Keskustelut Metsänhoito Metsänhoito-oppi metsän ystäville

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 10)
  • Puuki

    Näyttää metsänhoito-oppi olleen ajan tasalla jo silloin, kun suositellaan erityisesti sekametsäkasvatusta .  Myös laikkumätästys on jo tuolloin ollut käytössä, samoin pottipaakkutaimet (multapaakun kanssa istutusta silloin )  .  Taimien istutus on muuttunut muuten paljonkin, kun ku – taimia on istutettu n. 5500 kpl/ha, suoriin riveihin ja tasavälein mittakeppien tms. avulla.

    Timppa

    Kyllä kehitys yrittää taantua, kun ei nuo yli 100 vuoden takaiset kokemukseen perustuvat opit yritetään jatkuvan kasvatuksen markkinoijien puolesta kiistää.  Tosiaan tuo sekametsäkasvatus on sellainen, mitä meilläkin harjoitetaan.   Itse päädyin sitä harjoittamaan katseltuani jotakin luontaisesti syntynyttä sekametsää.

    Taas kerran.  Jatkuvalla kasvatuksella syntyy vain kuusikoita.  Ei sekametsiä.

    Kuten tuossa kirjassa kerrottiin, niin metsänviljely on aikanaan otettu käyttöön Keski-Euroopassa.

    Valistusta on ollut tarjolla myöhemminkin.  Kuten olen kirjoittanut aiemmin, minulla kirjahyllyssä Tapion vuosikirja 1913, jossa opastettiin metsäpuuntaimien kasvatusta ja vuosikirja 1914, jossa opastettiin taimikoiden hoitoa ihan nykyperiaattein.  Siinä mm neuvottiin varhaisperkaamaan taimikot kitkemällä ne vesoista sateiden jälkeen, kun maa on pehmeämpää.

    Aimo Jortikka

    Istutuksen toimittaa parhaiten kaksi henkeä; toinen vauraampi käyttää kiilalapiota, toinen vaimo tahi lapsi, asettaa taimen paikallensa. Lapio työnnetään va’on poh- jalla kohtisuoraan maahan, leveäpuoli pitkin vakoa, ja kallistetaan sitten toiselle syrjälle että aukko tulee le- veämmäksi. Taimi asetetaan kuopan kohtisuoraa reunaa vasten ja juuret selvitetään oikeaan asentoonsa. Kun taimi on paikallansa, nostetaan lapio maasta,
    jolloin multa valuu juurille. Kädellä tahi la-
    piolla täytetään sitten taim iaukko kiinteästi
    mullalla ja jaloin poljetaan vielä kerta molem-
    min puolin taimea, hiukan vinoon tätä vas-
    taan että multa liittyy tukevasti tähän. Täm-
    möinen istutustapa on sovelias kuivilla hieta-
    kankailla, missä sekä auraa on helppo käyttää
    että myös taimet vakojen pohjalla pysyvät tuo-
    reempina kuin aukealla kentällä. Ylimalkaan
    on edullisinta, kun mäntyä ja kuusta istute-
    taan, asettaa va’ot 1,5 metrin välimatkoille ja
    taimet va’ossa 0,80—1 metrin välimatkoille;
    hehtaarin ala tulee silloin sisältäm ään 8,333—6,667 tainta.

    Puuki

    ^ Tuo taisi olla männynistutusohjeistusta(?/Korjaan;  eikun tais olla sekapuuistutusta). Kuuselle riitti silloin 5554 tainta /ha.    V. -39 istutettu kuusikko näytti aikoinaan siltä, että vuosisadan alun ohje oli ollut käytössä. Rivit oli suoria ja taimia tiheässä tasavälein.  Työn ja taimien hinnat olleet varmasti ihan erilaisia suhteessa puun arvoon kuin nykyään.

    ” Toinen vauraampi käyttää kiilalapiota…” – siinä sitä on tarkkaa täsmäohjetta onnistuneeseen metsän istutukseen 🙂   Nykymuodossa vastaavan tapainen metsäpuolen ohjeistus voisi mennä vaikka näin : ” Vauraampi myy metsänsä ja ostaa sitten sen metsän puut siltä köyhemmältä edullisesti, ja tekee sillä tyylillä entistä paremman tilin lopputuotemarkkinoilla”.

    Gla Gla

    Sainpahan luettua tuo kannesta kanteen. Muutama nosto:

    – miten vähän perusasiat ovat muuttuneet eli tieto on ollut jo tuolloin olemassa

    – näkemys istutustaimikon tiheydestä varsinkin, kun tuolloin taimituotanto ja istutustyö olivat työläämpiä

    – näkemys maaperän laihtumisesta avoimessa vaiheessa

    – maaperän tuoreuden säilyttäminen puuston varjostuksen avulla

    – sekapuuston ja alikasvoksen suosiminen

    – lisäksi sekä toisaalta Trumpin metsäpalokommenttiin, että yleiseen lahopuukeskusteluun liittyen ohje pitää metsä puhtaana kuolleista puista ja risuista.

