On, jos olet markkinointihenkinen metsäammattilainen, joka tuntee vielä mielellään valmiiksi laajemmin toimialueensa metsänomistajakuntaa. Hyvät suhteet alueen metsäorganisaatioihin eivät haittaisi myöskään yhtään. Talvikauden kassavirran varmistamiseksi pitäisi saada jalkaa väliin myös puukauppakuvioihin. Toiset pärjää, toiset ei.
Varmastikin tiukka ala, mutta kovalla työllä ja hyvällä palvelulla varmaan työstä saa jonkinlaisen palkan. Ei kannata alkaa pelkästään yhden toimijan alihankkijaksi.
Kun liikkuu eri puolilla Suomea ja näkee hoitamattomia metsiä tulee monesti ajateltua, että miksi metsäpalveluyritykset eivät aktiivisesti tarjoa palveluitaan sen sijaan, että odotellaan asiakkaan yhteydenottoa. Markkinoilla voisi toimia tai ainakin yrittää sen kaltaista toimintamallia, missä yrittäjä kiertää alueellisesti metsätilat, selvittää akuutit hoitotarpeet ja lähestyy metsänomistajia. Kauppojen syntyä parantaa se, että liittää mukaan pienen perustelun ja kannattavuusanalyysin.
Vai onko kukaan saanut esimerkiksi yhteydenottoa, missä kerrotaan tietyn kuvion taimikko kaipaavan varhaisperkausta ja sitä tarjotaan hintaan XXX euroa/ha ja tarjoaja lupaa vielä hakea kemera-tuen metsänomistajalle? Voisi olla, että aika moni ei-aktiivinen metsänomistaja tarttuisi tarjoukseen. Toki markkina-analyysia pitäisi tehdä kuinka paljon aikaa menee akuuttien hoitotoimenpiteiden arviointiin ilmaiseksi ja kuinka suuri osa tarttuu tarjoukseen. Toimintamalli vaatii toki myös tietynlaista markkinointiosaamista. Todennäköistä myös on, että saisi kerättyä vakioasiakkaita kun hoitaisi homman hyvin.
Kyllä kysyntää löytyy,kun hinta/laatusuhde on kohdallaan.Puukauppaan ei kyllä parane laajentaa,ellei ole valmiiksi tyhjätasku.Muutoin kovalla työnteolla täällä päin pärjäävät,eivät myöskään palkollisia suuremmin pidä,oma työpanos yrityksen pääoma,jolloin riskit helpommin hallittavissa.
Klapimyyjänä olen eräänlainen puupalvelun yrittäjä. Asiakkaita on ollut sopivasti, joten eläkkeen kanssa joka euroa ei juuri tarvitse laskea.
Tärkeintä on ”yrittäjähenkisyys”, eli työ tehdään silloin, kun sitä on. Riippumatta kellon ajasta tai viikonlopusta, säätä kyllä pitää seurata. Sitten se yhteiskunnan osuus, vieraan palkkaamiseen tulot eivät riitä. Vieraan työllistävä byrokratia ja systeemistä aiheutuvat hlösivukustannukset ovat liian suuret.
Näädän huomioon sanoisin ,että mhy:llä olisi ollut tämä mahdollisuus myydä palveluja ja hakkuita jo pitkään. Maanomistaja tietojen saaminen yksittäiselle yrittäjälle on jo työlästä.
Meidän alueella on useita palveluntarjoajia. On sellaisia, joissa vetäjänä on MTI ja sellaisia, jotka ovat metsurivetoisia.
Nämä tarjoavat palvelua, jossa neuvotaan KEMERA-tukien hakua, suorastaan haetaan tuet isännän puolesta ja tehdään työt takuutyönä, eli ei tarvitse epäillä, että ei hyväksyttäisi.
Nämä tekevät paraimmillaan myös metsäsuunnitelmia tilakohtaisesti jne.
että mhy:llä olisi ollut tämä mahdollisuus myydä palveluja ja hakkuita jo pitkään. …Kyseisen yrityksen työntekijänä…Myyn jatkuvasti. Viime viikolla vimmeksi eräs isäntä kyseli. Olin ison tien varressa raivailemassa, oli marjassa tuli tauolla juttusille, Kyseli mistä saa minut töihin kerroin työpaikan yhteistiedot aikoi kysellä sieltä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.