metsätalouden julkikuva

Palataanpa otsikkoon. Hesarissa oli Vanhasen aloittamaan keskusteluun kommentti ”Luotan suomalaiseen metsäntutkimukseen”. Kyllä Mattikin ilmeisesti pääosin luottaa, mutta kaipaa lisätietoa kasvihuonekaasujen inventaariosta ja monimuotoisuudesta.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011493373.html

Ketju sisältää tavanomaiset puupeltosyytökset. Yritin kääntää peiliä vähän viestinten ja syyttelijöiden itsensä suuntaan, eli mitä kannattaisi tehdä jos on huolissaan metsien tilasta. Katotaan saako kommentti olla vai vetääkö tästä joku herneen nenään…

AJ:

Jokainen sukupolvi tekee omat virheensä: aiemmin istutettiin mäntyä liian reheville maille, nykyään kuusta liian karuille maille. Ojitettiin karuja turvemaita ja vedettiin ojat suoraan vesistöihin. Metsiä on kieltämättä muutettu yksipuolisiksi. Muistan nuoruudestani, miten metsäneuvojat ohjeistivat turhan järeisiin uudistamismenetelmiin (esimerkiksi istutus siemenpuuston sijaan) ja tuottamattoman ”roskapuuston” poistoon. Vipuvartena käytettiin uudistamista varten puukauppatulosta pidätettyä vakuustalletusta, jonka sai takaisin kun oli aikaansaanut vaatimukset täyttävän taimikon.

Yleismediaa edustavat valtakunnalliset viestimet eivät kerro suurelle yleisölle, miten metsäalalla nykyään vähennetään ympäristövaikutuksia. Metsämaisemaan lisätään kaikenlaista vaihtelua, eli halutaan laaja puulaji-, ikä- ja kokovalikoima ml. kuollut puu. Lähennytään luonnonmetsää, johon eliöt ovat lajinkehityksensä aikana sopeutuneet. Ojitusten ilmasto- ja vesistöpäästöt voidaan suurelta osin poistaa soveltamalla ajantasaisia ohjeita. Turvemailla maatalouden osuus päästöistä on huomattava, joten tarvitaan myös niihin kohdistuvia toimia. Jatkuvapeitteinen kasvatus on turvemailla hyvä apulainen, mutta huono isäntä. Kaavamainen ojitusten ja avohakkuiden rajoittaminen ei ole hyvä ratkaisu.

Jos haluaa että metsänhoito paranee, kannattaa käydä rakentavaa dialogia ja levittää lähipiirissään viestiä parhaista käytännöistä. Sitä varten kannattaa perehtyä ajantasaisiin vesiensuojelun, metsänhoidon ja luonnonhoidon käytännön ohjeisiin. Ne koulutetaan urakoitsijoille ja ne on hallittava, jos suunnittelee tai toteuttaa maastossa hakkuita tai ojituksia. Sertifikaatteja on kolme erilaista erilaisille metsänomistajille valittavaksi (PEFC, FSC, EverCover); omistaja voi halutessaan helposti painottaa muuta kuin puuntuotantoa. Metsien puupeltomaisuus vähenee, kun tehdään luonnonhoitoa tai ennallistetaan – esimerkiksi poltetaan säästöpuuryhmiä tai tukitaan ojia vesistöjen varsilla.

Metsätalouden huono julkikuva ei koskaan korjaudu alan oman viestinnän avulla, jos suuret yleismediat toistavat sitä viestiä, että metsäala aiheuttaa suuria vesistö- ja luontohaittoja, ja ahneuksissaan hakataankin liikaa. Kannattaisiko uhrata vähän palstatilaa siihenkin, mitä haittojen vähentämiseksi pitäisi tehdä, mitä jo tehdään ja ovatko toimet tehokkaita. YLE kyllä kirjoitti, että jatkuvaa kasvatusta tehdään turvemailla, mutta siihenkin valittiin avohakkuista syyttävä eikä peitteisyyteen kannustava näkökulma.

Satu Hassin mielipiteessä kommentti TA:lle, samat vanhat kritiikit edelleen…

AJ:

Ei tässä tarvitse olla uskomusten varassa, vaan parantaa seurantaa ja raportointia, jos luottamusta asioiden hoitoon ei ole. Esimerkiksi yksityismetsien osalta osittain suojellut alueet voitaisiin merkitä Metsäkeskuksen ylläpitämään metsaan-metsätietojärjestelmään, josta tieto välittyisi hakkuita suunnitteleville.

Vesistöjen suojakaistoja yms. ohjeita ei ihan kaikki omistajat noudata, mutta suurin osa noudattaa. Sertifikaattien kattavuus on 90 prosentin luokkaa, eli pieniä parannuksia ja laajalla pinta-alalla on kupletin juoni. Muistaakseni Hukkajoen varsi ei kuulunut sertifikaatteihin. Sertifikaatteja ei kannata väheksyä, kun niitä on tosiaan jo kolme vaatimustasoltaan erilaista. Teollisuus haluaisi lisää FSC-sertifioitua puuta, koska sitä menisi hyvin kaupaksi.

Yhden puusepän todistus on samaa luokkaa käyttöarvoltaan kuin kolme fantapulloa suovesiä. Kannattaa mieluummin uskoa sahojen asiakkaita. Yhden höttöisyyteen liittyvä huolen muistan. Kuusentaimien hivenen liian nopea kasvu alussa aiheuttaa sen, että tyvitukin keskelle jää leveämpien lustojen alue.

Järeän puun määrästä on tietoa valtakunnan metsien inventoinnissa – katso esim. forest-sivuston tilasto: Järeän puuston määrä 1951-2019. Tietenkin jos jatkuvapeitteinen tukkiin painottuva yläharvennus yleistyy paljon, järeän puun määrä voi alkaa vähentyä.

Puiden geenipohjan kapenemisesta jalostuksen vuoksi ei ole todisteita. Ne eivät ole viljelykasvien kaltaisia vaan edelleen hyvin monimuotoisia. Puut vaihtavat tuulipölytteisinä lajeina aina geenejä jalostetun ja villin populaation kesken, ja siitepölyä voi kulkeutua kauempaakin tuulten mukana.

Metsien omistajille tulee kertoa: tehdään jo oikeita asioita, mutta pitää tehdä vielä enemmän ja kattavammin. Jos keskitytään vain keskustelemaan siitä mikä on pielessä, kehittämisnäkökulma jää sivuosaan.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011534122.html

Yritin siis edellä kertoa että puut ovat muuttuneet jalostuksen johdosta melko vähän verrattuna villiin populaatioon. Luonto myös karsii pois epäsopivat ja huonosti sopeutuvat yksilöt viimeistään seuraavasta sukupolvesta.

Ovatko jalostetut männyt samanikäisinä järeämpiä? Sydänpuuta alkaa muodostua vasta lähempänä sadan vuoden ikää, joten jalostetut hakataan ehkä pois ennen kuin sydänpuuta ehtii paljon muodostua. Hitaasti kasvaneita rakennushirsiä tai vaativan puusepän raaka-ainetta varmaan saadaan kuitenkin karuimmilta männyn kasvupaikoilta. Voisi ajatella että nopeasti kasvaneen puun hirsi painuisi enemmän, mutta tästä minulla ei ole parempaa tietoa.

Greenpeacen aktivistit liimasivat varoitustarroja wc-papereihin Jyväskylässä – Metsä Group kiistää järjestön väitteet luonnonmetsien puun käytöstä | Keski-Suomi | Keskisuomalainen

Kannattaa käyttää eucasta tehtyä wc paperia kuin suomalaisesta sellusta. Luontoväen mukaan..