En ole kyllä kemeroiden perään itsekkään ostovaiheissa kysellyt. Jos taimikot on kunnossa niin silloinhan niihin on todennäköisesti käytetty kemeraa. Mutta asiathan on silloin kunnossa eikä niihin tarvitse aivan heti mennä. Selvitin kyllä toissaviikolla eräältä tilalta taimikonhoitojen ajankohdan kemeraa varten. Tilalle olisi tarkoitus tehdä ensiharvennus ensitalvena niin onhan nuorenmetsänhoidon kemeralla jo isokin vaikutus kun aluekkin on kumminkin n.10 ha. Oli taimikonhoidoista kumminkin yli 10 vuotta niin kannattaa ensitalvena tehdä. Muutenhan sitä olisi kannattanut siirtää kemeroidentakia vaikka muutamalla vuodella. Ostin tämän tilan kaksivuotta sitten.
Pohja-vesi alueista pitäisi ainakin olla metsäarviossa ja oikeastaan myös myynti ilmoituksessa maininta. Myös jos luonnonsuojelu-alue on vieressä niin siitä pitäisi mainita. Niillä tahtoo olla vaikutusta ojituksiin ja vähän muihinkin metsänhoito töihin. On hieman tällaisia kokemuksia että ainakin ne teettävät ylimääräistä työtä ja lippujen ja lappujen laittamista.
Eipä siinä mistään ketkuilusta ole kyse vaan aivan arkipäivää. Kuolinpesäosuus katsotaan irtaimeksi ja metsävähennyspohjaa ei muodostu. Ensin kannattaa purkaa se pesä jolloin metsätilayhtymä syntyy automaattisesti. Samantien voi tehdä kaupan yhtymäosuudesta jossa ostaja saa metsävähennyksen hyödykseen. Mitään lisäkuluja tästä ei koidu kenellekään ja paperit voi tehdä samalla kertaa. J ja J erottuvat täällä muista keskittymällä vain omaan välittömään etuunsa.
Näätä: ”Näin on, mutta ymmärsin viestistäsi että yksikään kemera-hakemus ei ole vielä bumerangina tullut.”
Tarkoitus oli sanoa, että kun selvästikään myyjä ei ollut tilanteen tasalla, arvoitukseksi jäi kemeroiden kohtalo. Onneksi tähän saakka ei takaiskuja ole tullut.
Jätkä: ”Jos taas se [kemera] on otettu, mutta tuloksia ei näy, niin silloinhan on hieman eri juttu.”
Tuostahan on kyse. Sekä siitä, että on olemassa mahdollinen hoitovelvoite ja/tai siitä, ettei ole mahdollisuutta rästikohteeseen tukea hakea.
Jätkä: ”Jos tilakauppa on KEMERoista kiinni, niin on kyllä parempi kun siirtyy jollekin muulle alalle.”
Onneksi kukaan ei ole vielä sanonut tilakaupan olevan tästä kiinni. Kyse on siitä, tuleeko kohde hinnoiteltua oikein ja toisaalta siitä, onko myyjällä velvollisuus antaa oikeaa tietoa yleensä vähintään kymmenien tuhansien eurojen arvoisessa kiinteistökaupassa. Aina kyse ei ole pelkästään parin päivän raivauksesta. Voi olla esim. 10 ha nuoren metsän hoitoa, jota ei saa pystykaupalla myytyä, mutta jota ei ole tarkoituksenmukaista maahankaan kaataa. Varsin vitsikäs tilanne olisikin, jos tukea haettaessa kävisi ilmi, että kuviota rasittaa hoitovelvoite. En tiedä, miten asiaan suhtauduttaisiin, kun hoitovelvoitetta ei ole noudatettu, mutta selkeä pyrkimys on laittaa kuvio kuntoon.
Makarov: ”Myös jos luonnonsuojelu-alue on vieressä niin siitä pitäisi mainita. Niillä tahtoo olla vaikutusta ojituksiin ja vähän muihinkin metsänhoito töihin. On hieman tällaisia kokemuksia että ainakin ne teettävät ylimääräistä työtä ja lippujen ja lappujen laittamista.”
Voitko hieman avata, että mihin metsänhoitotöihin kuin ojitukseen läheisyydessä olevat luonnonsuojelualueet ovat vaikuttaneet?