     

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Hirviongelma oli jo 1903, mutta huomattavasti pienemmällä pinta-alalla kuin nyt:

    ”…Niissä osissa maatamme, joissa hirviä metsissä elää, kuten Kaakkois-Suomessa on laita, kärsivät nuoret mäntymetsät useinkin haittaa näistä eläimistä, jotka taittavat parin kolmen metrin pituisia ja toisinaan pitempiäkin mäntyjä syöden niiden neulasia latvasta, taivutettuaan puun etujalkainsa väliin…”

    akkli

    Suomen metsät ja metsänviljelys v.1927 Lauri Ilvessalon laatima kirja.Sukulaismies opissa Evolla 1929 ja hänen oppikirjojaan omistan.1860-1870 on Evon ja Vesijaon valtionpuiatoissa kylvämällä perustettu metsiä ja oletetavasti aiemminkin,joten metsänhoitoa on tehty kauan.Karsintakin kuulunut työmuotoihin.Hakkut on tosin arvostettu niin ensiharvennus kuin järeämpi harvennus,kaskeamista on kritisoitu-eli iätajat metsään on kohdistunut arvostelua.

    Gla Gla

    Kirjassa useaan otteeseen puhutaan, miten maata ei saa avoimen vaiheen aikana päästää laihtumaan. Toisaalta jossain toisessa yhteydessä on puhuttu jopa elpymisestä eli hakkuun jälkeisestä tauosta. Kirjassa tämä oli perusteltua vain hyönteistuhojen torjunnassa eli tuttu juttu nykyihmisellekin.

    Nykyään ilmeisesti laihtumisesta puhutaan hiilipäästöjen yhteydessä. Onkohan laihtuminen kasvuvoiman suhteen perusteltu ilmiö? Haihtuuko ravinteet hajotuksen yhteydessä vai ainoastaan hiili ja vesi? Eroosio on tietysti oma lukunsa.

    Samassa yhteydessä kirjassa puhutaan myös kuivumisesta ja maan tuoreena pidosta puuston varjostuksen avulla. Oletan, että puusto haihduttaa enemmän kuin varjostus estää haihtumista. Toki aivan ylin pintamaa kuivuu aurinkoisena päivänä aukossa täysin, mutta nykyään ojituksen tarpeellisuuteenkin puuston määrän sanotaan vaikuttavan, mutta päinvastoin kuin kirjassa.

    Eli onkohan kirja näissä asioissa ajan tasalla?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiinnitin huomiota juuri samoihin seikkoihin kuin Gla, mutta en viitsinyt alkaa väitellä asiasta, kun en ollut aivan varma, mitä kirjassa tarkoitetaan noilla termeillä. Kasvit ottavat ravinteet maasta ja maahan niiden pitää myös palaaman.

    Olisin enemmän sillä kannalla, että avoin vaihe elvyttää maata, ei laihduta, jos laihduttamisella tarkoitetaan ravinnetilaa: kun väliin tulee avoin vaihe ja lehtipuuvaihe, maan ominaisuudet paranevat eli happamuus vähenee ja ravinnekierto kiihtyy. Metsän ollessa peitteinen se pidättää sadeveden mukana tulleita ravinteita, joten avoalalta huuhtoutuu siis hieman enemmän ravinteita kuin metsästä, mutta määrä ei ole suuren suuri, koska pintakasvillisuus ja kariketta hajottavat mikrobit pidättävät suurimman osan. Typpeä voi haihtua maasta myös suoraan ilmaan hapettomissa oloissa (denitrifikaatio). Avohakkuu antaa toisaalta mahdollisuuden ”lannoittaa” metsää hyödyntämällä lepän ilmaista typen sidontaa. Ehkä taimikonhoidoissa pitäisi muistaa jättää leppää sellaisiin kohtiin joissa se ei häiritse kasvatettavia puita.

    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.223436

    Mitä tuoreuteen tulee, niin jos sillä tarkoitetaan kosteutta, ei meillä kasveilla yleensä ole pulaa vedestä vaan lämmöstä ja ravinteista. Vaikka puusto haihduttaa paljon vettä, toisaalta puuston tuottama karike parantaa maan veden ja ravinteiden pidätysominaisuuksia, eli tavallaan pitää sen ’tuoreempana’. Tämän takia ei avohakkuuta kuitenkaan tarvitse vältellä, koska meillä ei metsän pois hakkaaminen yleensä aiheuta eroosiota tai muuta kasvupaikan heikkenemistä. Jos tehdään Lapissa erittäin iso aukko lähellä metsänrajaa, kasvuolosuhteet voivat heikentyä, mutta oikein mitään muuta haittaa aukoista en tiedä metsän kasvulle olevan.

    Typen kierrosta lisää gradussa:

    http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/193698/anu_ahvenainen_gradu_2017.pdf

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Lahopuusta lisää tehoa metsän kasvuun – niihin jopa sitoutuu typpeä sekä maasta että ilmasta! Lisäapuna vielä erityisen tehokas alkuvaiheen typen kerääjä ja myöhemmin lahotettava puulaji olisi tietenkin leppä.

    http://www.luke.fi/uutinen/lahoavat-puut-keskeisessa-roolissa-metsaekosysteemin-typenkierrossa/

    Meillä metsä joko uudistetaan tai se uudistuu aina. Verrataan vaikka Välimeren alueeseen tai Brittein saarten nummiin, joista alkuperäismetsät ovat pääosin hävinneet. Tämän mittaluokan muutoksilla on jo vaikutusta pienilmastoon, maaperään ja pohjavesiin.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 10)