A.J. oli linkannut toisaalle Hesarin jutun, mikä sai minutkin aktivoitumaan (Pia Elosen kolumni 16.6.).

Siinähän ilmeisen oikein esitetään, että maankäyttösektori muuttui laskennallisesti hiilinieluksi 2021. A.J. tai joku muu voisi selkeyttää minulle ja ehkä muillekin, mikä aiheuttaa maankäyttösektorin lähteyden. Metsähän on myös 2021 ollut laskennallisesti selkeä hiilinielu, mutta onko metsän muutto pelloksi tai rakennusmaaksi se karva, mikä kamelin selän taittoi.

Mielenkiintoista myös, että puun kaataminen (tai kaatuminen) katsotaan sen sisältämän hiilen poistumaksi hiilivarastosta. Näin ilmeisesti on?

Edes suoraan polttoon menevä puu ei varmastikaan vapauta koko sisältämäänsä hiiltä hiilidioksidiksi kaatovuonna. Varmaan poltettaessa (lähes) kaikki hiili vapautuu ilmakehään, mutta tässä tulee tasausta hakkuuvuosien välille. Puun kasvu on kuitenkin selkeä, että se kasvu ajoittuu tietylle vuodelle.

Toinen ääripää (poltto toinen) on tietysti hirsimökit, sillat yms., missä lähes kaikki runkopuun hiili on sitoutuneena edelleen jopa satojen vuosien jälkeen.

Väliltä löytyy paperi- ja selluteollisuuden tuotteet. Joku voisi tietysti laskea, mikä on prosessin netto, mutta pidän intuitiivisesti jonkun tasoisena hiilivarastona esim. meidän kirjahyllyssä olevia sata vuotta vanhoja kirjoja ja kymmeniä vuosia vanhoja varastoinnissa käytettyjä pahvilaatikoita. Ehkä nämä kuitenkin edustavat prosentuaalisesti selluteollisuuden tuotteista erittäin pientä osaa.

Perusajatus kuitenkin, että kaadetun puun hiili vapautuu vasta aikajänteellä kuukaudesta 500 vuoteen. Ei siis kaadettaessa.