”-Voi olla esim. 10 ha nuoren metsän hoitoa, jota ei saa pystykaupalla myytyä, mutta jota ei ole tarkoituksenmukaista maahankaan kaataa. Varsin vitsikäs tilanne olisikin, jos tukea haettaessa kävisi ilmi, että kuviota rasittaa hoitovelvoite. En tiedä, miten asiaan suhtauduttaisiin, kun hoitovelvoitetta ei ole noudatettu, mutta selkeä pyrkimys on laittaa kuvio kuntoon.”
Voi hyvää päivää.
Tuskin kukaan pystyy tekemään niin tarkkaa laskelmaa myynnissä olevasta tilasta, että nuoren metsän hoitoon vaikkapa tyssää kauppa. Silloin on kyllä liikkeellä varsinainen hypistelijä, jolle kunnollista metsäpalstaa ei mielellään kukaan enää myisikään.
Sielläpä kiertelee metsiä epätoivon raastaessa sielua, eikä ymmärrä, että metsässä on yleensä aina hoitotarvetta, eikä joka hoitotoimenpiteeseen pidä huutaa apa, vaan niitä voi tehdä myös ihan tse sen sijaan, että laukkaa metsässä ruutupaperi kourassa.
Noita haahuilijoita on nähty riittävästi, ammattilainen ei sellaiseen sorru, taikka jää metsätila ostamatta.
Silloin kun on määräalan kaupasta kyse, pitää muistaa että maanmittari lukee tarkoin kauppakirjaa ja toimii vain sen sanamuotojen mukaan. Jos kappakirjaan merkitään määräalan pinta-ala ilman ”noin” etumerkintää, niin maanmittari erottaa tarkalleen tuon pinta-alan. Jos siis on kyse määräalasta jonka raja on ostajan ja myyjän toimesta merkitty maastoon, niin silloin on tarkeää että pinta-ala ilmoitetaan ”noin” merkinnällä.
Kylläpä saa yksi Kemera-maininta sopimustekstissä nyt suuret mittakaavat. Jos on ostamassa metsätilaa, missä taimikon osuus on pieni, ei Kemeralla ole käytännön merkitystä ostajan päätöksentekoon.
Kyse on enemmänkin osapuolten vastuista. Turha sitten vaatia sopimustekstiin mainintaa, että myyjä vakuuttaa kertoneensa kaikki ne asiat joilla voi olla vaikutusta ostajan päätökseen. Jos kemera-asiaa ette halua sopimukseen niin tuskin haluatte myyjältä tietoa siitä, että yhdellä kuviolla on ympäristökohde, joka rajoittaa metsänhoitoa tai että yhden kuvion reunaan sähköverkkoyhtiö on suunnittelemassa voimalinjaa, joka vie osan kuviosta. Rahallinen vaikutus näillä voi olla samaa luokkaa kuin tuolla Kemeralla.
Mihin ylipäänsä käytätte niitä välittäjiä jos sopimustekstissänne lukee vain pakolliset asiat kuten luovutustarkoitus, kaupan kohde, osapuolet ja kauppahinta?
Korpituvan Tanelilta hyvä huomio. Määräalakaupassa harvoin myyjä ja ostaja etukäteen osaavat sanoa tarkkaa pinta-alaa. Määräalaa koskevaan kauppakirjaan tosiaan tuo merkintä ”noin” mukaan sekä tietysti tarkka kartta määräalasta. Lisäksi voi laittaa seuraavan maininnan, jottei kukaan keksi vaatia korvauksia, jos pinta-ala muuttuukin lohkomistoimituksessa.
– Myyjä ja ostaja toteavat, että kauppahintaa ei muuteta kaupanteon jälkeen, vaikka lohkomistoimituksessa kaupan kohteen pinta-ala poikkeaisi kauppakirjassa mainitusta pinta-alasta.
Mihin ylipäänsä käytätte niitä välittäjiä jos sopimustekstissänne lukee vain pakolliset asiat kuten luovutustarkoitus, kaupan kohde, osapuolet ja kauppahinta?
Eiköhän välittäjän tärkein tehtävä ole määrittää kohteelle markkinahinta ja myyjän hyväksymälle hinnalle löytää ostaja kohteelle.
Jos välittäjää halutaan käyttää pelkästään kauppakirjan tekemiseen, sitä käytetään tietämättömyyttään. Kiinteistökauppa voi olla myyjälle tai ostajalle elämän ainoa kiinteistökauppa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.