”Metsä jäi hoitamatta ja kalliiksi tuli.”

Tuolla maailmaa kiertäessä tuli monta kertaa vastaan tilanteita, joissa oli nähtävissä ja vertailtavissa eri omistajien yhtä aikaa tekemien uudistusalojen kehitys. Esimerkkinä rajan toisella puolella herranhaltuun jätetty ja energiapuuvaihtoehdon avulla kunnostettu kohde ja toisella puolella ajallaan hoidettu samanikäinen kuvio. Rajuin kontrasti osui kohdalle Keuruulla, jossa yhtiön hoidetusta männiköstä kertyi ensimmäisessä harvennuksessa  tavaraa reilu 100 mottia hehtaarilta ja puusto jäi senkin jälkeen vielä hieman tiheäksi. Seuraavassakin harvennuksessa kertymä muodostuu runsaaksi.

Rajan toisella puolella oleva energiapuukohde jotuu sitävastoin odottamaan päätehakkuuseen asti harventamattomana puuston niukkuuden vuoksi. Liikatiheys oli tehnyt tehtävänsä ja vähentänyt elinkelpoisen puuaineksen määrän olemattomiin .

Hoitokulujen minimoiminen ja vähäinen tulo energiapuusta on laiha lohtu ,kun toinen harvennus jää tekemättä ja päätehakkuutulokin jää niukaksi. Sama malli näytti olevan rajan takana käytössä vieläkin onkivapakoivikon tuhotessa männyntaimikkoa entiseen malliin.

Esimerkkejä etukasvuisten koivujen negatiivisesta vaikutuksista kuusentaimikoihinkin on pilvin pimein. Alunperin kuuselle istutettu uudistusala on kehittynyt hoidon puutteessa lähes puhtaaksi koivikoksi ensiharvennusikään mennessä ,jolloin kuviolla on jäljellä korkeintaan kourallinen sitä puulajia , jota siihen on alunperin istutettu. Kun olen laittanut valaisevan kuvan aiheesta ,on kommenttikenttään ilmestynyt jono ylistäviä kommentteja siitä, että kyseessä on hyvä energiapuukohde. Ei lainkaan ihmetellä sitä,miksi uudistaminen on epäonnistunut täysin. Tämä kertoo paljon joidenkin palstalaisten osaamisen tasosta. Jos energiapuun kasvattaminen on ykkösvaihtoehto , ei voida keskustella enää osaamisesta ,vaan virheiden paikkailemisesta.

Jokaiselle sattuu virheitä, mutta niistä kannattaa ottaa opiksi. Toistenkin tekemistä vääristä ratkaisuista voi oppia. Niitä ei ole tarpeen enää toistaa omassa toiminnassaan. Tulee halvemmaksi.

Varhaisperkauksia hehtiin hyvin halukkaasti siihen asti ,kunnes vakuustalletuksista luovuttiin. Taimikko haluttiin vakiintuneeksi mahdollisimman pian, jotta vakuustilillä olevat rahat saatiin vapautettua omaan käyttöön. Metsänomistaja teki hoitohommat taimikon vakiintumiseen asti omilla varoillaan. Myös varhaisperkauksen.

Sitten koitti ”vapaus” ja taimikoita alettiin hoitaa tai kannustaa hoitamaan vasta ,kun työhön oli mahdollista saada tukea. Siitä alkoi taimikoiden hoidon alamäki, jota kehitystä korjaamaan luotiin tuki varhaishoidolle ( olikohan vuonna 2014). Siinä vaiheessa taimikoita alettiin hoitaa hieman aiempaa paremmin. 2000- luvun alussahan jopa neuvottiin energiapuukiiman seurauksena jättämään taimikonhoidot tekemättä tai puolitiehen ,jotta saataisiin enemmän energiapuuta kasvaneisiin tarpeisiin. Nyt ”nautitaan” sen ajan ratkaisujen tuloksista puuston kasvun taantumiseen muodossa.

Ei siis pitäisi antaa erinäisten villitysten sekoittaa päätä. Oikea-aikaiset ja ennakoivasti tarpeen sanelemat ratkaisut kantavat pisimmälle. Metsän tila ratkaisee. Ei se milloin toimenpiteeseen on saatavissa tukea. Työmäärään oikea-aikaisuudella on ratkaiseva merkitys ,joka ilmenee myös alempina kustannuksina. Kustannusvaikutus kokonaisuuteen ei pienene yhtään, jos kustannuksista vastaa joku toinen. Tilannekuvan vastuun siirtäminen on joidenkin kohdalla hämärtänyt pahasti. Oikea-aikaisiin toimiin ei välttämättä saa centtiäkään tukea. Tukiporras ylittyy usein vasta silloin, kun ollaan jo vähän myöhässä.

On vielä yksi tekijä, joka kannusti aikanaan hoitamaan metsiä paremmin.  Pinta-alaverotus, joka perustui metsän keskimääräiseen  laskennalliseen tuottoon. Jos ei saanut metsäänsä kasvamaan, maksoi tuotosta suhteellisesti enemmän veroa. Työt oli tehtävä ajallaan, että puut saatiin kasvamaan. Tämä piti myös puun liikkeellä, kun oli myytävä tasaisesti puuta ,jotta verot saatiin maksettua.

Lisätään vielä ,että mhy sai nykyistä enemmän tuloja pakollisen metsänhoitomaksun muodossa ja tukiin perustuvat tuotot näyttelivät vain vähäistä osaa yhdistysten toiminnassa. Palvelua oli siltä puolelta helppo saada. Nyt on toinen tilanne . Mh- maksutulojen korvaamiseksi on ollut pakko kehitellä muuta toimintaa ja turvautua tuetun metsätalouden mahdollisuuksiin. Energiapuusta tuli hetkellinen helpotus vaivaan ,mutta nyt sekin tie on tukossa. Miten käykään neuvonnan jatkossa. Tarvetta on , mutta rahoitus ontuu. Energiapuu oli vain hetkellistä tekohengitystä mhy:n toiminnassa ja vei neuvontaakin väärään suuntaan. ….odotellaan vielä vähän, että saadaan enemmän kemeraa…Siitä ne rästit kehittyivät.