Keskustelut Metsänomistus Metsätien hinta

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 15)
  • Metsätien hinta

    Oletteko viimeaikoina teettäneet ympärivuoden ajettavia metsätietä?
    Minkälaisia metrihintoja on niille kertynyt, jos maasto on keskimääräistä, eli pehmeämillä paikoilla ojat molemmin puolin + suodatinkangas, kovemmilla paikolla oja vain toiselle puolen, tai vain pelkkä tasaus.
    Rumpuja 1-2 kpl / 100 m. Alle karkea murske ja pintaan hienompi.

  • MaalaisSeppo

    Itselläni harkinnassa kovalle pohjalle, jolloin ojia tai rumpuja ei juurikaan tarvitse alustava hinta-arvio on kaivurityö 9 €/m ja murske sama. Lisäksi alv.

    Korpituvan Taneli

    Tie jossa ei ole ojia molemmin puolin tai on jopa ojattomia kohtia, on kelirikkoaikana hankala.

    Meillä täällä on muutama runkotie siltä ajalta kun koko valtion avusteinen metsätie oli uusi ja outo käsite.
    Pari tietä menevät ristiin laajan sorakangas alueen yli. Niissä oli kyllä ojia edes hiukan toisella puolen ja tietysti kosteissa paikoissa molemmin puolin. Ne olivat valtavia parannuksia aikanaan kulku olosuhteisiin.
    Ajan myötä alettiin moittimaan sitä että keväällä ja joskus huonona talvena tavellakin, rekan pyörät painuivat vähän turhan syvälle, vaikka pohja oli hiekkakangasta.
    Nyt ne molemmat tiet on perusparannettu ja kaivettu ojat molemmin puolin joka paikkaan. Nyt pohjakin pääsee oikeuksiinsa kun vesi ei pääse makaamaan tiellä. Ei siitä ojasta kaikin paikoin ole edes laskua mihinkään, kunhan toimii veden keruu altaana.

    Pienemmän tarpeen teissä voi toki ojiakin vähentää, kunhan muistaa ottavansa tietoisen riskin. Minä en hyväksyisi ympärivuotiseen ajoneuvokäyttöön, muuta kuin sellaisen tien jossa on ojat molemmin puolin. Vain jos se tie ylittää sileän kallion, niin ehkä sitten voisi ojiakin vähentää, siltä kohtaa.

    Kustannuksista minun tietoni ovat jo muutaman vuoden takaisia.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Visakallo

    Täälläpäin metsämaat tahtovat ovat kivikkoa, jos eivät sitten ole suota.
    Toki aikoinaan pelloksi raivatut vähemmän kiviset alueet ovat jälleen metsiä.
    Kiviset moreenimaat kantavat hyvin ympäri vuoden, kun saa ne ensin jollain konstilla tasattua.

    Jätkä

    Ojankaivuu sinällään on niin halpaa, että siitä ei oikein kannattaisi pihistellä.
    Ainoa miinus niissä on, että niihinkin hukkuu muutaman metrin kaista ehkä tuottavaakin metsää.

    Lähes joka kohdalla voi ojista kertyvän maan sijoittaa tien runkoon.
    Kun tien pinta saadaan koholle ja selkeästi ojien pohjien yläpuolelle, sen kantavuus on paras.

    Pehmeille paikoille kannattaisi vieläkin tehdä risulava, se jakaa kuormaa paljon paremmin kuin suodatinkangas.

    Metsuri motokuski

    Teimme pari vuotta sitten kilometrin verran metsäautotietä ja sille tuli hintaa 6500 euroo kilometri. Me käytimme aika paljon suodatin kangasta pehmeiköillä jopa pienen suon ylityksessä. Siinä kangas levitettiin suoraan suon päälle ja maat ajettiin kankaan päälle. Sen jälkeen kaivettiin ojat. Hienosti toimii. Vuosi sen jälkeen hakattiin 7 ha aukko pahimpaan kelirikkoaikaan ja tie toimi mainiosti. Yksi kuorma ajettiin hakkuun aikan mursekkat teille suon kohdalle kun alkoi tulla painumaa.

    Itse suosin kyllä laadukasta suodatinkangasta mieluimmin kuin risupatjoja. Kankaalla saavutetaan se etu että maalajit eivät sekoitu keskenään ja kestävyyskin hyvällä kankaalla on erinomainen. Halpa kangas ei tässäkään ole hyvä vaihtoehto.

    Jätkä

    Risupatja vastaa hyvinkin suodatinkangasta.
    Pehmeiden soiden yli tehtiin alle noin 6-metrisistä pölleistä / riu` uista poikittain kansi. Joukossa oli reilun kokoista mäntyä, jopa kahden tukin rungoista.
    Siihen päälle ajettiin metsätraktorilla oksia, latvuksia, katajapensaita, mitä tahansa risua, jota tielinjalta kerääntyi.

