Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Onko metsänomistaja saanut uuden riesan metsiinsä? Ainoa tehtävä suojelijoksi itseään tituuleeraavien aktivistien kohdalla näyttää olevan hakkuiden estäminen.
Metsänomistajat voivat ”vastapalveluna” myös pyörittää metsävahtien ja muiden hörhöjen ilmiantoryhmää. Kyllähän tällainen Koneen säätiön härski toimita alkaa jossain vaiheessa kiertää jo itse Kone-yhtiön eteen. Isokin yhtiö voi kaatua mainehaittaan, jos tämän kaltainen toiminta alkaa tulla asiakkaiden tietoisuuteen. Kone Oy kun toimii erittäin kilpaillulla alalla.
Eivät ne metsät ihan niin vanhoja ole, kun annetaan ymmärtää. Selkeästi talouskäytössä ollutta metsääkin ollaan laittamassa hakkuukieltoon suojelun varjolla.
Metsähallituksen hakkuisiinkin ovat metsävahdit ottaneet kantaa pelkästään sillä verukkeella, että aukoksi suunnitellulta alueelta löytyy metsojen soidinpaikkoja.
Metso ei ole ongelma. Se löytää helposti uuden soidinalueen ja palaa entisille jäljilleen, kun uusi metsä on varttunut ensiharvennusikään.
Mitäs JP Julku tuumaa, jos metsävahdit löytävät hänen mailtaan metson soitimen tai jonkun epämääräisen öttiäisen ja vaativat hakkuukieltoa juuri hakkuukypsäksi ehtineeseen metsään?
Kun palstalaisten historiaa hieman selaa, niin en usko, että sen työmäärän jälkeen mitä itsekukin on kertonut puunkasvatusalueillaan tehneen, että ketään metsävahtia kiinnostaa nämä puunkasvatusalueet. Hyväpuustoisia ja kasvavia puustoja varmasti löytyy, mutta tuskin minkään vertaa luontoarvoja. Levätkää rauhassa.
Valitettavasti nuo tuommoiset sovellukset poimii automaattisesti ne kohteet tarkastettavaksi, missä on puuta yli 500 mottia hehtaarilla, on ne sitten minkäikäistä tai miten hoidettuja tahansa.
Pohjoisessa päätyi suojelulistalle MH:n vanhaa metsää, joka oli ollut tähän asti metsätalouskäytössä. Tästä todisteena ajouraverkosto metsässä. Suojelua esitettiin puuston iän perusteella. Gp tässäkin asialla metsävahteineen.
Se, että muokattua, istutettua, muutamaan kertaan raivattua, ehkä lannoitettua ja pariin kertaan harvennettua puunkasvatusaluetta vaaditaan suojeltavaksi, ompahan vaikka tuhannen mottia hehtaarilla, tuntuu jo kiusanteolta. Eihän tuollaisesta löydy mitään luonto-arvoja.
Pohjoisen vanha metsä on luultavasti luontaisesti syntynyt. Aikaisempi metsänkäsittely on tietenkin muokannut puulajisuhteita, mutta vanha luontaisesti syntynyt puusto ja luultavasti käsittelemätön maaperä ovat jo arvo sinänsä. Ei niitä kuvioita enää Suomessa liian paljon ole. Siitä on kehitettävissä hyvä suojelukohde. 100-150 vuoden päästä on jo oikeinkin arvokas suojelukohde. Ihmisen ”aika-ikkuna” on vain niin kovin lyhyt, meillä vanhoilla korvaamattomilla miehillä tuskin kymmentä vuotta. Aivan toista kuin joku jalostetusta siemenestä keinotekoisesti aikaansaatu puusto.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään