Metsästysoikeudet

Ongelma syntyisi jo siitä, että osa saa vastikkeellisia soppareita. Silloin muutkin alkaa haluta, ei kuitenkaan kaikki. Seuran resurssit ei riitä kaikkien halukkaiden vastikkeisiin, joten osa alueista jää vuokraamatta. Seura voisi muodostaa muutamia hirvi- ja peurakelpoisia kohteita, loput jäisi ulkopuolelle. Siellä vastikkeettomasti vuokraavilla voisi olla vaikeuksia ymmärtää, miksi seura ei metsästä hirviä ja peuroja heidän sirpalealueillaan, vaikka on vastikkeeton sopimus. Voisi vahinkoa kärsivien maanomistajienkin kesken syntyä eripuraa, kun vastikkeellisten sopimusten takia ei metsästetä.

Jos seuran alueella on 10 000 ha maata, josta 4000 vuokrattuna, lasketaanko hirviluvat tuon 4000 mukaan vai koko alueen? 6000 ha on siis vuokraamatonta, jossa ei kukaan metsästä. Ei edes naapuriseura.

Eli vuokraamattomuus vähentää lupia ja kasvattaa hirvikantaa.

Jos 4 000 ha saa 5 hirvilupaa, 10 000 ha saisi silloin 12,5 lupaa. Vuokraamattoman esimerkkialueen ”hirvipankiksi” jää tällöin 7,5 lupaa. Enemmän kuin koko alueelta metsästetään. Käytännössä enemmän, sillä tuon vuokratun alueen metsästys vaikeutuu, koska hirvet ovat mestareita hakeutumaan alueelle, missä saavat olla koko syksyn kuin herran kukkarossa.

Vastikkeeton hirven metsästyksen vuokrasopimus on oikeastaan metsätalouden harjoittamisen perusedellytys. Pienriistan osalta asiaa voi miettiä, mutta mitä myötämielisemmin metsästykseen suhtautuu, sitä varmemmin seuran puolella kuunnellaan myös maanomistajan huolia ja toiveita.