    Kaivukone kaivoi kummallekin puolelle reilut ojat ja peitti suoturpeella kaiken hyvin huolellisesti. Penkka tuli noin puoli metriä paksuksi ja kuivuttuaan sitä pitkin olisi voinut ajaa henkilöautolla, koska se tasoitettiin pullukaksi.
    Suodatinkangas sen päälle ja kantava sorakerros omasta montusta n. 30 senttiä paksu.
    Päälle noin 10 sentin kulutuskerros murskeesta.

    Jos metsätiehen tulee raiteet, jotka ovat yli kymmenen senttiä syvät, ovat ne rungossa asti, eli se tien osa on osittain pilalla.
    Siinä ei auta, että lanataan tie tasaiseksi, eikä auta, vaikka ajetaan lisää mursketta. Runko on painunut raiteille ja vesi painuu niihin.

    MaalaisSeppo

    Kovalla maallakin tien pohja on syytä nostaa esim tien vierusmaalla. Samalla syntyy ojia tarpeellisiin paikkoihin. Itselläni on metsätietä kovalla maalla ilman mitään ojia. Hyvin on kestänyt ainakin 40 v. Ylänköpaikoilla menettelee näin, mutta jos jostain pääsee vettä virtaamaan tiealueelle, niin ojat ovat paikallaan kovillakin mailla.

    metsänvartija

    Näillä kuitupuun hinnoilla pehmeikköön voi laittaa ropsiakin.

    Soritus tuntuu olevan kalleinta tien rakennuksessa mitä netistä löysin tietoa tien rakennuksesta.

    Tuki rahoista ei tietoa, kai sitäkin on vielä olemassa. Jos tuki rahaa käyttää saa muutkin ajella tiellä.

    MV ei ole asiantuntija.

    Niin se verotus tässäkin, 15 % saa poistaa vuodessa.

    Netti auttaa tässäkin.

    Korpituvan Taneli

    Niin eihän ne ojat ole itseisarvo. Vesi vain pitää kaikissa tilanteissa olla vähintään 30cm tiepinnan alapuolella, sama sitten millä keinoin.

    Tuo risupatja taitaa olla aika työläs ja tulee siksi kalliiksi. Voisko suolla käyttää jopa kahta kangasta? toinen suon pintaan ja toinen erottamaan kerrokset toisistaan ylempänä?
    Suolla tien runko pitää myös olla normaalia leveämpi.

    Hyvällä suunnittelulla löytyy yleensä kovaakin maata tien pohjaksi, mutta pitäähän ne pehmeikötkin jostain ylittää.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    wanhajätkä

    Unohda kemera. Tulee kalliiksi. Kas siinä on normituksensa ja tie täytyy tehdä raskaammin ja kallimmin ku kylätie. Suunittelukustannukset nielaisevat kemerat ja kustannusarvio on huima. Täytyy olla todella tarve käyttää tietä ympäri vuoden kelirikkoaikanakin.
    Täytyyhän niitäkin tehdä runkoteiksi mutta silloi useamman tilan hankkeina, tiekuntana ja ne mökkiläisetki maksajiksi.

    Noista runkoteistä olen tehnyt eritasoisia pistoja pengerteinä. Osa niistä on myös rekkakelpoisia kesälläkin.Ei kuitenkaan kelirikkoaikana. Osa talviteitä.
    Tärkeintä tuossa pengertiessä on penkan riittävä, ihan reilu leveys.
    Ensimmäisistä penkereistä tuli kapeita. Oli vaikeuksia lingota niitä rekkakelpoisiksi. Penkka painu sianseläksi ja eikä sen selässä tahtonu pysyä ei linkotraktori eikä rekka. Oli pakko tehdä toinenki oja ja leventää penkkaa ettei tartte ajaa samaa raidetta koko ajan ja painaa runkoa pilalle.

    Maa-aines on halvinta siinä kohalla. Kaivatan ojan vaikka kaks metriä syväksi. Kivet ja kannot seulotaan takasin kaivannon pohjalle ja pintamaista ja laidoista tasataan oja taas kauniiksi. Toimii, On nautinto kattoo ja kuunnella sitä kivien rominaa ku ammattimies pyörittää konetta. Tuommonen n. 15 tonnin kone riittää….ei pienempi.
    Jos moreenia ei löydy metriin ni sitä korkeempi ja leveempi penkka.
    en käytä siellä suolla mitään kankaitakaan. Penkka jäätyy lingottuna hyvin ja talvileimikko on hellpo tehdä. En mee sinne kesällä. Jokapaikkaan kuitenkin pääsen kuitenkin hoitohommiin paitsi ihan märimpään aikaan hiluksilla, mulle se riittää.
    Liitymien leveydet on tärkeitä nyky rekoille….vanhat oon joutunu käymään loiventamassa.
    Ei tuu monta euroa metri riittävän hyvää tietä. Olen osakkaana monessa tiekunnassa ja nuita eritasoisia omia oon tehny….piitkästi

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 15)