Lapissa tarviis tosiaan touhun miestä tai naista.Porot pitäs hävittää lapista lähes sukupuuttoon ja maksaa jänkäjoonaille tili sohvalle.Halvempaa yhteiskunnalle maksaa se tili sohvalle kun erilaisina tukiaisina.Lisäksi poistuisi porokolarit ja lapin luonnon turmeleminen.

Esim jäkälä on hävinny suurilta alueilta.Esim Raja Joosepissa näkee selvästi mitä on tapahtunut.Rajan kahta puolen jäkälää on valkeana mattonaan missä ei poroja ole aitojen ja russian vavontalinjojen sekä russian kalasnikovien takia.

Pete:Pussikeiton keittelijöitä on lopulta vähän ja rahaakin heillä on vähän.

Taisi olla viime vuonna noin 60 000 vierailijaa Uk- puistossa. Tosin kaikki ei ole pussikeittäjiä mutta liki puolet ovat näitä. Että melkoisesta määrästä on kyse. Paljon oli myös ulkomaalaisia ja etenkin leirikoululaisia silloin kun itse siellä olin.

Olen samaa mieltä että metsätalous sopii tietyssä mitassa myös Lappiin mutta Sodankylän jälkeen se voisi olla hyvinkin rajattua. Niin kuin taitaa ollakkin kun pääosa on jo uudistettu.

Kallastajalle onnea ammattin valinnassa. Toivottavasti pärjäät valitsemallasi uralla. Hyvän ammatin saaminen metsäpuolelta ei ole helppoa. Harjoittelupaikat ovat kivenalla eikä välttämättä insinöörin hommia heti löydy. Mutta jos vaikka metsurin hommista aloittaa  niin joskus se insinöörin paikkakin voi tärpätä. Pääasia on kuitenkin että olet sitkeä etsimään töitä on niitä sitten Lapissa tai etelämmässä. Hyvä ammattimies saa kyllä töitä mistä vaan mutta se ammattitaito pitää hankkia sieltä mistä sen saa.

Valmistuin itse metsäinssiksi 2014, ja pätkätöissä on oltu. Valmistumisen jälkeen meni 8 kuukautta kortistossa, kun kaikissa työnhauissa jäi kokemuksen puutteen takia valinnassa jälkeen. Sitten nappasi pitempi muutama määräaikainen pesti, mutta vakitöitä ei ole päässyt vielä haistelemaankaan haastattelujen kakkoskierrosta pidemmälle. Määräaikaisena on taas tiedossa töitä kesän yli ja muutamaan paikkaan on haku käynnissä mutta liian ruusuinen ei tilanne ainakaan nyt ole.

Organisaatiot on vedetty niin ohuelle miehitykselle, ettei ainakaan nykytilanteen alle päästäne sentään. Luulen ja toivon, että ajan kuluessa aukeaisi paremmin paikkoja jos/kun työvoimaa lisättäisiin, tai ainakin tulee pätkähommista kokemusta kerryttämällä paremmat pohjat lähteä yrittäjäksi.

Metsäinssin koulutus antaa hyvän pohjan monipuolisiin metsähommiin. Olen ollut metsäsuunnittelun, puunkorjuun ja puukaupan sekä suunnittelu- että toteutuspuolella ja ollut myös pari vuotta metsurintöissä ennen insinöörikoulua. Sähköyhtiöilläkin on linjojen hoitoon liittyviä hommia tullut tehtyä ja apulaisena (lähinnä jaloissa pyörimässä) metsätien rakennuksessa ja korjauksissa. Jos miettii puhtaasti luonnonhoitohankkeita tai luonnonsuojelualueita, niin paremman pohjan saa biologin koulutuksella, mutta omatoimisella opiskelulla ja koulussa valinnaisten suuntautumisella saa välimatkaa kurottua. Sitten taas esim. kaupungin tai valtion virkistysalueiden suunnittelussa/hoidossa metsäinssi on ihan paikallaan, näihin töihin kun kuuluu monesti metsätalous päätyönä minkä ohessa noita tehdään.

Vaikka ei työllistyisi sitten varsinaisesti savottapuolelle, niin ymmärrys metsätaloudesta antaa näkemystä muissakin töissä, esim. riistataloudessa tai erämaamatkailussa.

Välillä on saanut hammasta purra mutta ei metsätyöt ole Suomesta mihinkään häviämässä vaikka minkälaisia lamoja tai organisaatiomuutoksia firmoissa olisi. Työ ehkä muuttaa muotoaan ajan kanssa mutta siihen, että puu liikkuu ja metsiä hoidetaan savottakuntoon pitää vielä kumisaapashommia tehdä hamaan ikuisuuteen.

Näihin ammatinvalintakeskusteluihin liittyen täytyy kertoa miten entisen koulu- ja opiskelutoverini Martin ammatinvalinta sujui.  Valmistuttiin reilut 58 vuotta sitten TKK:sta rakennusinsinööreiksi samana päivänä.  Martti teki muutaman kuukauden insinöörihommia, mutta totesi olevansa väärällä alalla.  Halusikin lääkäriksi.  Silloin sen alan opislelupaikkoja oli Suomessa vähän.  Valtiovalta oli neuvotellut jonkun diilin sveitsiläisten kanssa, että siellä jossain yliopistossa oli suomalaisille kiintiö.  Jotenkin Marttikin pääsi sinne opiskelemaan.  Sitä vieläkin ihmettelen, että millä hän onnistui ne opiskelunsa rahoittamaan.  Silloinhan ei ollut mitään opintokia.

Martilla meni mukavasti.  Löysi sieltä opiskelutovereiden sakista vaimonkin.  Teki sitten lääkärin hommia Jyväskylässä eläkkeelle siirtymiseen saakka.  Piti kyllä meihin insinöörihommiin jääneihin yhteyttä.  Oli aina mukana erilaisissa kurssitapaamisissa.  Eläkkeelle siirryttyään kunnosti appivampiensa perua olleen pitsihuvilan Joensuussa.  Ehkä siinä hommassa alan koulutuksesta oli jotain hyötyä.

Mitenhän sinulle Kallastaja käy?  Pysytkö metsissä vai haluatko johonkin muualle.  Nyt uuden alan opiskelu taitaa olla hankalampaa noiden kiintiöiden vuoksi.

Periaatteessa omakotitalon katto kestää lumikuorman mennen tullen ja palatessa. En ole nähnyt yhtäkään omakotitalua, jossa on vielä asuttu, jonka katto olisi tullut alas.

Tuntuu oudolta, kun katolle on asennettu lumiesteet, että peltikatolta ei tulisi lumi alas ja sitten mennään polkemaan pellit lommolle ja huovat rikki kolattaessa lumia.

Isot hallit kyllä ovat kovilla, mutta kyllä nekin pitää suunnitella ja rakentaa niin, että kestää.

Olen katsellut meidän jäähallin kattoa, jota kannattelee teräksiset kattoristikot. On hyvin kevytrakenteisen näköiset, pitää kyllä nostaa hattua rakennusinsinöörille, joka on piirustukset laatinut ja laskenut rakenteen varmuuskertoimet.

Tosin nekin nykyään piirretään auto cad – ohjelmilla, joten ei siinä ihan kaikkea käsin lasketa ja piirretä.

Sitten taas toisaalla on puunjalostajalla pari – kolme kaarihallia pihassaan ja kun käväisin siellä, oli ukko kaaren päällä kolan kanssa. Kertoi, että yksi halli oli jo hiukan painunut, mutta lumityöllä sai sen nousemaan.