Ei tarvitsisi kuin laittaa kaivetut maat takaisin yhden järven laskuojaan! Mutta Nanso nimisen tekstiilifirman värjäyshommat ei sitten enää onnistuisi. Eli syyllistetään vaan kyläläiset ja jatketaan vaan vanhaan tapaan. Jatkuu

    A.Jalkanen

    Eikös se raakku ole rauhoitettu otus? Syyllistyykö Tampereen kaupunki lainrikkomukseen jos se heikentää sen elinoloja?

    Miksi Tampere ei ota vettä järvestä, eikös ne järvivedet ole siellä ihan kelvollisia, kuten Päijänne meille täällä piäkaapuunkiseovulla?

    Pinsiön vaari

    Ainahan on kätevä keino syyttää alkutuotantoa vesien muutoksista. Mutta usein syytökset johtuu siitä ettei olla perehdytty asiaan. Maata kylässä on jo viljelty yli 3200 vuotta. Ohran siitepöly suon kerroksissa kertoo näin. Metsäsoiden ojitukset tehtiin pääosin 1940- 1970 luvuilla eli samaan aikaan kun raakku sinnitteli ja jopa lisääntyi alajuoksun koskialueella. Harjun vesi oli myös kylmää. Yksi raakkuveden vaatimus kun on myös viileys. Koko ajan vesi on oltava 18 astetta viileämpää. Evoluutionsa aikana jokihelmisimpukka on tottunut suovesiin ja ravinteisuuden vaihteluun. Myös hapanta vesi saa olla. Veteen liuennut kalsium kuitenkin on paha myrkky. Simpukka on sopeutunut vähäkalkkisiin oloihin. Jos kalkkia on runsaasti raakku intoutuu helposta kuoriaineesta ja kasvu menee epätasapainoon. Ihmisillä samanlaisesta tilanteesta varoitetaan kertomalla ahneen lopusta!

    Pinsiön vaari

    Jokihelmisimpukka rauhoitettiin 1955. Ja pääosin helmenpyytäjien ahneuden vuoksi. Helmi on hyvin harvassa raakussa. Ja helmen muodostuminen tekee siitä hyvin huonon näköisen vinon ja toispuoleisen. Mutta pohjoisten jokien pyytäjät nosti joka simpukan ylös ja monta populaatiota tuhoutui. Niistä touhuista rauhoitus lähti.

    Tampere on meille ”Iso itäinen naapuri” jolle emme mahda mitään. Mutta se ei estä totuuden kertomista. Ja sitä tässäkin tehdään.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 15)